Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Juha Reiniaho jäi koukkuun pienoismalleihin: legendaarisen lentokoneen rakentaminen vie yli kahden viikon työpäivät – ”Olen hieman hurahtanut”

Kolmannen valtakunnan hävittäjä-ässä Otto Bertram kaarteli tyytyväisenä Messerschmitt Bf109E-3 -koneellaan Ranskan rannikolla Le Havren lähellä yhdeksäntenä lokakuuta 1940. Päivän saaliiksi hän oli juuri saanut kaksi brittien kaksimoottorista Bristol Blenheim -pommikonetta. Loistava voitto oli sinetti sille, että jo Espanjan sisällissodassa Condor-legioonassa lukuisia ilmavoittoja saanut Bertram saisi rautaristin ritariristin runsaan parin viikon kuluttua. Ranskan taivaalla Bertram tuskin kuitenkaan tuli ajatelleeksi, että juuri hänen koneensa olisi joskus näytteillä Porin pääkirjastossa. Sellaisena kuin se oli tuona lokakuisena päivänä. ”Olen hieman hurahtanut” Porilainen Juha Reiniaho ottaa kokoamansa Bertramin koneen pienoismallin varovasti käteensä. Messerschmitt 109 -koneiden pienoismalleja on kirjaston vitriinissä eri tunnuksilla ja eri väreissä vielä 11 lisää. Kaikki Reiniahon hartaudella tekemiä. – Olen hieman hurahtanut näihin. Kotona niitä odottaa kokoamista vielä 16 laatikkoa. Nämä näyttelyssä olevat ovat mielikokoani 1:48. Tosin olen tullut vanhemmiten sen verran huononäköisemmäksi ja nakkisormisemmaksi, että mittakaavaa pitäisi ehkä vaihtaa hieman isompaa kokoon 1:32. Ensimmäiset pienoismallit 1960-luvulla "Vanhan nakkisormen" ensimmäisestä hurahduksesta pienoismalleihin on jo aikaa. – Kokosin ensimmäiset pienoismallini 1960-luvulla. Porissa oli Matti Laurilan koottavaliike, joka toimi itse asiassa niinkin kauan kuin vuoden 1999 kevääseen. "Laurilan koottavat" oli innoitus monelle muullekin harrastajalle. 1970-luvun alkuun tultaessa Porin kaupungissa ei liene ollut ainuttakaan poikaa, joka ei olisi käynyt ihastelemassa koottavaliikkeen kattoon ripustettuja upeasti maalattuja pienoismalleja. Kotona kun yritti rakentaa samanlaisia, niin usein lopputulos oli Airfixin liimalla tuhrittu irvikuva Laurilalla nähdyistä. – Eivät ne minunkaan ensimmäiseni niin onnistuneita olleet. Siinä kun oli mukana malttamattomuutta. Siirtokuvat piti saada paikoilleen nopeasti maalaukselta, eikä jälki ollut hyvää, tunnustaa Reiniaho. Pienoismalliharrastus jäi hänelle vuosiksi pimentoon, kunnes se iski jälleen salaman lailla vuonna 1992. – Poikani Eero tuli kymmenvuotiaaksi ja kiinnostui pienoismalleista. Aloitin homman uudestaan. Iskurepliikkinä pienoismallit Harrastus imi isän ja pojan mukaansa täydellisesti. Parivaljakolle ei riittänyt pelkkä pienoismallin rakentaminen, vaan oli otettava selvää historiasta, joka pienoismalliin kätkeytyi. – Kaikilla rakentamillani pienoismalleilla on tarinansa. Siihen liittyy konetyypin ja lentäjän oikea historia. Kahlasimme pojan kanssa kirjallisuutta ja kävimme museoissa Englantia myöten. Oma kiinnostukseni liittyi toisen maailmansodan koneisiin ja poika innostui lopulta varhaisista suihkuhävittäjistä. Hurahdukseen löytyi myös kohtalotovereita. Reiniahot kuuluvat "poikakerhoon" eli Porin seudun pienoismallikerhoon, jonka näyttely on parhaillaan pääkirjastossa. Kerhossa on neljä alle viisikympppistä ja loput ovat hieman varttuneempia harrastajia. – Siellä on sellaisia kavereita, jotka ovat aivan huippuja. Oma osaamiseni on heidän rinnallaan kovin keskinkertaista. Pienoismallikerhoon ovat edelleen tervetulleita kaikki mallien rakentamisesta kiinnostuneet. Kiinnostuksen kohteita on useita. Joku rakentaa upeita panssarivaunujen pienoismalleja, joku toinen on keskittynyt ensimmäisen