Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sosiaalipolitiikan professori emerita: Pääomasijoittaja hakee hyvää tuottoa – tarkoituksena ei ole luoda turvallista kotia ikääntyneelle

Suomen Punainen Risti perusti hoivakoteihin keskittyneen yritystoiminnan, Esperi Caren, 2001. Myöhemmin Esperi Caren omistus siirtyi pääomasijoittajille, mikä on ollut yleinen suuntaus hoivamarkkinoilla. Pääomasijoittaja CapMan myi osuutensa 2016 brittiläiselle sijoitusyhtiö Intermediate Capital Groupille ICG:lle. Taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 2019 joutunut Esperi Care päätyi uudelleen kaupan kohteeksi vuoden 2020 alussa, jolloin pääomasijoittaja ICG luopui osuudestaan hankalaksi sijoituskohteeksi muodostuneesta yhtiöstä. Se siirtyi suomalaisten luotonantajiensa omistukseen. Vuoteen 2016 Esperi Care oli kasvanut voimakkaasti ostettuaan 80 sosiaalialan yritystä. Hoivakoteja oli 2016 jo yli 100. Niissä oli 3700 asukaspaikkaa. ICG makso i suomalaisesta sijoitusosuudestaan 220 miljoonaa euroa. ICG:n omistusten yhteismäärä 2019 oli lähes 30 miljardia euroa. ICG:n aikana Esperi Caren omistukset kulkivat Luxemburgin veroparatiisin kautta, mikä oli kannattavaa veroetujen vuoksi. Esperi Caren suomalainen emoyhtiö Esperi Care Holding ei ole ICG-omistuksen aikana maksanut yhteisöveroja Suomeen. Sen sijaan ICG on lainoittanut suomalaisyhtiötään yli 40 miljoonalla eurolla korkein takaisinmaksukoroin, 6 – 15 prosenttia. Näin vältytään verotukselta kohdemaassa. Myydessään Esperi Caren neljän omistusvuoden jälkeen ICG menetteli samalla tavalla kuin kansainväliset pääomasijoittajat yleensäkin hoivakoteja omistaessaan eri maissa. Keskimääräinen omistusaika on ollut 4 – 6 vuotta. Viime aikoina omistusaika on lyhentynyt jopa kolmeen vuoteen. Esperi Care , kuten muutkin suuret hoivakonsernit, ovat viime vuosina pyrkineet laajentumaan niin paljon kuin mahdollista, jotta ne sote-uudistuksen tullessa voimaan olisivat iskukykyisiä ja voisivat kaapata itselleen mahdollisimman suuren osan erityisesti terveydenhuollon primaarihoidosta ja sosiaalipalveluiden ikääntyneiden hoivakodeista, lastenhuollon toimipaikoista ja muista sosiaalipalveluiden kohteista. Esperi Care sortui suuruuden hypeen. Se ei kyennyt investoimaan palvelujen laatuun samassa suhteessa kuin määrään. Kun tarkastelee hoivakotien kansainvälisten sijoittajien kohteita eri puolella Eurooppaa, niin havaitsee, että suuruuden ekonomia on ensin toiminut muutaman vuoden. Sitten on tullut ongelmia, kun toiminnan sisältöä ei ole pystytty kehittämään (tai haluttu kehittää). Kansainväliset sijoittajat pyrkivätkin hyötymään nimenomaan sosiaalipalveluihin kohdistamistaan sijoituksista heti muutaman vuoden panostuksen jälkeen. Niin kauan kuin sosiaali- ja terveyspolitiikan toimet alistetaan uusliberalistiselle markkinataloudelle, on tähän toimintaan osallistuvan maan julkisen vallan velvollisuus ottaa todesta se, että toiminnoilla on vain lyhyen ajan kehittämisprosessin arvo pääomasijoittajille. Varsinaisena tarkoituksena ei ole luoda turvallista pitkäaikaista kotia ikääntyneelle. Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori emerita