Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kangasalalainen Jussi Salminen vie lapset metsään juhlimaan synttäreitä – omasta lapsuudesta tuttu leikki toi yrittäjälle parhaalta tuntuneen palautteen

Kymmenkunta lasta säntäilee ristiin rastiin hiekkakuopalla Kangasalla. Helteessä ryntäilevää eskari-ikäisten joukkoa pitää ohjissaan yksi aikuinen, Jussi Salminen . Käynnissä on Werneri Korpilahden synttärijuhlat, yhdet Salmisen viime vuoden aikana järjestämistä kymmenistä metsäsynttäreistä. Nuoriso-ohjaaja Jussi Salminen perusti viime vuonna loppukesästä Team tukijalka -toiminimen huostaanottoja ehkäisevän nuorten tukihenkilötoiminnan järjestämistä varten. Kun toiminta ei lähtenyt heti käyntiin, Salmisen oli kehitettävä muuta tekemistä. Idea metsäsynttäreiden järjestämisestä syntyi, kun hänen kaverinsa kertoi luvanneensa kaksosilleen, että he saavat valita millaiset synttärit haluavat. Toinen valitsi lasersotasynttärit ja toinen kiipeilyteemaiset juhlat. Kaverin mukaan synttäreiden järjestämiseen meni rahaa 650 euroa. – Kun olen itse maaseudulta kotoisin, niin meillä oli aina synttärit metsässä, siellä leikittiin ja sodittiin. Mietin, että miksi sellaisia ei voisi nykyisinkin pitää. Sankari valitsee leikit etukäteen 6-vuotisjuhlat Sorolan montulla Kangasalla ovat alkaneet onnittelulaululla, jonka jälkeen on aloitettu sankarin valitsemat leikit. Ohjelma ja tarjoilut on sovittu ennakkoon Salmisen ja sankarin välisessä tapaamisessa juhlapaikalla. – Annan vihjeitä vanhan ajan leikeistä, ja sankari päättää, että mennään pönttöröä, tervapataa, hippoja, piilosta ja sen sellaisia. Niitä, joita itse olen 1980-luvulla Suinulan perämetsissä leikkinyt. Metsäsynttäreitä on tähän mennessä järjestetty muun muassa Kangasalla Ruutanassa, Havisevalla, Nattarissa, Huutijärvellä ja Sorolan montulla. – Myös Kaukajärvellä Hikivuorella on oltu myös muutaman kerran. Katsomme lähimetsän sen mukaan, missä sankari asuu. Tähän mennessä nuorimmat metsäsynttärien sankarit ovat olleet 5-vuotiaita ja vanhimmat 12. Salmisen mukaan vanhemmat lapset pysyvät hyvin sovitussa ohjelmassa, mutta pienempien lasten ohjelma voi muuttua lennosta. – Seikkailuhommat voivat tulla välillä tärkeämmiksi, ollaan selviytyjiä ja liskojen metsästäjiä. Katselen silloin taustalla ja annan lapsien itse keksiä leikin. Vanhemmilla lapsilla suosikkileikki on lipunryöstö. – Neljäsluokkalaisilla lipunryöstössä on jo kunnon juonimista. Salmisen mukaan paras metsäsynttäreihin liittyvä palaute on tullut juuri kyseisestä leikistä. – Yksi vanhempi laittoi sähköpostia, että kiitos, kiitos, mukulat ovat koko ajan pihalla menossa lipunryöstöä, eivät tule edes sisälle. Vähän aikaa sitten hän oli saanut huutaa ja raivota, että menkää nyt ulos siitä. Itkua ja tuhat kysymystä Pelipaitaan ja shortseihin pukeutunut Salminen on aivan alussa esitellyt itsensä. Koska lapsia kiinnostaa miehen metallinen jalkaproteesi, hän on kertonut olleensa nuorena onnettomuudessa. Jalka toimii selvästi jäänrikkojana synttärivieraiden ja Salmisen välillä. Pian ensimmäinen jo kysyy, saako jalkaan koskea. – Saa, mutta koska se on musta, se