Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tuomitsen tuomiokirkon, korjatkaa käännösvirhe, koti ei ole mikään rangaistuslaitos

Sanat merkitsevät. Sanat muuttavat maailmaa. Tässä on nyt muutaman päivän ajan hämmästelty, kuinka paljon sukupuolittuneita sanoja suomessa onkaan. On myös etsitty korvaavia nimikkeitä ja ammattitermejä. Haasteellisimpia tapauksia on ollut ratkaista, millä sanalla kirkossa määriteltäisiin seurakunnan johtava pappi, jota nykysanastossa kutsutaan kirkkoherraksi. Pohdinta ei ole suinkaan lähtöisin Aamulehdestä , sitä on harjoitettu kirkon sisälläkin jo jonkin aikaa. Kirkkoherra on jonkin sortin erehdys. Ruotsin kielessä on käytössä käsite kyrkoherde eli kirkonpaimen. Usein onkin nähty tulkinta, jonka mukaan ruotsalaiset ovat olleet jo kauan tasa-arvoisempia kuin suomalaiset. Se vain ei ihan pidä ihan kokonaan paikkaansa. Kyrkoherde on muokattu aikoinaan kyrkoherre -sanasta, joka joskus muinoin oli kirkiohärra . Siitä se suomennettiin nykyisin meillä käytössä olevaan muotoon. Erehdys ei siis ole vain käännösvirhe. Kirkkoherran tausta ei ole suoraan sama kuin pastorin, joka tulee latinassa paimenta tarkoittavasta termistä. Ja sitten pappikin on jo alkujaan maskuliininen käsite. Se on sukua papalle, paaville ja sitä kautta isälle. Korvaisin mieluusti kirkkoherran vaikkapa vikaarilla. Se on sopivan lyhyt ja helppo ääntää. Se muistuttaa englannin vicar-sanaa, jonka merkitys on mahdollisimman lähellä tehtävän sisältöä. Vastalauseena jo kuulen argumentin siitä, että vikaari on liian vierasperäinen ja outo sana suomalaisille. Niinpä. Meillä kyllä haetaan päivittäin töihin controllereita , hedge fund managereita ja growth hackereita ilman, että niiden vierasperäisyys ja ääntämisvaikeudet asettavat mitään esteitä. Jos niitä nimikkeitä sitten kyseenalaistat, olet ajan kelkasta tienposkeen pudonnut kääpä. On suomessa muitakin vääriä sanoja kuin sellaisia, jotka riippuvat siitä, mitä jalkovälissä roikkuu. Ja niitä on ainakin samaisessa kirkollisessa kielessä. On oikeastaan järkyttävää, että meillä on tuomiokirkkoja, tuomiokapituleita ja tuomiorovasteja. Tuomiokirkon kohdalla on kyse puhtaasta käännösvirheestä. Sen taustalla ovat ruotsin domkyrka, englannin dome ja latinan domus. Ne tarkoittavat kupolia, ja vielä kauempaa hakien kotia. Tuomiokirkko eli katedraali on piispan kotikirkko eikä mikään oikeudenjakamisen ja rankaisemisen paikka. Vanhasuomalaiseen uskonkäsitykseen tuomio-sana toki istuu valitettavan hyvin. Tosin taas tässä voidaan miettiä, onko elämä muokannut kieltä vai kieli elämää. Eli olemmeko uskossamme niin synkkiä vain siksi, että joku joskus suomensi kodin väärin? Haluankin tästä lähin kutsua Jussinkylässä sijaitsevaa Lars Sonckin suunnittelemaa hienoa rakennusta joko alkuperäisellä nimellään Johanneksen kirkoksi tai sitten Tampereen katedraaliksi.