Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jolon panttivankeudesta selvinneen taiteenkerääjän poikkeuksellinen näyttely aukeaa, kun kriisi on ohi – Seppo Fränti toivoo kahta asiaa, ja että kävijä itkee

Seppo Fräntin kotona on pitkästä aikaa tilavaa. Vielä tovi sitten ovesta ei tahtonut mahtua sisään. Fräntin asunto Helsingin Kampissa oli täynnä tauluja. Niitä oli satoja nojaamassa seiniin, telineissä ja kasoissa. Huoneissa liikuttiin kuin labyrintissa – kapeita taulupinojen välissä kulkevia reittejä pitkin. Kunnes Fränti lahjoitti nykytaiteen taidekokoelmansa nykytaiteen museolle Kiasmalle. Lahjoitussopimus allekirjoitettiin jo 2017, ja nyt parin vuoden työ teosten siirtämisen, luetteloinnin ja näyttelyksi kokoamisen kanssa on tehty. Kiasma kuratoi Fräntin 650 lahjoitetusta teoksesta parin sadan teoksen näyttelyn. Sen nimeksi tuli Hullu rakkaus . Kiasman kolmannen kerroksen täyttävän näyttelyn piti aueta maaliskuun lopulla, mutta koronapandemia muutti senkin suunnitelman yllättäen. – Skoolasimme Kiasman väen kanssa kuitenkin virtuaalisesti, Facebookin välityksellä. Elämä on tällaista, ei voi mitään. Pääasia, että pysytään kaikki terveenä, Fränti kuvailee. Näyttelyn on tarkoitus olla esillä tammikuuhun 2021 asti. Siitä on ehditty jo puhua yhtenä vuoden näyttelytapauksista. Fränti on lupautunut vetämään itse esittelykierroksia. Hän on luottavaisin mielin, että näyttely pääsee avaamaan hyvissä ajoin ja kerää runsaasti yleisöä. Hän arvelee, että ihmiset pikemminkin huomaavat kulttuurin tärkeyden juuri tässä ajassa. – Ehkä tällä oli tarkoitus, että meidän pitää kaikkien pysähtyä. Mentiin liian lujaa vauhtia, koko maailma. Taiteen kerääminen alkoi yli 30 vuotta sitten Fränti aloitti taiteen keräämisen jo 1970–1980-lukujen vaihteessa, mutta systemaattisemmaksi keräily muuttui 2000-luvun alun jälkeen. Viime vuosina kokoelma on karttunut entistä intensiivisemmin. Kokoelmassa on teoksia yli sadalta taiteilijalta. Kokoelma keskittyy suomalaiseen nykytaiteeseen, ja sen pääpaino on maalaustaiteessa. Joukossa on teoksia tunnetuilta nykytaiteilijoilta, kuten Heikki Marilalta , Outi Heiskaselta , ja Anne Koskiselta . Valikoima on moniääninen, epätavallinen. Kokoelmassa on voimakkaan ekspressionistista ja abstraktia taidetta sekä vastapainoksi hyvin minimalistisia töitä. Värit ovat vahvasti läsnä. On ihmishahmoja, geometrisia näkymiä, seksuaalisia kuvia. Jos jotain teemallista yhteyttä haluaa etsiä, se voisi olla ihmisenä olemisen kipeys. Tosin sitähän iso osa taiteesta käsittelee. Maalauksien ja grafiikan lisäksi on yksi Kim Somervuoren installaatio, Ode to Posca . Se on käytännössä kokonainen huone, joka on kauttaaltaan tussattu (Posca on tussimerkki). Myös sinne yleisö pääsee näyttelyssä, kunhan poikkeusolot hellittävät. Rahat taiteeseen tulivat osakesijoituksista Kyseessä on eittämättä myös rahallisesti arvokas kokoelma, vaikka tarkkaa arvoa ei ole kerrottu julkisuuteen. Vaatimattomasta taustasta tuleva Fränti on rahoittanut keräilyä