lämpenee, Salminen vastaa. – Tunnetko, jos kosken kenkään? Ensimmäinen itku tulee Frozen-hipan aikana. Teemaan sopivasti ensimmäinen hippa on Elsa -niminen. Vetäjä kertoo lapsille, että mihinkään leikkiin ei tarvitse osallistua, jos ei halua. Muutama pysyykin sivummalla muiden säntäillessä hiekkakentällä. Juomatauollekin tietenkin juostaan. Yksi lapsista kaatuu polvilleen, mutta tällä kertaa selvitään ilman itkua. Kännykkä käteen kasvanut sukupolvi pysyy Salmisen mukaan parin tunnin metsäsynttäreillä hyvin asiassa. – Kännykkäkieltoa ei ole, mutta sanon, jos joku näkyy vaan istuvan puhelimella. Sellaista ei ole vielä kertaakaan ollut. Lapsilauma kuulostaa sivummalta parvelta lokkeja. Jokaisella on asiaa yhtä aikaa, ja saadakseen äänensä kuuluviin on kailotettava kovaa ja korkealta. – Sitten kun herkutellaan, voin vastata teidän tuhanteen kysymykseen, Salminen rauhoittelee lapsia. Maine kiirinyt suusta suuhun Kun on leikitty piilosta ja lasten toiveesta ylimääräisenä mukaan otettua karhu nukkuu -leikkiä, on herkuttelun aika. Nuotiopaikalla ei tällä kertaa paisteta makkaraa, vaan tarjoiluissa on mehua, sipsejä, karkkia ja keksejä. – Nämä ovat Pippuri-mummun leipomia suklaakeksejä, käkkänöitä, Salminen kertoo lapsille. Keksit tekevät kauppansa. Mies on kuin viilipytty lapsilauman keskellä. Nuotiolla tulee samalla myös valistusta lapsille. – Muistakaa loppuelämänne, että kun olette metsässä retkellä, niin sinne ei saa jättää ikinä roskia. Välillä jotkut pöllöt jaksavat kantaa roskia metsään, mutta eivät pois. Päivänsankarin äiti Mari Korpilahti kävi tuomassa Wernerin synttäripaikalle, mutta ei jäänyt muutamien juhlavieraiden vanhempien tapaan seuraamaan synttäreitä sivusta. Werneri oli ollut tammikuussa vastaavilla synttäreillä vieraana. – Tämä on mielettömän hyvä idea. Kun joku muu järjestää, niin säästää aikaa. Kuitenkin kun on ollut korona ja kaikki, on ollut rankkaa aikaa. Salminen kertoo, että hän ei ole mainostanut toimintaansa Facebook-sivujen lisäksi mitenkään. Viime syksynä aloitettujen metsäsynttäreiden maine on kiirinyt suusta suuhun. Hallittu kaaos metsässä Tauon jälkeen on vielä vuorossa synttäreiden metsäosuus. Pienimpien lapsien kanssa metsäreissut ovat lyhyempiä. – Voidaan lähteä tuonne rinnemetsään katsomaan, uskallatteko kiivetä ylös asti. Siellä voi olla niitä krokotiilejä. Kun porukka suuntaa kohti vieressä olevaa metsäistä rinnettä, Salminen kertoo lapsille paikasta. – Täällä on kuvattu usein Kummelia ja ampumahiihtoharrastajat ovat käyneet täällä ennen. Lasten meno alkaa vain yltyä. Kävelykepeiksi otetuilla kepeillä on hyvä huitoa. Joku kantaa mukanaan metrin pituista, 10 senttiä paksua puuta. Vetäjä joutuu huutelemaan jyrkkää rinnettä kauimmaksi ehtineitä takaisin päin. Porukka pysyy pienellä ohjauksella kasassa. – Ei saa lyödä kepillä naamaan, kun terveyskeskus on kiinni! Alamäkeen ei saa juosta! Juhlat päättyvät jäätelötarjoiluun lähtöpaikalla. Lasten kasvoista näkee, että mukavaa on ollut. – Näitä tuli itsekin kersana paljon leikittyä. Kyllä nykyajankin lapset rupeavat tykkäämään näistä leikeistä, kun heitä vähän potkaisee, Salminen sanoo.