maailmansodan huterilta näyttäviin lentokoneisiin. Kolmas tekee malleja sotalaivoista. – Kerhoilloissa ei malleja rakenneta, mutta niitä esitellään ja niistä keskustellaan. Teemme myös retkiä. Seuraavaksi menemme Tampereelle pienoismallipäiville. Rakentajat eivät pidä itseään mitenkään omituisena porukkana, mutta Reiniahoa nauratti kuva, jossa tyttöä ensimmäisillä treffeillä iskevä poika kertoi harrastuksekseen pienoismallien rakentamisen. – Se tytön ilme! Tykit injektioneuloista Juha Reiniaholle pienoismallin rakentaminen on rentouttavaa toimintaa, ei puurtamista. – Teen tavallisesti kolmea tai neljää mallia yhtä aikaa työvaiheitten mukaan. Jos alkaa kyllästyttää, laitan puoliksi rakennetun mallin talteen ja palaan jatkamaan sitä myöhemmin. Jotkut 1990-luvulla rakentamani koneet odottavat edelleen maalausta. Mallin rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä. Kun yhden lentokoneen tekee pieteetillä, siihen voi hurahtaa yli kahden viikon työpäivät. Pienoismallin rakentaminen alkaa tarkalla miettimisellä, mitä haluaa rakentaa. Mallivalmistajia on paljon. Kuuluisimpia lienevät perinteiset Airfix ja Revell. Japanissa malleja tarjoavat Tamiya ja Hasegawa. Kiinassa on nykyään kymmeniä valmistajia. – Malleja on tarjolla valtava määrä, mahdollisuuksia on rakentaa myös Suomen ilmavoimien koneita. Varsinaisten mallipakettien lisäksi niihin voi valmistaa itse osia. – Itse tein lentokoneen tykkien mallit injektioneuloista. – Malleihin voi myös tilata siirtokuvavalmistajalta itse haluamansa tunnukset. Pommikoneen hinta sataseen Aloittelijalle harrastus ei moneen muuhun verrattuna ole hirmu kallis. – Esimerkiksi nämä 1:48-mittakaavaiset koneet maksavat 20–60 euroa. Ison pommikoneen hinta voi tosin nousta sataseen. Malleja voi tilata netistä tai käydä alan liikkeistä ostamassa. – Turussa on yksi hyvä liike, joka tekee paljon myös nettikauppaa. Varsinaisen mallin lisäksi tarvitaan maaleja, lakkoja, liimoja, kittejä ja työvälineitä pensseleistä pihteihin, veitsiin ja maaliruiskuun. – Kehitys on ollut näissä asioissa hienoa. Akryylimaalit ovat hyviä ja liimatkin aivan toista kuin ennen vanhaan. Nykyään liimaa ei laiteta osien väliin, vaan liima on niin ohutta, että sitä voidaan sivellä saumakohdan päälle, jolloin se imeytyy kapillaari-ilmiön avulla saumaan. Lakkojakin on kiiltävänä, satiinia ja mattana. Kaikkea ei tarvitse ostaa heti, vaan työvälineet ja maalivarastot voivat karttua vähitellen. Rakentaja ei kuitenkaan olisi rakentaja, jollei käyttäisi työvaiheisiin opittuja kikkojaan. Totuttu väline on maalarinteippi. Reiniaho keksi itse puolestaan kiinnittää hauenleuat saslik-tikkuihin, jotka ovat kynätelineen tapaisessa telineessä. – Ne ovat verrattomia pidikkeitä maalaustyöhön. Nyt huomasin yllättäen, että keksintöni on otettu myös kapalliseen käyttöön. Niitä, tai sen tapaisia, valmistetaan nyt oikeasti. Pahin virhe Mutta mikä on aloittelijan pahin virhe? – Se on malttamattomuus. Osia ei kannata innoissaan lähteä irrottelemaan ennen kuin tietää, mitä ryhtyy tekemään. Pienoismallin mukana tulevat käyttöohjeet ovat ihan sitä varten, että osat kootaan juuri oikeassa järjestyksessä. Oleellista on myös se, että maalaustyötä tehdään jo ennen varsinaista kokoamista. Kun kokemusta karttuu, voi ryhtyä myös hifistelemään. Juha Reiniaho myöntää kadehtivansa poikansa taiteellista silmää mallien rakentamisessa. – Hänen malleissaan ohjaamoiden yksityiskohdat ja koneiden runkorakenteen niittirivistöt ja paneelirajat ovat hienoja. – Taidokkaat harrastajat kykenevät myös "vanhentamaan" koneensa kuin ne olisivat