Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Hallitusohjelma on koulutuksen kunnianpalautus ja tiekartta 2030-luvun Suomeen

Kirjoitukseni on hyvin henkilökohtainen. Olen ollut mukana viimeisen 25 vuoden ajan suomalaisen koulutuspolitiikan vaikuttajana. Otan kunniaa menestyksistä, kuten ammattikorkeakoulujärjestelmän luomisesta ja PISA-tuloksista, mutta tunnen osavastuuta myös taka-askeleista. Meillä on puutteineenkin edelleen Euroopan paras peruskoulu, mutta oppimiserot, eriarvoisuus ja syrjäytyminen uhkaavat suomalainen koulutuksen menestystarinaa. Julkisuudessa on ollut paljon esillä, kuinka joka kymmenes lapsi päättää peruskoulun heikoilla perustaidolla äidinkielessä ja matematiikassa. Vaille toisen asteen tutkintoa jää 16 prosenttia ikäluokasta, vaikka nyky-yhteiskunnassa työllistymisen vaatimuksena on tunnistettu minimissään toisen asteen tutkinto. Olemme sopineet hallitusohjelmassa, että vuoden 2020 loppuun mennessä laaditaan osaamisen ja oppimisen tiekartta vuodelle 2030. Uuden hallituksen neljä päätavoitetta suuntaavat suomalaista koulutuspolitiikkaa oikeaan suuntaan: 1.) Koulutus- ja osaamistaso nousevat kaikilla kouluasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuksellinen tasa-arvo lisääntyy, 2.) Lapset ja nuoret voivat hyvin, 3.) Koulutus rakentaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, 4.) Suomi on kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella, tutkia ja investoida. Koulutusta, osaamista ja tutkimusta vahvistetaan noin miljardilla eurolla. Kehyslisäys vuosittain on noin 260 miljoonaa euroa ja investointeja ja hankerahoitusta 730 miljoonaa euroa. Kutakuinkin se, mistä itsekin uskalsin puhua ennen vaaleja. Kärkihankkeina on ensinnäkin varhaiskasvatus, jonne palautetaan lapsen subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan ja ryhmäkokojen pienentäminen. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteydessä vahvistetaan lasten ja perheiden matalan kynnyksen tukipalveluja. Toiseksi peruskoulua vahvistetaan tasa-arvo- ja laatuohjelmalla. Tavoitteena on oppimistulosten parantaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Fokuksessa on mm. opettajien jaksaminen ja inkluusion toimivuus. Kolmanneksi on päätetty merkittävästä ammatillisen koulutuksen valuvikojen korjauksista, kuten opettajien määrän merkittävästä lisäämisestä. Erityisesti huomioidaan lähiopetus- ja ohjausresurssien riittävyys. Oppivelvollisuuden laajennus on iso systeemitason muutos. Siinä on kysymys tulevien sukupolvien koulutustasosta, osallisuudesta elämään ja työhön. Perusasteen varassa työllisyysaste on 42 prosenttia, toisen asteen suorittaneilla liki 70 prosenttia. On todettava suoraan se, että koulutusjärjestelmämme ei ole vastannut työn murroksen ja osaamisvaatimusten muutokseen. Oppivelvollisuusiän nosto 18 ikävuoteen ei ole mikään yksin ”autuaaksi” tekevä toimenpide. Oppivelvollisuuden sisään tulee rakentaa erilaisia opinto- ja tukimuotoja helpottamaan siirtymistä toisen asteen koulutukseen, jotka voidaan sisällyttää toisen asteen tutkintoihin, esim. kymppiluokat, kansanopistot, valmentavat koulutukset jne. Ilman peruskoulun pedagogista ja toiminnallista kehittämistä, perustaitojen vahvistamista ja opiskeluvalmiuksien jatkuvaa kehittämistä pelkkä tekninen oppivelvollisuusiän nosto ei saavuta tavoitteitaan. Peruskoulun kunnianhimoinen kehittäminen ja oppivelvollisuusiän nosto yhdessä vievät Suomen tulevaisuuden osaamistason uuteen nousuun. Kirjoittaja on tamperelainen kansanedustaja (sd.)