Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Mitä ei uskalleta ääneen sanoa – kaupunkisuunnittelun ongelmien ytimeen kurotetaan lähinnä rivien väleissä

Puolitoista kuukautta kestänyt selvitystyömme Tampereen asemakaavoituksen kiemuroista ja haasteista tuotti runsaasti puhetta. Elinkeinoelämä, rakennuttajat ja muut tontinomistajat puhuivat suunsa puhtaaksi Tampereen kaavoituksen haasteista ja ongelmista. Asemakaavapäällikkö ja hänen esihenkilönsä puolustivat toimintatapaa ja alaisiaan niin kuin hyvän esihenkilön kuuluukin. Samalla he myönsivät, että aina voi ja pitää parantaa. Silti voi kysyä, miksi kaupunki ei rekrytoi kaavoitukseen lisää ihmisiä, jos kaupungin omat hankkeet vievät voimavarat. Eikö kaavoituksen pikkutarkkuudesta ja kaupunkikuvan detaljien yhdenmukaisuudesta voi tinkiä, jotta asiat etenisivät sujuvasti? Viime kädessä viivytysten maksaja on nimittäin aina loppukäyttäjä eli asuntorakentamisessa asunnon ostaja tai vuokralainen. Aamulehden haastattelemat järjestelmän arvostelijat uskaltautuivat ongelmien todennäköiseen ytimeen vain rivien väleissä tai pöytäkirjan ulkopuolella. Niissä puheenvuoroissa käytettiin sellaisia sanamuotoja kuin asenneongelma, mielivalta ja suojeluinto. Yhden mielestä kaavoittajan pitäisi etsiä ratkaisua eikä ongelmaa. Toinen peräänkuulutti erittäin tarkkaa rekrytointiprosessia sen jälkeen, kun muutamilla avainpaikoilla istuvat ihmiset aikanaan eläköityvät. Hurjin väite tuli erään tunnetusti asioista hyvin perillä olevan kokeneen poliitikon suusta. Hänen mielestään ongelman ydin on siinä, että kaupunkisuunnittelun avainpaikoilla on niin paljon naisia; ne kun ovat niin herkkiä loukkaantumaan. Tuota väitettä voi syystäkin pitää hävyttömänä, sovinistisena ja tasa-arvon vastaisena.