Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Pälkäneläisellä pellolla on paikka, joka on kuin toisesta todellisuudesta – lähdimme selvittämään sen historiaa ja löysimme Aslakin ja Arton: ”Periaate on, että kunnon bileet tai ei mitään”

Arjesta ja maisemasta avautuu yllättäviä portteja toisiin todellisuuksiin. Tällainen hämmästyttävä siirtymä toiseen ulottuvuuteen voi tapahtua vaikka keskellä hämäläisiä peltoja. Kuohijoen kylästä, noin 80 kilometriä Tampereelta kohti Luopioisia ja Lammia, nousee pellon laidalta jyhkeä tiilinavetta. Kun sen ovesta astuu sisään Tampereelta kotoisin oleva, hän hieraisee silmiään: tämähän on kuin Tullintorin Telakka keskellä peltoja! Alakerrassa on tyylikäs rock-baari pikkulavalla varustettuna, yläkerrassa isompi stage teatterikatsomoineen ja -valoineen. Miten tällainen siirtymä on maalaismaisemassa tapahtunut? – Se oli sattumaa. Vuonna 1998 etsittiin vaimon kanssa kesämökkiä. Tämä oli numeroa liian iso, mutta ihastuttiin, sanoo Aslak Christiansson pihamaallaan. Aslak ei ole taiteilijanimi, vaan Christianssonin syntymänimi. Hänen äitinsä oli kotoisin Lapista Rovaniemen pohjoispuolelta ja pitihän siitä jälki jättää. – Kuvittele, minkälainen nimi Aslak oli mulle 50-luvulla Helsingissä! nyt seitsemänkymppinen Christiansson sanoo. Löytäessään Kuohijoen Mukkulan tilan navetan ja kaksikerroksisen 500 neliöisen päärakennuksen Christiansson oli tehnyt jo kolmisenkymmentä vuotta töitä näyttämömiehenä ja -mestarina, lähes kaikissa helsinkiläisissä teattereissa, esimerkiksi Jouko Turkan johtamassa Helsingin Kaupunginteatterissa. – Turkasta on hyvät muistot. Tiukka jätkähän se oli, mutta hauskaa oli. Se oli leikkiä, verissä päin, Christiansson sanoo. Näyttämömestarina täytyy osata kaikki – niin sähköt, vedet, pinnat, tasot, rakentaminen, purkaminen, roudaaminen, nopeasti ja järjestelmällisesti. Kun Christiansson katsoi paikalla poltetuista tiilistä muurattua isoa navettaa, jossa ei ollut yhtään ehjää ikkunaa eikä ovea, hän näki siinä heti sekä baarin että teatterin. Christiansson hankki rakennusluvat, uurasti byrokratian, alkoi rakentaa ja kunnostaa hartiapankilla. Pakerruksen tuloksena Kuohijoen kylään syntyi vuonna 2003 Aslak and the Eskimos -klubi anniskeluoikeuksilla sekä teatteri, jossa on tehty paljon sekä kesäteatteria, keikkoja, että viikon mittaisia tanssileirejä lapsille. – Meillä on täällä kolmetoista klubi-iltaa vuodessa. Periaate on, että kunnon bileet tai ei mitään. Aina pitää olla live-musiikkia. Pelkkää pubia en tässä pidä, Christiansson sanoo. Miehistä poikia -leiri Jo klubia rakentaessaan Christiansson pähkäili, että pitää löytää jostain myös soittokavereita, eihän tätä muuten jaksa. Navetan pihalta hän näki tontin rajalla pellon laidalla käkkäräpäisen kaverin. Maanviljelijä Arto Tyrni siellä oli peltotöissä. Tyrni oli soittanut tuolloin jo kolmisenkymmentä vuotta Passion-yhtyeessä. Hän taisi sekä kitaran, basson, rummut, vaikka viulunkin tarvittaessa. – Me lopetettiin rahasta keikkailu vuonna 1987, kun me keksittiin, että tällä soittamisella meistä ei tule kuuluisia, eikä me saada sitä eikä tätä. Mutta ei me maltettu lopettaa soittamista. Kukaan ei myynyt kamojaan. Aina kun me kokoonnuttiin viikonloppuna mun tilan studiotreenikämppäkompleksiin, niin meidän rouvat totes, että jaha, sällit pitää siellä taas miehistä poikia -leiriä, Arto Tyrni kertoo. Kun soitto vain jatkui ja äijillä oli hauskaa, keksi Kuohijoen kyläyhdistys pyytää Passionilta ihan oikeaa keikkaa, vaikka kylällä järjestettäviin Unikeon juhliin tai myöhemmin elokuulle. Kaverit totesivat, että ei me ainakaan ilmaiseksi soiteta. Jos kyläyhdistys järjestää lipunmyynnin, niin sitten. Tästä heräsi heti probleema: mitä jos paikalle oikeasti tulee ihmisiä, jotka erehtyvät ostamaan