pääasiassa osakesijoituksien tuotolla. Pesämunaa hän oli kerryttänyt jo nuorelta iältä korkotilin avulla. Hän on tyytyväinen, että rahat ovat menneet elämäntyönä taiteeseen eivätkä eläkerahastoksi. – On kysytty, että miksi annat ne pois? Monihan kerää taidetta sijoittaakseen taiteeseen. Minulla ei ole ollut sitä ajatusta ikinä, ei olisi tullut mieleenkään. Enhän olisi niitä tietenkään antanut Kiasmalle, vaan alkanut myymään! Kyllä se on enemmänkin intohimo ja rakkaus sitä taidetta kohtaan, mikä ohjaa. Kiasman taidekokoelmissa Fräntin nimeä kantavasta kokoelmasta tulee samalla osa Suomen Kansallisgallerian kokoelmia. Fräntin kokoelma kartuttaa Kiasman reilun 8 000 teoksen varastoja kymmenillä uusilla taiteilijoilla. Mukana on myös tekijöitä, jotka eivät muuten päätyisi omillaan Kiasman kokoelmiin vielä tässä vaiheessa uraansa. Hänelle on selkeästi tärkeää, että kokoelman mukana hänelle läheiset taiteilijat ovat päässeet Kiasmaan. – Halusin, että näen eläessäni, mihin teokset päätyvät. Nyt ne ovat parhaassa mahdollisessa paikassa, myös tulevia polvia silmällä pitäen. Tuskin ne tietävät, kuka olen ollut, mutta se on minun kokoelmani siellä. Opinnot Ateneumissa antoivat kipinää Fräntin isä oli puuseppä ja äiti kotirouva, lapsia oli neljä. Innostus taiteeseen syntyi kouluaikana, jolloin hän alkoi kiinnostua piirtämisestä. Hän saapui 1970-luvun alussa Pohjanmaan Nurmosta Helsinkiin opiskelemaan Ateneumiin, silloiseen taideteolliseen ammattikouluun. Hän tutustui maineikkaaseen keräilijään, lääkäri Juhani Kirpilään ja tämän puolisoon Karl "Kalle" Rosenqvistiin . Heidän kotonaan oli seinällä kaksi Äke Mattasin teosta, mikä teki suuren vaikutuksen Fräntiin – jonkun kotona voi olla näin paljon taidetta? Heiltä Fränti hankki ensimmäisen teoksensa, Wiking Forsströmin maalauksen. 1980-luvulla menehtynyt Kirpilä ohjasi aloittelevaa keräilijää myös raha-asioissa. Fränti meni töihin Helsingin Lastenlinnan sairaalan psykiatriselle puolelle askarteluohjaajaksi 1970-luvun lopulla. Fränti alkoi hankkia tauluja seinälle ja huomasi pian, että niitä on paljon. Siitä alkoi tämä "taidejuttu". Hän on alati pakahtua puhuessaan taiteesta, taiteilijoista, teoksista tai Kiasman näyttelystä. Ehkä siinä on jotain järjenvastaista. Hullua rakkautta, kuten näyttelyn nimikin sen toteaa. Fräntin kokoelma on hänen mukaansa melko intuitiivisesti koottu. – Aika nopeasti näen, mikä sytyttää ihmisenä ja taiteilijana. Tulee oikein sellainen paine, että tämä pitää hankkia. Taiteilijoista on tullut Fräntin ystäviä Kaikki teokset on hankittu eläviltä taiteilijoilta. Häntä kiinnostaa olla kiinni tässä ajassa, hankkia uutta ja elävää taidetta. Kokoelmaan kuuluu paljon teoksia juuri nuorilta ja vastavalmistuneilta taiteilijoilta. Fränti on jopa ostanut ennakkoon töitä taiteilijoilta, jotta he voisivat esimerkiksi kattaa näyttelykuluja. Fräntille tosiaankin taiteilijat ja taide kulkevat käsi kädessä. – En välttämättä vielä sitä ihmistä tunne, kun hankin teosta, mutta sitten kun