Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kukaan ei tule suosituksi pääministerinä – Sipilä kantoi vastuuta, mutta iso osa keskustan tukijoista kaikkosi rinnalta

Pääministerin tehtävä ei tee kenestäkään suosittua. Kun Winston Churchill oli pelastanut Britannian ja demokratian toisen maailmansodan tuhoista sekä nujertanut Adolf Hitlerin ilman myönnytyksiä, seuraavissa vuoden 1945 parlamenttivaaleissa kansa äänesti hänetkin vaihtoon. Juha Sipilän keskustalle eduskuntavaalien tulos on fiasko. Perinteisten kannattajien kotiinpaluu kääntyi hallitustien lopussa joukkopaoksi. Sipilä kantoi vastuuta, mutta iso osa keskustan tukijoista sai taakasta tarpeekseen. Ääniosuus painui alle Mari Kiviniemen johdolla vuonna 2011 saavutetun 15,76 prosentin. Insinööri ja liikemies Sipilä tuli politiikkaan aivan muista kuvioista. Vaikeina hetkinä Kempeleen mies tiesi, että hän voisi tarpeen tullen siirtyä kasvuyrityksen johtoon. Tulos tai ulos, sanoi Sipilä Sipilästä. Pääministeriyden paineissa Sipilän eetoksesta paistoi tehtäväkeskeisyys. Hän oli tullut laittamaan Suomen talouden kuntoon. Sitä hän halusi tehdä niin voimallisesti ja hyvin kuin käytettävissä oleva aika ja oma osaaminen sallivat. Onnistumista on mitattu kilpailukyvyllä, työllisyysasteella ja sote-sopalla. Neljässä vuodessa pääministeri jätti kaikkensa kentälle, kuten jääkiekossa sanotaan. Kukaan ei voi väittää Sipilän halunneen päästä helpolla. Yhdessä Lännen Median haastatteluista tämä epäili, että politiikan varaan kaiken laskeva pelkäisi liikaa virheitä. Pohjoisen kielikuvansa mukaisesti Sipilä ei halunnut "seistä keskellä kamppeitaan". Loppusuoran rohkea veto kieli jo epätoivosta. Sipilä kaatoi oman hallituksensa, kun sote-uudistus kariutui. Pääministeri puhui itsestään periaatteen miehenä, mutta kansalainen näki vain ulkokultaisen poliittisen lehmänkaupan. Äänestäjä ei hyötynyt mitenkään siitä, että samaa vanhaa hallitusta alettiin nimittää toimitusministeristöksi. Imagokriisit eivät kohtele päättäjiä tasapuolisesti. Kokoomuksen Petteri Orpo otti pahoin takkiinsa, kun etenkin Yle pääsi uutisoimaan toistuvasti kokoomuksen olevan ainoa puolue, joka vastustaa hoitajien vähimmäismäärän kirjaamista lakiin. Orpo näytti hetken sydämettömältä. Asiallisesti hän oli oikeassa: desimaalimäärä ei tietenkään yksin ratkaise monimutkaista hoivaongelmaa. Tekemällä toisin kokoomus olisi päätynyt joukon jatkoksi kannattamaan sosiaalidemokraattien ja opposition lempihanketta, mikä olisi johtanut varmasti umpikujaan toisaalla. Imagopeli on kovaa. Orpo – tai kuka tahansa – voi puhua 99 kertaa vanhustenhuollon ja inhimillisyyden puolesta, mutta yksi lausunto hoitajamääristä muistetaan. Vaalitulos näyttää osoittavan, että kansa sittenkin tietää ja antaa anteeksi myös hallituspuolueelle. Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja.