Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ironian viljelyä kannatta nyt harkita kaksi kertaa

Olemme tilanteessa, jossa ihmiset ovat toisiinsa yhteydessä kasvokkaisen vuorovaikutuksen sijaan suurelta osin teknisten laitteiden välityksellä. Nyt johdetaan virtuaalitiimejä, autetaan asiakkaita chat-kanavissa ja annetaan etäopetusta. Ystäviä ja isovanhempia tavataan videopuhelujen välityksellä. Etäjuhlia järjestetään. Ihmiset keksivät luovia ratkaisuja henkisen läheisyyden luomiseksi, koska he kaipaavat toistensa seuraa. Mutta miten tekniikan välityksellä luodaan henkistä läheisyyttä? Valmiutemme käyttää tekniikkaa ovat erilaisia. Myös mahdollisuudet teknisten laitteiden käyttöön ovat erilaiset. Useimmat laitteet ovat teknisesti helppoja käyttää, joten tekniikan hallinta on harvoille kynnyskysymys. Sen sijaan tekniikan käyttö edellyttää uudenlaista vuorovaikutusta, mikä voi olla isompi haaste. Tietokoneen välityksellä tapahtuva vuorovaikutus tarkoittaa tunnetta siitä, että on kontaktissa aidon ihmisen kanssa. Kun keskustelemme teknisten laitteiden välityksellä, erilaiset tekniset ratkaisut rajaavat mahdollisuuksiamme havainnoida, tulkita ja ymmärtää etenkin sanatonta viestintää. Tällöin esimerkiksi tunteiden ja ironian ymmärtäminen vaikeutuu. Meidän onkin osattava selittää - ja myös hillitä - tunteitamme tällaisessa vuorovaikutuksessa. Monelle on saattanut tulla yllätyksenä, kuinka paljon enemmän asioita täytyy jäsentää, visualisoida ja kuvata, kun emme kohtaa kasvokkain. On tuotava ilmi, että olen läsnä. On viestittävä tietoisemmin, että kuuntelen ja että toinen on tullut kuulluksi. On osattava kysyä työkaverilta, mitä kuuluu ja kuinka hän voi. On myös osattava itse kertoa omista kuulumisistaan. Olemme näinä viikkoina yhdessä oppineet lisää verkkovuorovaikutuksen taitoja. Poikkeustilanne kuitenkin osoittaa, että myös verkkovuorovaikutukseen olisi voinut varautua paremmin. Yliopistokoulutusta on syytetty siitä, että nuorilla on hyvät teknologiset taidot ennen kuin he tulevat opiskelemaan. Taidot kuitenkin rapautuvat, jos niitä ei harjaannuteta koulutuksen aikana. Ei myöskään opita lisää. Viestinnän koulutus voi katsoa peiliin ja pohtia, onko uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia otettu tarpeeksi huomioon. Entä opetetaanko lääkärikoulutuksessa riittävästi vuorovaikutusta chat- tai etävastaanotoilla? Saavatko tulevat ekonomit riittävästi valmiuksia etäkokousten tai virtuaalitiimien johtamiseen? Meidän pitää katsoa tulevaisuuteen nyt ja varautua paremmin uusiin verkkovuorovaikutuksen haasteisiin. Toisaalta tämä aika saa meidät todennäköisesti huomaamaan, että vuorovaikutusta ihmisten kanssa kasvotusten ei täysin korvaa mikään muu viestinnän muoto. Erityisen haasteellinen tämä aika onkin niille, jotka eivät lainkaan pääse kasvokkaiskontaktiin. Jonna Koponen on kansainvälisen liiketoiminnan ja myynnin viestinnän yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistosta. Pekka Isotalus on puheviestinnän professori Tampereen yliopistosta.