Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Ruotsin kieli muodostaa suomenkielisille vakavan rasitteen, kirjoittaa lukija

Aamulehdessä pohdiskeltiin viikko sitten ( 23.7. ) pakkoruotsin pakollisuutta. Tuossa artikkelissa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson pääsi ministerin oikeudella puolustamaan pienen kielivähemmistömme pakkoruotsin vaatimuksia. Hämmästyttävintä ministeri Henrikssonin kirjoituksessa oli väite, että kirjaus ruotsin pakollisuuden palauttamisesta on yhtä sitova kuin muutkin hallituksen kirjaukset. Pitäisikö ruotsin pakollisuutta edistävät aloitteet hyväksyä, vaikka tähänastiset kansalliset aloitteet henkivät nimenomaan pakkoruotsin pakotteiden poistamista? Ministerimme unohtaa. että jo tuollainen esitys saatetaan ainakin pääväestön keskuudessa kokea nykyisin suorastaan vakavana vihapuheena, joka rikkoo samalla RKP:n kansallista uskottavuutta. On myös huomattava, että ruotsin kielen pakollisuus ei suinkaan pohjaudu perustuslakiin. Tosiasiassa perustuslaissamme todetaan ainoastaan, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa kielen perusteella. Se sallii kuitenkin, että tietylle muita heikommassa asemassa olevalle ryhmälle voidaan positiivisilla erityiskohtelulla turvata tasa-arvoa edistäviä etuuksia. Nekään eivät tarkoita enemmistöön kohdistuvia pakkotoimia. On myös syytä muistaa, että suomen kieli on pääosalle (n. 90 %) meistä suomalaisista ehdoton oppimisen ja ajattelun väline ja jopa koko kulttuurisen identiteetin pohja. Tällä perusteella meillä pitää olla myös oikeus vaalia tuota omaleimaista kieltämme – jopa täysin omilla ehdoillamme. Tässä valossa tuo ns. ”toinen kansalliskielemme” eli ”pakkoruotsi” muodostaa meille suomenkielisille suorastaan vakavan rasitteen. Herää myös kysymys, miksi läntisessä naapurimaassamme ei noudateta samanlaista kahden kansalliskielen – ruotsin ja suomen – politiikkaa. Tosiasiassa suomen kielen osuus ensimmäisenä vähemmistökielenä on Ruotsissa peräti 7 prosenttia. Perusteet samankaltaiseen kielilakiin olisivat siis olemassa. Ilmeisesti naapurimaamme ei kuitenkaan pidä vastaavaa kielipolitiikka suotavana. Miksi siis me suomalaiset tällaisen politiikan hyväksymme? Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori.