Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Käyttäydymme kuin uskoisimme planeetan olevan alusta, jolla ihminen tekee mitä tahtoo

Niinä päivinä, joina herra Trump valittiin USA:n presidentiksi, luin Yuval Noah Hararin kirjaa Sapiens, ihmisen lyhyt historia. Harari pohtii sitä, mikä on erottanut meidät, Homo Sapiens -lajin muista ihmislajeista, jotka elivät yhtä aikaa kanssamme aika monta tuhatta vuotta. Myös neandentalin-, floresin- ja denisovanihmiset olivat älykkäitä. Miksi ne hävisivät ja me jäimme jäljelle? Hararin teesi on, että me olemme ainoa laji, joka pystyy kielellään kuvaamaan asioita, jotka eivät ole totta. Pystymme luomaan kielellämme todellisuutta. Valtiot ja niiden rajat, lait, raha ja uskonnot ovat ihmisen luomuksia. Niitä ei olisi olemassa ilman ihmistä, eikä niistä olisi tullut totta, ellemme uskoisi niihin. Raha, jonka arvoon ei uskota, lakkaa olemasta rahaa. Raja, josta ei välitetä, lakkaa olemasta raja. Kirjan lukemiseen asti olin pitänyt jonkinlaisena ihmisen valuvikana, että usko – tai halu uskoa – johonkin teoriaan tai tulkintaan tai vaikkapa herra Trumpin puheisiin voi estää meitä näkemästä todellisuutta ympärillämme. Luettuani kirjan aloin ajatella, että kyseessä on ihmisen lajiominaisuus, arvokas sellainen. Ilman valtioita, lakeja, rahaa ja uskontoja, ei olisi voinut syntyä monimutkaisia yhteiskuntia. Ja ilman niitä ei olisi voinut syntyä taidetta, kirjallisuutta, tiedettä, teknologiaa ja kaikkea sitä, mikä on mahdollistanut nykyaikaiset yhteiskunnat ja ymmärryksen siitä, että elämme planeetalla suunnattoman paljon meitä itseämme suuremmassa maailmankaikkeudessa. Hieno ominaisuus voi samalla olla heikkous. Ihmisen kyky luoda tarinoita ja niiden kautta todellisuutta on yhtä aikaa valtavan hieno ja vaarallinen. Runomuotoisten tarinoiden kokoaminen Kalevalaksi oli aikoinaan osa kehitystä, joka mahdollisti Suomen valtion synnyn. Tarina Saksan arjalaisista yli-ihmisistä johti teolliseen joukkomurhaan ja toiseen maailmansotaan. Luullakseni aika harva vastaisi myöntävästi kysymykseen, onko ihminen maailman valtias. Mutta yhteiskuntana – ja nyt en puhu vain suomalaisista vaan koko teollisesta sivilisaatiosta – käyttäydymme kuin uskoisimme planeetan olevan vain alusta, jolla ihminen tekee mitä tahtoo. Vahvinkaan tarina ei voita luonnonlakeja. Olemme planeetan elonkehän tuote, ja olemassaolomme on siitä riippuvainen. Monet aikoinaan mahtavat sivilisaatiot ovat tuhoutuneet, kun ovat omilla toimillaan vahingoittaneet niitä ekosysteemejä, joiden varassa ovat eläneet. Nyt teknologiamme on kehittynyt niin voimakkaaksi, että pystymme tekemään saman koko planeetalle. Se ei olisi hyvä juttu. Tiedämme, että planeetan ilmaston muuttaminen on vaaraksi tulevaisuudellemme. Teknologiset ratkaisut, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä, ovat olemassa. Sen lisäksi tarvitsemme toimintatapojen muutoksen, ei vain yksilöiden, vaan koko yhteiskunnan, yritykset ja instituutiot mukaan lukien. Tätä varten tarvitsemme uuden tarinan siitä, keitä olemme, voimme ja haluamme olla. Sen tarinan luominen on vasta alussa. Kirjoittaja on tamperelainen kansanedustaja (vihr.)