se teos toimii, myös henkilökemiat taiteilijan kanssa pelaavat. Hänellä onkin henkilökohtainen yhteys lähes kaikkiin kokoelmasta löytyviin taiteilijoihin. Monista on tullut läheisiä ystäviä. Fränti vaikuttaa olevan ehta mesenaatti. Taulujen tekijät ovat juhlineet Fräntin luona, majoittuneet tarpeen vaatiessa Fräntin kotona sängyssä, sohvalla, matolla, missä milloinkin. – Meillä on ehkä ikäeroakin, mutta aika hyvin meillä silti on yhteinen sävel. Nimi on tuttu Jolon panttivankeudesta Fränti päätyi suuren julkisuuden kohteeksi, kun hän ja hänen ystävänsä Risto Vahanen kaapattiin vuonna 2000 Malesian Sipadanin saarelta Filippiinien Jolon saarelle. Islamistiterroristit vapauttivat heidät 140 päivän panttivankeuden jälkeen. Taide ei unohtunut vankeudessakaan. Fränti piirsi tuolloin paljon vankien pienessä viidakkomajassa. Fräntin mielestä on järjetöntä verrata nykyhetkeä vankiaikaan, mutta nyt poikkeusaikana kalenterin tyhjennyttyä teoksia on alkanut taas syntyä tiuhaan tahtiin. Ne ovat "mielenkiintoisia kokonaisuuksia" kotiympäristöstä musteella ja kasviväreillä. – Kasveja, valoja, varjoja. Sitten ehkä itseäni, omia feissejä. Ovathan ne itseäni ne kaikki muutkin, vaikka ne olisi vain kasveja. Teokset ovat kuin maailmalle lähteneitä lapsia Hän toivoo, että ihmiset pysähtyvät Kiasmassa kokoelman ääreen. Ettei juostaisi näyttelyn läpi, vaan altistuttaisiin taiteelle ja annettaisiin sen vaikuttaa. Nähtäisiin rakkautta teoksissa, itsessään ja muissa. Sitä eristäytymisen jälkeen tarvitaan. – Olen puhunut paljon itkemisestä tämän kokoelman ja näyttelyn yhteydessä. Ei ole pakko itkeä, mutta että jotain kulkisi ihmisten läpi. Sitä toivon. Fränti kuvaa kokoelman teoksia lapsinaan, joista suurin osa on lähtenyt maailmalle. Fränti katselee tyhjentynyttä olohuonetta ja kuvailee, kuinka heräsi eräiden juhlien jälkeen sohvalta. Oli vietetty iltaa Fräntin asunnolla muutamien tuttavien ja taiteilijoiden kanssa. Fränti oli varannut jälleen sängyn vierailleen ja nukkui itse sohvalla. – Aamulla, kun heräsi siitä ja näki ensimmäisenä ne. Valo tulee tuolta ikkunasta ja kaikki teokset ovat siinä. Ne ovat minulle niin rakkaita. Ne on sydämessä. Niissä on niin paljon myös minua. Yhteys taiteeseen ja taiteilijoihin on Fräntille samaan aikaan abstraktia ja konkreettista, henkistä ja fyysistä. Taideteokset ovat lähes eräänlainen olemisen jatke. Hän näki hiljattain unen Kiasman näyttelyyn liittyen. Näyttelyä esiteltiin tilassa, joka oli pehmeää superlonia täynnä. Vierailla oli aivan kummallisia vaatteita. Kun Fräntin vuoro tuli esitellä itsensä, hän hyppäsi päälleen superloniin. Ensin paita putosi päältä, sitten housut. Lopulta Fränti oli unessa ilkosillaan. Keräilijä kerää aina myös itseään. Unen ilmeinen symboliikka huvittaa Fräntiä. – Sehän olen minä esillä siellä Kiasman kolmannessa kerroksessa. Tekstiä varten on käytetty lähteenä Hullu rakkaus – Seppo Fräntin taidekokoelma Kiasmassa -teosta ja nykytaiteen museon Kiasman intendenttiä Kati Kivisen haastattelua.