Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Aulis Aarnio palaa juurilleen oikeustieteen pariin – teatterin tekeminen jää nuoremmille

Ympyrä on sulkeutunut. Oikeustieteilijä, professori Aulis Aarnio keskittyy nyt entistä enemmän vanhaan rakkauteensa oikeustieteeseen ja oikeusfilosofiaan. Hän pohtii etenkin lain ja oikeuden filosofisia kysymyksiä. – Nykyihminen haluaa tietää miksi. Jos oikeuslaitos ei vastaa ihmisten perusteltuihin miksi -kysymyksiin ymmärrettävällä tavalla, ei sillä ole tulevaisuutta, muistuttaa Aarnio. Siksi tässä syntymäpäivähaastattelussa puhutaankin oikeusvaltiosta, ja siitä, miten Suomen oikeuslaitos on kokeneen ja kansainvälisesti tunnetun oikeustieteilijän mielestä onnistunut. Aulis Aarnion mukaan suomalainen oikeuslaitos on kehittynyt huimin harppauksin sitten 1950-luvun. Aarnion mukaan Suomi oli ennen lakiuskollinen maa, jossa arvovallalla yritettiin vakuuttaa ihmiset. Luottamus oikeuslaitoksen tasapuolisuuteen horjui, ja myös presidentti Urho Kekkone n arvosteli oikeuslaitoksen toimia. – Oikeuslaitoksen kunniaksi on sanottava, että tuomioistuimet reagoivat kuten niiden pitikin. Sekä korkein oikeus että korkein hallinto-oikeus syvensivät perusteluita ja kapulakielisyys katosi. Nykyään tuomioperusteiden taso on noussut huikeasti. Aarnio muistuttaa, että yleisönosastoihin tulevat oikeusjuttuja paheksuvat kommentit johtuvat usein siitä, että paheksuja ei tunne kaikkia faktoja. Ihmisoikeudet perustana Aulis Aarnio kertaa oikeusvaltion käsitettä. Ståhlbergilaisessa mielessä oikeusvaltio on muotoa, parlamentti säätää lait, hallinto hallitsee, tuomioistuin tuomitsee. Viime vuosisadan jälkipuoliskolla nousivat keskiöön perus- ja ihmisoikeudet. Niistä ryhdyttiin puhumaan demokratian kulmakivinä. – Sitten huomattiin, että ne ovat myös oikeusvaltion kulmakiviä. Muotoon tuli sisältö perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien myötä. On turha ylläpitää oikeusvaltion kuorta jos ihmisoikeudet pettävät. Teema on Aarniolle läheinen. Alicanten yliopistossa Espanjassa opetetaan vuosittain noin 50:lle latinalaisesta Amerikasta tulevalle hovioikeuden tuomarille oikeusvaltion periaatteita. Aarnio on saanut pitää koulutuksen avausluennon pohjoismaisesta oikeusvaltiosta. – Se on eräänlaista kehitysapua, jota olen omalta pieneltä osaltani voinut antaa. Nämä tuomarit haluavat työskennellä vaikeissa olosuhteissa oikeusvaltion hyväksi, jopa henkensä uhalla. Vastuu kunniaan Julkinen keskustelu on Suomessa Aarnion mielestä tällä hetkellä oikeusvetoista. Ihmiset pitävät hanakasti kiinni oikeuksistaan, mutta vastuun hyve tuntuu unohtuneen. Oikeuspohjainen ajattelu johtaa siihen, että niukkuuden vallitessa syntyy häviäjiä. Vaurauden aikana oikeuksista on helppo keskustella, koska kaikille riittää jaettavaa. Vähättelevä suhtautuminen perustuslakiin on Aarnion mielestä huolestuttavasti lisääntynyt. Jopa päättäjiltä kuulee kommentteja, ettei perustuslaista tarvitse välittää. Toisessa ääripäässä ovat fundamentalistit, jotka näkevät kaikki ratkaisut perustuslain arvoissa. Aarnion oikeusvaltio ei ole kummassakaan ääripäässä. – Perustuslaille pitää antaa sille kuuluva asema lakien säätämisjärjestystä pohdittaessa, mutta täytyy myös suhtautua terveellä järjellä siihen, miten perustuslakia käytetään. Eläkkeelle jäänyt oikeuskansleri Jaakko Jonkka teki hyvää työtä keskitien kulkemisessa. Siinä on esimerkkiä tulevillekin kanslereille. Hänen mielestään suomalaista päätöksentekoa leimaa tällä hetkellä harkintavallan puute. On eri asia, onko joku päätös tai teko lain tai moraalin vastainen vai osoittaako se harkitsemattomuutta. – Hallituksen toimintaa leimaa enemmän liike-elämän moraali ja nopeat tavoitteiden asettelut kuin harkinta. Politiikka on arvojen taidetta. Siellä kohtaavat ideologiat ja erilaiset painotukset. Politiikassa taiteileminen vaatii hyvää harkintakykyä. Uudesta oikeusministeristä Aarnio kuitenkin iloitsee. Hänen mielestään Antti Häkkänen omaa ikäisekseen valtava määrä sivistystä ja syvällistä näkemystä siitä, mikä on oikeusvaltio. –Näkisin mielelläni tällaisia ihmisiä erilaisissa poliittisissa viiteryhmissä, puoluekennoista riippumatta. Iloitsen siitä, että uudella sukupolvella on eettisesti herkistyneet tuntosarvet. Aulis Aarnio ei osaisi levätä päivät pitkät. Hän nauraa, että jos mikään muu ei liiku, niin ainakin aivojen pitää liikkua. Toistaiseksi myös jalat ovat liikkuneet varsin hyvin. Teatterin tekemisen Aarnio jättää omien sanojensa mukaan nuoremmille. Ramppi-teatterin tämän kesäinen näytelmä Taivas täynnä purppuraa jää hänen viimeisekseen. Tampere Klubin tarina päättyi virallisesti huhtikuun lopussa. Aulis Aarniolla ei kuitenkaan ole luopumisen aika. Tehtävät ja tekemiset vain lomittuvat, yksi päättyy, toinen alkaa. – Korkeintaan on pieni surumielisyys vauhdista ja siitä, miten nopeasti aika kuluu. Syntynyt: 14.5.1937 Kotkassa. Asuu: Kangasalla, vaimo, kaksi aikuista lasta, viisi lastenlasta. Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori 22 vuotta. Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtaja 12 vuotta. Jäi tästä virasta eläkkeelle 2002. Suomen Akatemian tutkijaprofessori 1974—82. Lundin ja Lapin yliopistojen kunniatohtori. Oikeus- ja yhteiskuntafilosofian maailmanjärjestön presidentti 1983—87 ja varapresidentti 1988—1995. Suomen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1975, Venäjän Yhteiskuntatieteellisen akatemian täysjäsen, Euroopan Akatemian jäsen. Tampere Klubin jäsen ja pääsihteeri 2001—2017. Yli 50 teosta. Noin 280 artikkelia 13 eri kielellä sekä viitisensataa lehti- tai muuta artikkelia, kuusi kaunokirjallista teosta ja 20 kantaesitettyä näytelmää. K.J Ståhlberg -mitali. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen tunnustuspalkinto, Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto. Harrastukset: Teatteri. Merkkipäivänä: Perhepiirissä. "On turha ylläpitää oikeusvaltion kuorta jos ihmisoikeudet pettävät."