Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kävi kuten pelättiin – biotalous on Brysselin silmissä Suomelle taakka

Suomen metsätalouden piirissä oltiin tiistaina varpaillaan. EU-parlamentin ympäristövaliokunnan otti kokouksessaan Brysselissä kantaa metsien käyttöön ja hiilensidontakykyyn. Suomen kannalta kyse on pelkistetysti siitä, katsotaanko metsämme hiilinieluksi vai päästölähteeksi. Valiokunnan hyväksymä laskentatapa voi johtaa siihen, että Suomen metsiä ei lasketa hiilinieluksi EU:n päästölaskelmissa. –Kävi kuten pelättiin. Riski on, että metsät joutuvat laskennalliseksi päästölähteeksi, sanoo tutkimusprofessori Antti Asikainen Luonnonvarakeskuksesta. Hänen mukaansa Saksan voimakas ympäristölobbaus näkyy valiokunnan päätöksessä. Saksassa on metsää Suomea enemmän, mutta metsien merkitys kansantaloudelle on vähäisempi kuin Suomessa. Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka muistuttaa, että nyt on selvillä vasta valiokunnan kanta. Parlamentin täysistunnossa asia on ilmeisesti syyskuussa. –Tärkeintä kohtaa koskeva äänestys oli täpärä. Vielä voi tapahtua muutoksia. Suomen on jatkettava vaikuttamista, nyt ei pidä luovuttaa, toivoo Laurikka. Päästöt kompensoitava Asikaisen mukaan metsäteollisuuden investoinnit eivät ole suoranaisesti liipaisimella. Suurin vaikutus kohdistuu niihin yrityksiin, jotka kaavailevat tai harjoittavat puuperäisten polttoaineiden valmistamista. Suomi panostaa biotalouteen ja pyrkii kasvattamaan hakkuita, mutta Brysselin silmissä biotalous on riesa, hiilen päästö. –Metsäteollisuuden raaka-ainehankinnalle uhkaa tulla täysin keinotekoinen ylimääräinen rasite. Päästöt pitää kompensoida ostamalla esimerkiksi päästöoikeuksia, Asikainen toteaa. Lainsäädäntö koskee valtioita. Laurikan mukaan Suomen hallitukselle tulisi velvoite hankkia päästöoikeuksia ulkomailta kompensoidakseen puunkäyttöä Suomessa tai lisätä päästövähennyksiä muilla sektoreilla. Rahat on kaivettava jostakin, ja samalla kasvaisi riski haitallisista vaikutuksista yrityksille. Luonnonvarakeskuksen kesäkuussa julkistaman valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan puuston vuotuinen kasvu on 109,9 miljoonaa kuutiometriä. Kasvu on kiihtynyt. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsien kiihtynyt kasvu mahdollistaa metsäbiotalouden monipuolisen kehittämisen. Huonoin vaihtoehto Asikaisen mielestä on se, että hakkuita jouduttaisiin rajoittamaan kaavaillusta. –Eniten olen huolissani siitä, että investointeja jää tekemättä. Puun 15 miljoonan kuution lisäkäyttö merkitsee kansantalouteen 7-8 miljardin euron lisäbuustia, Asikainen toteaa. Jos Suomi rajoittaisi hakkuita, on olemassa riski, että tuotantoa siirtyisi maihin, missä regulaatiota ei ole. Hankkeita voi karsiutua Asikaisen mukaan metsäteollisuuden toimintaa vaikuttaa se, mikä katsotaan hyväksyttäväksi raaka-aineeksi biopolttoaineille. Puolan levyteollisuus on Asikaisen mukaan lobannut voimakkaasti sen puolesta, että sahanpurua ei katsottaisi kestäväksi raaka-aineeksi nestemäisten polttoaineiden valmistuksessa. –Puolassa on vahva lastulevyteollisuus ja se käyttää paljon sahanpurua raaka-aineena. Ei haluta, että sahanpurua käytettäisiin polttoaineen valmistuksessa, Asikainen sanoo. Laurikka arvioi, että jotkin biopolttoainehankkeista voivat karsiutuvat pois, jos investointiympäristö muuttuu. Asikaisen mielestä kaavaillut säännökset kohtelevat EU:n eri jäsenmaita hyvin epätasa-arvoisesti. Samaa mieltä on Laurikka. Valiokunta hyväksyi laskentatavan, jossa metsien määrää tarkastellaan ajanjaksolla 2000-2012. Esitetty malli suosii maita, jotka ovat hakanneet paljon, ja rankaisee maita, jotka ovat hakanneet säästeliäästi ja haluaisivat nyt lisätä hakkuita. Ajanjakso on Suomelle epäedullinen. Puuta tuotiin paljon Venäjältä ja toisaalta vuonna 2009 metsäteollisuus ajautui vaikeuksiin ja hakkuut supistuivat. Ajanjakson metsien hiilinielun tasoa on vaikea saavuttaa, kun hakkuut ovat lisääntymässä. Ongelmiin voivat joutua maat, kuten Suomi, Espanja, Ranska ja Saksa, joissa hakkuut olivat pienet suhteessa vuotuiseen kasvuun. Hyötyjiin kuuluu muun muassa Ruotsi, jossa metsää hakattiin tarkastelujaksolla 2000-2012 paljon suhteessa puuston kasvuun. Osa hakkuumääristä selittyy ajanjaksolle osuneista mittavista myrskytuhoista.