juuri rintamalla olleita. Itse en uskalla siihen ryhtyä, koska pelkään pilaavani mallin. Teen omani sellaisina kuin olisivat juuri tulleet lentokonetehtaan ovesta. – Väreistähän harrastajat nyt aina kiistelevät. Saksalaisten koneiden malleissa on se hyvä puoli, että toisessa maailmansodassa saksalaisilla oli täsmälliseen tapaansa tarkat värikoodit koneisiinsa. Sodan loppuvaiheessa koodit kylläkin jouduttiin unohtamaan. Entä kiinnostaisiko pienoismallirakentajaa lentäminen? – No itse asiassa kyllä, mutta simulaattorilla. Olemme käyneet taistelua Englannista. – Poika vei simulaattorihomman niin pitkälle, että perusti kavereineen virtuaalisen taitolentoryhmän. Ryhmää pyydettiin esiintymään Kuala Lumpuriin messuille, ja esiintyikin siellä lopulta etänä. Paikan päälle olisi ollut hieman tyyristä matkustaa. Reiniaho asettaa Otto Bertramin Messerschmitt Bf109E-3 -koneen takaisin vitriiniin varovaisin käsin. Entä miten kävi oikeasti Bertramille, joka sai kaikkiaan 22 ilmavoittoa? Hän selvisi sodasta hengissä ja kuoli Freiburgissa 80-vuotiaana vuonna 1987. Nämä tarvitse ainakin: Muoviliima - Pienoismallailussa yleisimmin käytetty liima on muoviliima (esim. Revell Contacta) jonka annostelussa kannattaa olla maltillinen, sillä liima sulattaa muoviosat yhteen. Myös muunlaisilla liimoilla on pienoismallitouhussa paikkansa (pikaliima, PVA-liima jne.), mutta jos yhdellä liimalla meinaa pärjätä, niin se on nimenomaan muoviliima. Tämänkaltainen liima tulee yleensä aloituspaketeissa mukana. Akryylimaaleja - Akryylimaalit ovat hajuttomia ja helppokäyttöisiä - ohennus ja työvälineiden puhdistus onnistuu vedellä. Akryylimaalit ovat nykyään suosittuja kokeneempienkin mallarien keskuudessa. Aloituspaketeissa on monesti mukana juuri akryylimaaleja. Sivellin - Pienempi suti yksityiskohtia varten ja isompi suurille pinnoille. Sivellinhankinnoissa kannattaa suosia taitelijatarvikekauppoja tai askarteluliikkeitä - perushyvän siveltimen saa parilla eurolla. Nämä ovat yleensä huomattavasti parempia kuin aloituspaketin mukana tulevat sudit. Askarteluveitsi - Pieni mattopuukkokin ajaa asian mutta vaihdettavilla terillä varusteltu askarteluveitsi on vielä näppärämpi ja monipuolisempi. Veitsellä onnistuu niin osien irrottelu valurangasta kuin valusaumojen siistiminenkin Nämäkin ovat hyödyllisiä: Maalarinteippi - Hyödyllinen monellakin tapaa - varmistamaan että liimasaumat pysyvät yhdessä, suojaamaan osia ylimääräiseltä maalilta, tarkkojen maalirajauksien aikaansaamiseksi - ja niin edelleen. Hiekkapaperi - Saumojen ja osien siistimiseen. Pienoismallit ovat kohtalaisen pehmeää ainetta - joten kaikkein karkeimmat hiomapaperit voi jättää hyllyyn. Yleishyödyllisimmät karkeudet löytyvät väliltä 500-1000. Kitti - Osien sopivuus ei aina ole ihan saumatonta, kitillä saa isoimmat raot piiloon. Pienoismalleille suunnattuja tuotteita löytyy monelta eri valmistajalta. Pinsetit - Osat ovat välillä pieniä -  pinseteillä onnistuu tarkempikin homma. Lisäksi ovat oiva apu siirtokuvien käsittelyssä. Sivuleikkurit -Ja nimenomaan kapeakärkiset sivuleikkurit - normaalit ovat yleensä liian järeää tekoa eikä niillä tahdo saada ahtaista valurangoista osia irti. Veitselläkin saman homman saa tehtyä mutta sivuleikkuri on nopea ja näppärä työkalu. Askartelualusta - Kaikenlainen leikkaaminen ja sotkeminen on kivempaa kun alla on jämäkkä ja kestävä alusta eikä tarvitse murehtia pöytäpinnasta. Lisäksi pienoismallarin tarvikerepertuaarista löytyy yleensä kaikenlaiseen sekalaiseen hommaan ainakin hammastikkuja, vanupuikkoja ja talouspaperia. Vinkit: Eero Reiniaho