lipun? Bändiäijiltä menisi 60 prosenttia sivutoimen veroina keikkapalkkiosta ja hirveä byrokratia päälle. Bändi päätti lahjoittaa lipputulot lyhentämättöminä hyväntekeväisyyteen, Taysin lastenpsykiatrian klinikalle. Koska keikkaillaksi valikoitui myöhäisen elokuun ilta, tapahtumalle annettiin nimi: August Rock. Tyrni puhui bändikontakteillaan sinne pari muutakin yhtyettä. Jo toisena vuotena August Rockissa soitti myös Christianssonin Aslak and The Eskimos -bändi. – Sen kokoonpano on vaihdellut, mutta Aslak on pysynyt, Christiansson sanoo. Kuusi ensimmäistä vuotta August Rock järjestettiin Kuohijoen VPK:n talolla. Sitten joku keksi, että olutteltta olisi mukava ja hei, sillä Helsingistä tulleella taiteilijalla, sillähän on anniskeluluvat klubillaan. Voisikohon se siirtää ne August Rockin ajaksi VPK:n talolle? – Mietin sitä yön yli ja aamulla soitin, että tulkaa te tänne mieluummin tänne klubille, Christiansson kertoo. Tavoitteena 55 000 e Lauantaina 1.8.2020 August Rock järjestetään jo 21. kerran ja 15. kerran Christianssonin valtakunnassa. – Tähän mennessä on kerätty Taysille yhteensä 51 397 euroa. Tänä vuonna tavoitteena on ylittää 55 000 euroa, Tyrni sanoo. Bändit soittavat tapahtumassa ilmaiseksi. – Ne saavat palkkioksi vain t-paidan, sen päälle ei tule edes roiskeläppäpitsaa, Christiansson sanoo. – Kyllä yksi vuosi saivat. Saarioinen lahjoitti silloin meille roiskareita, Tyrni tarkentaa. Bändejä on August Rockiin silti piisannut, pisimmillään 500 kilometrin päästä Raahesta asti. Yleisöäkin August Rock on kerännyt vuosittain 250-300 hengen väliltä, aina Kuusamon Käylästä asti, 750 kilometrin päästä. Kuohijoen asukkaat ovat ottaneet Aslak and The Eskimos -klubin ja August Rockin omakseen kukin omalla hyvällä tavallaan. – Yksikin vanhempi herrasmies joka vuosi polkaisee pyörällä tänne, maksaa 15 euron pääsylipun, tilaa kossuvissyn, ja polkaisee pois. "Kun minä en musiikista välitä”, Tyrni siteeraa. August Rock on saanut ansaitusti kulttimaineen. Tyrni manageroi festivaalin, Christiansson anniskelun ja ruuan myynnin. Bändit soittavat peräjälkeen viiden minuutin välein kahdessa kerroksessa. Myös Christiansson ja Tyrni hyppäävät tarvittaessa salamana lavalle The Men -duollaan niin, ettei kuolleita hetkiä festivaalilla koeta. Nyt ulkofestivaali Tänä vuonna August Rockin kuvio tosin on muuttunut koronaviruspandemian vuoksi. Nyt festivaalilla on vain yksi esiintymislava klubin pihaterassilla. – Sisällä ei käydä tänä vuonna kuin vessassa. Klubitiloissa on mahdotonta pitää sosiaalista etäisyyttä. Me muuten päätettiin tästä ulkofestivaalista nyt vasta maanantaina, Christiansson sanoo. Nopea päätöksenteko, improvisointi ja välitön toimeen tarttuminen on olennainen osa Christianssonin ja Tyrnin tapahtumamanagerointia. Kun valokuvaaja Emil Bobyrev valaisee teatteritilaa miesten muotokuvaa varten, hän huohahtaa, että olisipa vielä savukone! – Kyllä multa savukone löytyy, sanoo Tyrni, juoksee autoonsa, hurauttaa Kuohijoen – The Castration Riverin – toiselle puolelle kotitilalleen ja palaa vartin päästä savukone kourissaan. Kun Tyrni panee savukoneen hyrisemään, Bobyrevin kasvot syttyvät kuin Christianssonin asentamat teatterivalot navetan yläkerrassa ja kohta tehdään verrattomassa kulttuuritilassa taas taidetta. Rock-festivaali. Järjestetään 21. kerran lauantaina 1.8.2020 Kuohijoen Aslak and The Eskimos -klubin pihalla, osoitteessa Lammintie 51, Kuohijoki. Liput 15 euroa. Lipputulot lahjoitetaan TAYS:in lastenpsykiatrian yksikölle. Tapahtuman järjestää AR-organisaatio, johon maanviljelijä Arto Tyrni sekä Aslak and The Eskimos -klubin perustaja Aslak Christiansson kuuluvat. Ohjelma 17.30 Ovet avautuvat 18.30 Kettunen 20.00 The Men 21.30 Ants in the Pants 23.00 The Eastwood 00.30 Grazy Mama Band