Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Loiri-kirja ei ole huono, vaan perusteellinen: Missä vaiheessa taiteilijan piti olla esimerkillinen yksilö myös yksityiselämässään?

Olisikohan tänä syksynä tavoitettu jonkinlainen lakipiste siinä, mitä kaikkea haluamme kanssaihmisistämme tietää ja millaisia kertomuksia kuulla. Kunnia tästä menee Jari Tervon taiteilijaelämäkerralle Vesa-Matti Loirista . Kirja on saanut sen verran paljon kritiikkiä osakseen, että heti alkuun on todettava, ettei se ole ollenkaan huono. Se on vain perusteellinen. Ne, joille Vesa-Matti Loiri on edelleen lihaksi tullut Eino Leino, Elegia, Nocturne ja Löysäläisen laulu, ihmettelevät kummallista uusmoralismin esiinmarssia. Jos yli 700-sivuisessa teoksessa lähdetään loiri-sanan etymologiasta, hyödynnetään kohteen sukututkimusta, käydään läpi koko sodan jälkeinen iskelmämusiikki tekijätietoineen ja huomioidaan käytännöllisesti katsoen kaikki maassamme ilmestyneet sanoma- ja aikakauslehdet ja päähenkilön elämäntapahtumat, kirjassa on ihan varmasti kerrottu joistain asioista joidenkin mielestä jotain liikaa. Sillä kenelläkään ei varmasti ollut minkäänlaisia harhaluuloja sen suhteen, mitä elämäkerrasta iltapäivälehdissä ensimmäisenä nostetaan esiin. Närkästyksen jälkeen tarjoutuikin tilaisuus närkästyä siitä, että närkästyttiin. Koska Loiri-elämäkerta jakaa mielipiteitä, osa on epäillyt tyrmäyksen syyksi hälyttävän syvää ymmärrysvajetta ja kuilua eri sukupuolien ja sukupolvien välillä. Feministit ja kukkahattutädit eivät kestä kuulla enää yhdenkään menestyvän miehen naisseikkailuista, eikä totinen ja ahdistunut nuori sukupolvi suurten, hyvinvoivien ikäluokkien vapaan seksin ja päihteiden värittämästä taiteilijaelämästä. Ne, joille Vesa-Matti Loiri on edelleen lihaksi tullut Eino Leino , Elegia , Nocturne ja Löysäläisen laulu , ihmettelevät kummallista uusmoralismin esiinmarssia. Missä vaiheessa taiteilijan piti olla esimerkillinen yksilö myös yksityiselämässään? Älkää nyt viitsikö. Vika ei ollut siinä, kuka kertoi ja kenestä. Missään ei ole salaseuraa, jossa pohditaan, miten miehet voidaan vaientaa. Kyse on vain siitä, millaisiin tarinoihin ollaan jo hieman väsytty. Sosiaalisen median tunnustuksellisista kertomuksista ihmiset ovat oppineet, että suurimmalle osalle ihmisistä tapahtuu hyvin vaikeita ja ihmeellisiä asioita elämässään: kuolemaa, vakavia sairauksia, päihde- ja mielenterveysongelmia, väkivaltaa, surua, kohtuuttomuuksia ja osattomuutta. Rankkuudessa ei ole enää uutuudenviehätystä. Poikkeusyksilöissä ei ole mitään ihmeellistä. Seksi on luonnollista. Julkisuuteenkin pääsy on paljon helpompaa kuin Vesa-Matti Loirin aloittaessa 1960-luvulla uraansa. Liian moni on alkanut epäillä, että näitä sankarillisen rankkoja yksilötarinoita ovat jääneet kertomaan ainoastaan ne, joilla on jotain myytävänä. Nyt kaivataan kertomuksia, joiden maailmankuva on vähemmän yksilökeskeinen. Kirjoittaja on Aamulehden kulttuuritoimittaja.