Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Onko sinunkin kotonasi tiikkiaarteita? Jonas Forth hullaantui tiikkimestareiden töistä ja nyt kaikki pääsevät näkemään kokoelman – keräilijä tunnustaa käyneensä istumassa jo museossa

Se alkoi oikeastaan vahingossa. Jonas Forth löysi yli kaksikymmentä vuotta sitten kirpputorilta todella kauniin tiikistä tehdyn vadin. Se oli niitä esineitä, jotka oli vain pakko ostaa. Sitten löytyi toinen kaunis tiikkiesine – ja kolmas. Nyt Forthilla on kotona yli neljänsadan tiikkiesineen kokoelma, joista puolet on suomalaisten muotoilijoiden suunnittelemia. Suomalaiset muotoilijat käyttivät tiikkiä, Etelä- ja Kaakkois-Aasian sademetsissä kasvavaa lehtipuuta, 1950-luvulta 1970-luvulle. Tapio Wirkkala , Yki Nummi , Kaj Franck ja monet muut Suomen muotoilun suuret nimet löysivät tiikin. – Tiikki elää ihan eri tavalla kuin vaalea puu. Puun vuosirenkaat näkyvät paljon selkeämmin. Tiikillä on oma tuoksu, ylipäänsä tiikki eroaa niin paljon meidän kotimaisista puulajeistamme. Noin sata Forthin keräämää suomalaismuotoilijoiden esinettä on parhaillaan esillä Designmuseon "Keräilijät ja kokoelmat" -näyttelyssä Helsingissä. Eino Mattila teki Nanny Stillin puumuotit Forth kerää vain käsityönä tehtyjä esineitä, joissa on muotoilijan leima. Thaimaasta tuodaan Suomeen tiikkiesineitä, mutta niistä leima puuttuu. Sisustusliikkeissä uudet tummapuiset esineet ovat nykyään usein akasiaa tai apinanleipäpuuta. – Minua kiinnostavat muotoilussa tarinat. Jos joku perustaa tehtaan ja alkaa valmistaa käsityönä esineitä, onhan se kiehtovaa. He ovat uskoneet siihen juttuun. Se on kertomisen arvoista. Forth on tutkinut muotoilijoiden taustoja. Hän esimerkiksi selvitti, että hänen viidellä eurolla kirpputorilta ostamansa vadin oli suunnitellut Eino Mattila . – Hän oli täysin tuntematon muotoilija ainakin minulle. Forthille selvisi, että Mattila oli riihimäkeläinen suunnittelija, joka toimi Suomen suuriin lasitaiteilijoihin lukeutuvan Nanny Stillin puumuottitekijänä. – Sen jälkeen hän alkoi tehdä omia esineitä, joita myi Stockmannin kautta. Pääosa Mattilan esineistä on tehty 1950–1960-luvulla. Lisätietoa Mattilan taustoista Forth sai lähetettyään kyselyn Antiikki & Design -lehteen. Lehden välityksellä hän sai Mattilan tyttären yhteystiedot. Forth mieltyi Mattilan tyyliin. Nyt hänellä on kattava kokoelma Mattilan tuotantoa, jossa esineiden muodot ovat kaarevia, eivät symmetrisiä. Maire Gullichsen perusti käsityöyrityksen kotiseudulleen Taidemesenaatti Maire Gullichsen perusti Noormarkun Käsityö -yrityksen kotiseudulleen, nykyisin Poriin kuuluvaan Noormarkkuun. Vuosina 1961–1976 toiminut yritys teki esineitä paikallisten käsityöläisten voimin. Nanny Still, Birgitta Bergh ja Bertel Gardberg suunnittelivat mallit. – Idea oli hieno, vaikka se ei sitten toiminut. Gardbergin tiikkiset morttelit ovat esimerkiksi keräilyesineitä. Tiikkiä yhdistettiin myös lasi- ja keramiikkaesineisiin kuten Nuutajärven ja Arabian astioihin. Vuonna 1954 Helsingissä perustetun, sittemmin Kirkkonummella toimineen Veljekset Backmanin esineitä Forthilla on paljon. Yritys lopetti toimintansa 2012. Useimmat vähän vanhemmat suomalaiset ovat kantaneet varmuudella joskus Veljekset Backmanin tiikkitarjotinta. Kengurun tekijästä tuli myöhemmin Yhdysvaltain suurlähettiläs Mielenkiintoinen tarina löytyi myös pienestä tiikkisestä kengurusta, jonka Forth löysi tammisaarelaiselta kirpputorilta pari kolme vuotta sitten. – Pohjassa lukee "Made in Finland", vaikka kenguru on muodoltaan hyvin tanskalainen. Esimerkiksi tanskalainen muotoilija