Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

En vakuuta sitä kaikkein tärkeintä – ja siihen on hyvä syy

Vakuutusmyyjä oli sitä mieltä, että kannattaisi ottaa terveysvakuutus. Kun ikääkin alkaa jo olla, voi sairaus iskeä milloin tahansa. Silloin olisi hyvä päästä nopeasti ja jonottamatta hoitoon. Myönnän, kyllä voi iskeä – ja kyllä olisi mukava päästä hoitoon. Silti mielessäni nakutti, että kai sitä nyt jotain täytyy voida laskea suomalaisen julkisen terveydenhuollonkin varaan. Eikö sieltä sitten tule apua, jos sitä uskollisena veronmaksajana tarvitsen? Pannaanko infarktipotilas jonottamaan – tai jäävätkö syöpähoidot saamatta, kun odotellaan seuraavan vuoden määrärahoja? No ei nyt sentään. Ymmärrän markkinahenkilön puheen. Hänen on leipänsä eteen luotava asiakkaalle epävarma olo. Näin asiakaan on helpompi vakuuttua, ettei terveydestä nyt ainakaan kannata säästää. Lompakko vaikeroi, mutta turvallisuuden tunne lievittää tuskaa. Me ihmiset siedämme kovin vaihtelevasti riskejä. Vakuutukset ovat sitä varten, että riskejä pienennetään – enemmän tai vähemmän. Nykyään moni vakuuttaa kaiken mahdollisen, ja säätää vakuutusten omavastuut niin pieniksi kuin mahdollista. Ei haluta ottaa mitään riskiä. Huono tuuri minimoidaan, maksoi mitä maksoi. Tällainen vakuuttaja ei huomaa, että vahinko pääsi tavallaan tapahtumaan jo vakuutusta ottaessa. Vahinkoja pitäisi olla jatkuvasti, että tällainen kannattaisi. No toisilla tietysti näin onkin. Jokainen tekee rahoillaan mitä haluaa. Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin surullista, jos ihmisten luottamus julkiseen terveydenhuoltoon romahtaa. En haluaisi Suomeen järjestelmää, jossa raha ratkaisee hoitoon pääsyn. Totuuden nimissä julkinen terveydenhuolto huolehtii edelleen mainiosti suomalaisista. Terveysvakuutuksella pystyy toki ostamaan mukavuutta, mutta vakavissa ja akuuteissa sairauksissa apu löytyy varmasti myös julkiselta puolelta. Vakuutusasiakas saa kyllä todennäköisesti joustavamman ja nopeamman palvelun, ehkä komeammat puitteet ja hymyilevämpää palveluakin. Joka siitä haluaa maksaa, maksakoon. Se ei ole keneltäkään muulta pois. Yhtä kaikki, sen tärkeimmän voi jättää vakuuttamatta, koska yhteiskunta on sen jo puolestamme tehnyt. Autoista, taloista ja tavaroista yhteiskunta taas ei vastaa millään tavalla. Siksi meidän pitää ne toisarvoisinakin vakuuttaa. Kirjoittaja on Sydän-Satakunnan päätoimittaja.