Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Lomaileva toimittaja kävi koronavirustartuntojen jäljityskurssin ja näin siinä kävi – Epidemiologian professori yllättyi: ”Kyllähän nämä ovat isoja määriä”

Ilmainen nettikurssi koronavirustartuntojen jäljittämisestä avautui aamukahdeksalta 1. päivänä kesäkuuta. Se on avoin kaikille. Tartuin tilaisuuteen heti julkaisupäivän iltana lomani ensimmäisenä päivänä. Kurssi on osa varautumista koronaepidemian mahdolliseen kiihtymiseen uudelleen. Jäljittäjä kartoittaa koronavirustapausten kontakteja ja jäljittää tartunnalle altistuneita. Jäljittäjän pitää hallita esimerkiksi yksityisyyden suojaan liittyvät asiat tartuntatauti- ja koronatietouden lisäksi. Miksi halusin suorittaa jäljittäjäkurssin ja vieläpä 1. kesäkuuta alkaneen lomani alussa? Tiesin, että minua ei hevin kutsuttaisi jäljittäjäksi, mutta yksi asia veti kurssissa puoleensa. Halusin ylittää asetetun riman eli vastata lopputentissä vähintään 80 prosenttiin kysymyksistä oikein. Lisäksi halusin läpäistä lopputentin ensimmäisellä yrityksellä. Kynnystäni jäljittäjäkurssille madalsi se, että olin käyttänyt oppimisalustana toimivaa Moodlea edelliskerran alkuvuodesta. Edessä olisi kurssivaatimusten mukaan 27 tuntia itsenäistä opiskelua. 27 tuntia! – Onko lomapäivien käyttö opiskeluun järkevää, jos minua ajaa eteenpäin kilpailuvietti, kysyin itseltäni. Antauduin, sillä nettikoulutus veti puoleensa kuin peli, josta on mahdollista tulla läpi voittajana. Ei vienyt yöunia Ensimmäisenä iltana toin opinnot myös sänkyyn. Opiskeluvälineeksi valitsemani älypuhelin salli sen mainiosti. Maltoin silti käydä unille ja jatkoin kurssia aamuyhdeksältä. Jäljittäjäksi opiskelu sujui kuin, mikä tahansa opiskelu. Alkuinnostus suli ja rutiinit olivat tarpeen, jotta kauniiseen kesäpäivään karkailevat ajatukset pysyivät kasassa. – Kuuntele vielä tämä, niin sitten voit keittää kahvit, kannustin itseäni. Kurssin laajuus vastaa yhtä opintopistettä, vaikka sitä ei kenellekään kirjata. Aika-arvioon vaikuttaa se, että opiskelijalle on tarjolla hyvin laaja materiaalimäärä. Sen läpikäyminen vie aikaa, ellei tee kuin minä ja etene pikaisesti hankitulla muistitiedolla. Uskoin kultaisen keskitien johtavan toivomaani lopputulokseen. Uskoa antoi se, että osa kurssin teemoista on tullut omassa työssäni tutuksi, kuten haastattelutekniikka ja yksityisyyden suoja. Virukseen ja sen leviämiseen liittyvistä tutkimustiedoista olin myös jonkin verran perillä aihepiiristä tekemieni ja siitä lukemieni juttujen pohjalta. Kaikesta tästä huolimatta jännitys kivisti vatsaa, kun lähetin noin kahdeksan tunnin opintojen jälkeen lopputentin vastaukset eteenpäin. Pian tuuletin voittoa, sillä järjestelmä ilmoitti, että läpäisin tentin eli oikeita vastauksia oli riittävä määrä, 83 prosenttia. Tilasin heti todistuksen sähköpostiini opintojakson suorittamisesta ja latasin sen välittömästi kaikkien nähtäville sosiaalisen median alustoille. Vielä en kelpaisi Mitä muuta saavutin kuin tavoitteeni lopputentin läpäisystä ensimmäisellä yrittämällä? Nyt tiedän, että jäljittäjän työ ei ole helppoa. Ennen lopputenttiä opintojaksoon sijoitetut tapausharjoitukset lisäsivät nöyryyttä. Harjoituksissa käsitellään kahden covid19-positiivisen haastattelua ja kontaktien kartoitusta. Johtopäätösten tekeminen vaati erityistä tarkkuutta, sillä kaikki asiat eivät olleet yksiselitteisiä ja tietojen pohjalta tehty päätelmä saattoi sisältää useita näkökulmia. Yksi opintojakson taustalla olevista asiantuntijoista on kurssin johtaja, epidemiologian professori Pekka Nuorti Tampereen yliopistosta. Kysyn häneltä, kelpaisinko kurssin suorittaneena missään olosuhteissa jäljittäjäksi. – Jaaha! Nuorti innostuu kuultuaan suorituksestani. Kerron, että sain todistuksen kurssin suorittamisesta sähköpostiini 2. kesäkuuta kello 12.18. – Te olitte sitten aivan ensimmäisten joukossa kurssin suorittajista, Nuorti sanoo. – Mukava, että kiinnostusta on ja kiinnostusta on ollut todella paljon, hän jatkaa. Kurssille on ilmoittautunut 2 100, Moodle-oppimisympäristöön kirjautunut 1 500 ja kurssin suorittanut lähes 500. Yhteenveto tehtiin juhannuksen alla. – Kyllähän nämä ovat isoja määriä alle kolmessa viikossa, Nuorti arvioi. Hän kertoo, että kurssilaisten antaminen palautteiden perusteella suuri osa osallistujista on terveydenhuollossa toimivia ammattilaisia, joita voidaan helposti käyttää jäljittäjinä ja neuvontatyössä. Lisäksi monet muiden alojen ihmiset haluavat auttaa pandemian torjunnassa. Jäljittäjällä pitäisi esimerkiksi olla oikeus tehdä merkintöjä potilasasiakirjoihin. –  Jo tartuntatautilain perusteella toiminnan täytyy olla tartuntataudeista vastaavan lääkärin valvonnassa ja ohjauksessa. Kevään aikana jäljittäjiä on saatu sisäisin siirroin terveydenhuollon yksiköistä, Nuorti kertoo. THL kerää listaa julkisen terveydenhuollon ulkopuolelta jäljitystyöstä kiinnostuneista. – Se on vähän kuin reservi, jolla varaudutaan tilanteeseen, jos epidemia kiihtyisi uudelleen, Nuorti sanoo. Sairaanhoitopiirit ja kunnat päättävät, ketä kutsuvat jäljitystyöhön. Saattaisin olla Nuortin mukaan käypää valuuttaa jäljittäjänä esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa järjestelmä on erilainen kuin meillä. Siellä osavaltioiden kansanterveysvirastot vastaavat jäljitystoiminnasta ja organisoivat sen. Koronaviruksen koulima Nuorti jättää lopulta pienen takaportin. – Voi olla muitakin mahdollisuuksia toimia resurssina kuin varsinainen jäljitystyö, esimerkiksi koronaneuvonta voisi sopia toimittajalle, hän sanoo. Aika näyttää, eteneekö koronavirus niin, että joku ottaisi minuun yhteyttä.