Kay Bojesen on tehnyt samantyylisiä puueläimiä. Ajattelin ensin, että tämä on varmasti jokin lisenssituote. Forth ei saanut leiman nimestä selvää. Hän lähetti Kotivinkki- lehteen kuvan ja kyselyn, tietääkö joku esineestä enemmän. Kengurun tekijän veljentytär otti yhteyttä ja kertoi, että kenguru on hänen setänsä Richard Müllerin 1950-luvulla Helsingin Munkkiniemessä tekemä. – Müller rahoitti opiskelukaverinsa Bo Långhjelmin kanssa opintoja tekemällä pieniä kenguruita ja myymällä niitä Stockmannille. Müllerista tuli myöhemmin Suomen suurlähettiläs Yhdysvaltoihin. Marraskuun alussa Forth sai messenger-viestin eräältä näyttelykävijältä. – Hänellä oli kotona kaksi samanlaista kengurua, ja hän sai näyttelyssä tietää niiden tekijän. Forth paljastaa, että on käynyt näyttelyn ensi viikkoina Designmuseossa istumassa penkillä ja kuuntelemassa, kun ihmiset katsovat hänen kokoelmaansa. – Olen kuullut, että "Meillä on ollut tuommoinen kotona" tai "Äiti heitti tuon pois". Toivottavasti ihmiset tämän näyttelyn nähtyään osaavat arvostaa tiikkiä. Uutta tiikkimuotoilun aikakautta ei todennäköisesti tule. Lapsuus 1800-luvun talossa opetti vanhan arvostamiseen Jonas Forthin arvostus vanhoja tavaroita kohtaan syntyi jo lapsuudenkodissa Vaasan seudulla. Hänen perheensä asui 1800-luvulla rakennetussa talossa, joka oli siirretty Mustasaaren Sulvan kylään. Koko Stundarsin 70 rakennuksen yhteisö ja käsityöläiskylä saivat alkunsa, kun samalle alueelle oli siirretty vanhoja rakennuksia. – Vanhempani ostivat 1970-luvulla talonpoikaisesineitä, ja sisustus koostui niistä. He ovat aina arvostaneet vanhaa. Sitä kautta olen kasvanut kierrätykseen. Forthin lapsuudessa ja nuoruudessa kierrätys oli poikkeuksellista. Vanhan arvostaminen ei vielä 1970–1980-luvulla eikä edes 1990-luvulla ollut mitenkään muodikasta. – Nyt vanhaa osataan arvostaa. Forthin kotona tiikkiesineet ovat käytössä Tiikkiesineet ovat edullisia verrattuna vaikka designlasiin, koska ne on suunniteltu käyttöesineiksi. Näyttelyn kallein esine on Tapio Wirkkalan kulho, jonka arvo on 300–400 euroa. Eino Mattilan vadin hinta voi nykyisin olla 50 euroa. Kun esineitä oli enemmän markkinoilla, Forth sai niitä halvemmalla. – Meillä kotona vadit ja kulhot ovat käytössä. Koska tiikki kestää hyvin vettä, kulhoissa voi pitää salaattia. Joulupöydän katamme vaimoni kanssa tiikkiastioilla. Tiikissä on voimakas tuoksu. Siksi samassa huoneessa ei Forthin mukaan voi yhtä aikaa pitää kovin paljon tiikkiesineitä. Joskus Forth on pelastanut kuivan tiikkiesineen kirpputorilta vain sen takia, että saa laittaa siihen öljyä. – Tiikki saa aivan uuden elämän. Reino Jauhiaisen tarina kaipaa vielä täydennystä Hän saa vinkkejä muilta keräilijöiltä, jos nämä törmäävät kiinnostaviin tiikkiesineisiin. Hänellä on myös netissä Tori.fi - ja Huuto.net -sivustoilla vahdit, jotka ilmoittavat hänelle sähköpostiin, kun myyntiin tulee esimerkiksi tiikkiä tai Backmania ja Mattilaa. Keräilijät ovat pelastaneet muotoilun klassikkoja. Näin kävi esimerkiksi Paavo Tynellin lampuille. Vielä parikymmentä vuotta sitten Tynellin lamppuja heitettiin roskalavoille. – Keräilijöiden ansiosta Tynellin lamput tulivat tietoisuuteen. Nyt niitä myydään kymmenillä tuhansilla euroilla. Forth esittelee kaunista laakeaa vatia, jonka leimassa on R. Jauhiainen ja lintulogo. Netistä hän löysi vain lyhyen pätkän, jossa kerrottiin, että kyseessä on sotkamolainen Reino Jauhiainen. – Otin yhteyttä paikalliseen käsityöyhdistykseen. Valitettavasti en saanut hänestä enempää tietoa. Forth toivoo, että Jauhiaisen tarinakin vielä täydentyy.