Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mielensäpahoittaja joutuu tappeluihin, bordelliin ja Ferrarin penkkiin – Eskortin etsintä on täynnä vauhtia, mutta sisältää myös tuttua jurotusfilosofiaa

Kyllä tulee syystäkin paha mieli, kun lääkäri vie haja-asutusalueella asuvalta mieheltä ajokortin ja omat pojat myyvät vuoden 1972 rakkaan Eskortin – sen viimeisen hyvän, mitä vanhasta elämästä on jäänyt, kun emäntä on unohtanut itsensä hoivakodin vuodeosastolle. Tuomas Kyrön romaani Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä on actioniksi lipsahtava matkakertomus, jonka näytelmäsovitus tuo Mielensäpahoittajan Tampereen Työväen Teatterin näyttämölle vauhdikkaampana kuin koskaan. Tuttu laatutiimi Puikoissa on pitkälti sama ydinryhmä, joka teki Tampereelle myös huippusuositun Mielensäpahoittaja ja poika -esityksen. Kyrön tekstin sovittajana on tuttu Seija Holma j a näyttämöllä nähdään Mielensäpahoittajan ja pojan rooleissa Esko Roine ja Aimo Räsänen . Räsänen tosin ehtii vain piipahtaa pojan nahoissa ennen kuin muuntuu sulavasti muun muassa lääkäriksi, halpalentoyhtiön henkilökunnaksi ja Mielensäpahoittajan Tarmo-veljeksi. Olennaisena uutuutena Räsäsellä on tässä esityksessä myös ohjaajan rooli. Vahvan mieskaksikon rinnalle näyttämölle nousee tällä kertaa lisäksi Miia Selin , joka taipuu niin Mielensäpahoittajan miniäksi, Eskortin ostajaksi kuin puolalaiseksi Ireneksikin. Hengästyttävä vauhti Luvattomat Escort-kaupat saavat Mielensäpahoittajan niin tolaltaan, että jäärä on valmis matkustamaan auton perässä Saksaan asti. Kotitilalta poistuminen on sinänsä raikas käänne, mutta toiminta vie väkisin tilaa siltä yrmeältä nurkkafilosofoinnilta, johon karvalakkipäisen hahmon viehätys perustuu. Ensimmäisen näytöksen ajan meinaakin olla paha mieli siitä, ettei Esko Roine ehdi näyttämöllä ottaa montakaan hetkeä aikaa mietiskelylle. Vanha mies singahtaa halpalennolla Saksaan, siellä suoraan bordelliin ja bordellista puolalaisen maisteri-siivoojan kyydillä pakoon paikallisia ammuskelijoita. Tapahtumaa on enemmän kuin aiemmissa mielensäpahoittajissa yhteensä. Loppu vaikenemiselle Toisen näytöksen aikana omat ajatukset onnistuvat kuitenkin virittymään taajuudelle, jossa Mielensäpahoittajan maailmaan kuuluu taistelukohtauksia, nopeita autoja ja kiipeilyä romahtavassa maailmanpyörässä. Kohtaaminen vuosia sitten ulkomaille karanneen Tarmo-veljen kanssa on käänne, jonka myötä matkustamiselle tuntuu tulevan tarkoitus. Vuosikymmenten hiljaisuuden jälkeen mielensäpahoittaja pääsee purkamaan monta isoa tunnelukkoa. Jos jäärällä olisi terapeutti, hän hihkuisi katsomossa läpimurron hetkeä. Pikkutuoliin tiivistyy paljon Suurin lisäarvo alkuaikojen hykerryttäviin monologeihin verrattuna syntyy tässä esityksessä näyttelijöiden välisestä vuorovaikutuksesta. Toisen ihmisen läsnäolo tarjoaa mielensäpahoittamiseen uutta näkökulmaa paremmin kuin tarinan ytimessä oleva matka. Esko Roineen ja Aimo Räsäsen näyttelijäntyö on odotetusti herkullista seurattavaa, ja Miia Selinkin solahtaa ryhmädynamiikkaan sujuvasti. Keskeisenä roolihahmona on pakko nostaa esiin myös vuoden 1972 Ford Escort, joka ruumiillistuu näyttämöllä hellyttävästi punaiseksi pikkutuoliksi. Sitä katsoessa on helppo ymmärtää ne lämpimät tunteet, joiden perässä Mielensäpahoittaja on valmis hyppäämään turvallisista ympyröistä lentokoneeseen. Lopulta vauhdikkaaseen esitykseen mahtuu onneksi riittävä annos myös tuttua jurotusfilosofiaa. Kummallisten aikojen keskellä on enemmän kuin terapeuttista päästä hetkeksi sisään mikromaailmaan, jossa emäntä, Eskortti ja kotitila riittävät hyvän elämän aineksiksi – tässä maailmassa matkustelu on pakollinen riski eikä onni, josta koronan takia on jouduttu luopumaan. ☆☆☆ Käsikirjoitus: Tuomas Kyrön kirjan pohjalta Seija Holma Ohjaus: Aimo Räsänen Lavastus: Perttu Sinervo Pukusuunnittelu: Työryhmä ja Katri Innanmaa Kampausten ja maskien suunnittelu: Pepina Granholm Valosuunnittelu: TJ Mäkinen Äänisuunnittelu: Jarkko Tuohimaa Tuottaja: Heidi Kollanus Rooleissa: Esko Roine, Aimo Räsänen, Miia Selin Kantaesitys: Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 22.9.2020