Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Kiekkojargonin lyhyt oppimäärä: helpommin sanottu kuin tehty

Suoraviivaisuus, aktiivisuus, pelirohkeus, luisteluvoima ja painoton puoli. Pelin rytmittäminen. Aggressiivisuus, pelinopeus ja eteenpäin puolustaminen. Puolustusvalmius ja pelin kehittäminen. Arki ja jokapäiväinen työ. Yhteistyö, viivelähtö, trap ja painekarvaus. Sanat, joka tekevät sinusta uskottavan Tällaiset sanat toistuivat valmentajien ja kapteenien puheessa SM-liigan kauden avaustilaisuudessa ja ensimmäisten pelien jälkeisissä haastatteluissa. Näitä sanoja hokemalla voi kuka tahansa perusjantteri tehdä baaripöydässä vaikutuksen kovastakin lätkäjätkästä (tai kuten toimittaja tässä: vaikutelman asiantuntevasta kiekkojournalistista). Kärppien toissa kaudella aloittama pelin nopeuttaminen on jäänyt doktriiniksi kotimaan liigajäille. – Voiko tätä nykykiekkoa enää hitaasti edes pelata, KalPan uusi käskijä Tommi Miettinen kysyikin retorisesti. Mikko Manner pystyi ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan toteuttamaan nopeuttamisen ensimmäistä kertaa onnistuneesti. Yrittäjiä oli ollut jo aiemmin, mutta metsään oli mennyt. Kärpät sen sijaan kaahasi lähes roolittomalla hyökkäämisellään kevään 2018 mestaruuteen saakka. Sen verran täytyy täsmentää, että tilan ja ajan vähentyessä Kärpät joutui playoffeissa säätämään pelitapaansa perinteisen Meidän pelin suuntaan. Siinäkin tuli keskeisiä kiekkojargonin sanoja: tila ja aika, Meidän peli. Samalla tavalla Kärppien oli mukautettava peliään myös viime kevään pudotuspeleissä. – Vaikka kuinka haluaisit, et välttämättä pysty pelaamaan ihan samanlaista jääkiekkoa kuin runkosarjassa, Manner sanoi. Tämä pakottaa pohtimaan, miksi pelin nopeuttamisesta on tullut itseisarvo, kun edelläkävijä Kärpätkin on joutunut kauden tärkeimmässä paikassa siitä tinkimään. HPK taisi antaa jo vastauksen. Se piti aktiivisesta pelistään kiinni päätyyn saakka, ja siellä odotti Kanada-malja. Helpommin sanottu kuin tehty Sanat ovat kuitenkin vain pintaa. Olennaista on niiden ymmärtäminen ja toteuttaminen. Kuka on aktiivisin ja luisteluvoimaisin? Kenellä on paras puolustusvalmius, kenellä paras pelinopeus? Kuka osaa rytmittää peliä parhaiten? Kanada-maljan voittaakseen näissä - tai ainakin painopisteiksi valituilla osa-alueilla - täytyy olla parempi kuin mikään muu joukkue. Täytyy olla paras. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Siinä mitataan osaamista. Apuja ammennetaan yhä enemmän taitojen, taktiikan ja fyysisten ominaisuuksien valmentamisen ulkopuolelta, ihmislähtöisestä valmentamisesta. Se pitää sisällään muutakin kuin yksilöiden pelitaitojen kehittämistä. – Henkinen valmennus on isoin käyttämätön voimavara ja mahdollisuus suomalaisessa urheilussa, Erkka Westerlund sanoo tuoreessa kirjassaan Elämän peliä . – Jos kaikki pelaajan henkiset voimavarat saadaan käyttöön, pelitaktiset asiat seuraavat automaattisesti perässä. Kaksi tärkeintä asiaa Mestaruutta ei välttämättä voita kauden paras joukkue. Sen voittaa finaalisarjan paras joukkue, kuten Kärpät sai viime keväänä kokea. Runkosarjan kaikkien aikojen piste-ennätys ei auttanut, kun liki puolet halvemmalla joukkueella pelannut HPK näytti, mikä merkitys on henkisillä voimavaroilla. Vaikka juuri kukaan muu ei uskonut, HPK uskoi aidosti itseensä. Aivan kuten Leijonat keväällä MM-jäällä. HPK:n ja Leijonien esimerkit näyttivät, mihin voi yltää sitoutuneella joukkuepelillä. Siinä ne tulivat, kaksi jääkiekossa menestymisen kannalta tärkeintä sanaa. Sitoutuminen. Joukkuepeli. Viimeistään vapun jälkeisenä lauantaina tiedetään, mikä joukkue on näissä paras. Silloin on ohjelmassa seitsemäs finaali.