Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Ihmiskunnan pitäisi päästä eroon muovista, mutta se ei onnistu ilman kansainvälistä yhteistyötä

Maailma elää valtavien ympäristöongelmien aikaa. Ilmastonmuutos on planeetan suurin, muttei suinkaan ainoa uhka. Vakavia ympäristöhaittoja muodostavat myös valtamerten jätelautat. Arvioiden mukaan maailman merissä on ainakin viisi suurta jätepyörrettä, jotka koostuvat etupäässä muovista. Pyörteet sijaitsevat Atlantin pohjois- ja eteläosissa, Intian valtamerellä ja Tyynenmeren pohjois- ja eteläosissa. Myös Välimereltä on löydetty jätepyörre. Tutkimusten mukaan suurin on Tyynenmeren pohjoinen pyörre. Merivirtojen risteyksessä sijaitseva, jopa kuuden Ranskan valtion kokoinen, jätelautta pyörii ympyrää Havaijin ja Pohjois-Amerikan mantereen välillä. Tarkkoja tietoja jätepyörteiden koosta on kuitenkin vaikea saada, ja virrat kuljettavat niihin jatkuvasti uusia roskia. Vastaliikettäkin tapahtuu. Ympäristöjärjestöt ja yksittäiset toimijat käyvät – välillä epätoivoiselta vaikuttavaa – kamppailua merten roskaantumista vastaan. Ympäristöongelmat alkavat heti tuotantoketjun alkupäästä. Maailman maiden vaurastuessa muovin ja sitä kautta öljyn kulutus lisääntyy. Pelkästään muovipussien valmistamiseen kuluu jo nyt suunnaton määrä raaka-aineita ja energiaa. Luontoon päätyneen muovin seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Merissä muovi päätyy usein vahingossa merieläinten "ravinnoksi". Erityisen vaarallisia ovat mikromuovit. Eläimet voivat myös takertua jätteisiin, ja joillekin lajeille jätelautat tarjoavat otollisen kasvuympäristön. Muutokset voivat saattaa ekosysteemin epätasapainoon ja horjuttaa sen toimintaa. Merten muoviroskasta olisi viisasta kiinnostua jo vaikka vain itsekkäistäkin syistä. Pieneksi silpuksi jauhautuva muovi kiertää ravintoketjussa ja voi päätyä lopulta takaisin roskaajan lautaselle. Muovin määrän vähentäminen vaatii, että koko suhtautuminen muoviin ajatellaan uudelleen. Kehittyneissä maissa sen ei pitäisi olla kohtuuttoman vaikeaa. Muovin määrää voidaan vähentää esimerkiksi järkevämmällä pakkaussuunnittelulla ja parantamalla muovin kierrättämismahdollisuuksia. Jos kuluttajan on itse otettava selvää, mihin huuhdellut ja kuivatut muovipakkaukset on vietävä keräykseen, on turha odottaa, että kierrättämiseen ryhtyisivät toden teolla muut kuin ympäristöasioissa harrastuneimmat. Kierrättäminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi, esimerkiksi lisäämällä keräyspisteitä kiinteistöjen yhteyteen. Viitseliäisyys vaatii kuluttajien valistuneisuuden lisäksi kehittynyttä yhteiskuntaa ja infrastruktuuria. On epäreilua vierittää vastuuta merten roskaamisesta vain kehitysmaille, joiden asukkailla ei käytännössä ole aina edes mahdollisuuksia toimia toisin. Pahimpia merten roskaajia ovat esimerkiksi Kiina, Indonesia, Filippiinit, Thaimaa ja Vietnam. Niiltäkin on vaadittava vastuunkantoa, mutta olisi virhe pitää ongelmaa paikallisena. Vaikutukset ovat globaaleja, joten ratkaisujenkin on oltava. Muoviongelman ratkaiseminen vaatii kansainvälisiä päätöksiä, niihin sitoutumista ja niissä pysymistä. Viimeaikaiset tapahtumat, etenkin Donald Trumpin irtaantuminen Pariisin ilmastosopimuksesta, eivät varsinaisesti luo tähän uskoa. Toisaalta Kiina ja Venäjä ovat luvanneet pysyä mukana sopimuksessa, joten toivoa sopii, että poliittisten irtopisteiden kerääjiä löytyisi tähänkin toimeen.