Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Vintage Garden on Tammelan pieni kuuluisuus – Yrittäjä Leena Aalto vaihtoi opettajan työn intohimoonsa

Leena Aalto saapuu kaupalleen puoli tuntia myöhässä, koska on muistanut väärin haastattelulle sovitun ajankohdan. Voisi olettaa, että kotoaan Kissanmaalta hätyytetty yrittäjä saapuisi paikalle keskeneräisen näköisenä, mutta pitkän naisen kiharapilvi ja huoliteltu ulkonäkö vakuuttavat lähes yhtä paljon kuin sydämellisenä Vintage Garden -kaupan yrittäjänä tunnetun Aallon vuolaat pahoittelut myöhästymisestään. Kädessään hän kantaa kukkia, koska Vintage Garden ei kuulemma ole itsensä ilman niitä. Vintage Garden mainitaan lähes aina, kun kysytään, missä Tampereella kannattaa vierailla. Historiallisen Pikilinnan kerrostalon kivijalassa sijaitseva vanhan tavaran ja vaatteiden myymälä on blogien mukaan Tammelaan matkustamisen arvoinen sekä valikoimansa että yrittäjänsä takia. Mikä on Aallon asiakaspalvelun salaisuus? – Usein kun joku kehuu palvelua, minusta tuntuu, etten tehnyt mitään. Että tässä vain vähän höpöteltiin. Olen kiinnostunut ihmisistä, ja asiakkaiden fiilisten aistiminen koetaan hyväksi asiakaspalveluksi. Jotkut haluavat olla hiljaa, toiset jutella. Tänne saa tulla omana itsenään, koska olen itsekin täällä avoimesti oma itseni, Aalto sanoo. Leena Aallolle aitous tarkoittaa sitä, ettei hänellä ole työminää ja arkiminää erikseen. Tavoitteena on se, että arki olisi niin oman näköistä, ettei elämää tarvitsisi elää vain lomia varten. – Se tarkoittaa myös sitä, että sanon joskus suoraan, jos yhteys asiakkaan kanssa ei aivan toimi tai että nyt ei löydy sopivaa ostettavaa. Se ero on minun ja perusmyyjän välillä. Koulusta kauppaan Leena Aalto on koulutukseltaan luokanopettaja. – Ei ole mitään sellaista taustaa, että olisin halunnut jo lapsena kauppiaaksi. Vintage on kuitenkin kiehtonut jo pitkään, ja ajatus omasta kaupasta kypsyi jo opettajana työskennellessäni niin paljon, että puhuin siitä oppilaillekin. He kannustivat asiassa, Aalto kertoo. Hän työskenteli Hämeenlinnassa ja asui Tampereella. Jossain vaiheessa hän kuitenkin päätti, ettei kahden kaupungin välillä kulkeminen sopinut hänelle. Piti joko alkaa etsiä Tampereelta opettajan töitä tai uskaltaa kokeilla jotain aivan muuta. – Ystäväni Virva Antila valmistui samaan aikaan floristiksi. Hän toi lopullisen rohkeuden, että uskalsimme yhdessä lähteä kokeilemaan ja perustimme vuonna 2009 liikkeen, jossa myytiin kukkia ja vanhoja tavaroita. Yrittäjäksi ryhtyessään Aalto oli 28-vuotias. Vuoden jälkeen Antila päätti luopua yrittäjän elämästä, mutta onneksi Aalto oli tutustunut silloisen liiketilan naapurissa olevan Supermukava-yrityksen pitäjiin. – Tavallaan sillä ei ole mitään merkitystä, että olimme kaikki naisyrittäjiä. Toisaalta naisyrittäjien elämä on sellaista, että siihen vaikuttavat lapset ja opiskelut ja muut erilaiset elämäntilanteet. Meitä oli taas kaksi, ja pyöritimme liikettä vuorotellen. Välillä se oli sellaista räpiköintiä, mutta pysyimme pinnalla. Supermukavaa ja Aallon yritystä yhdistivät samanlaiset arvot, vaikka toisen yrityksen tuotteet olivat uutta ja toisen vanhaa. Yritykset siirtyivät vielä yhdessä uusiin tiloihin Otavalankadulle, mutta niissä avajaisissa Aalto ei enää pystynyt juomaan kuohuviiniä. – Aloin remontin aikana odottaa tytärtäni, tarkoituksellisesti kyllä, mutta nopeammin kuin olisin osannut toivoa. Jäin pian siitä sitten lapsen kanssa kotiin. Valinta jäädä kotiin Lopulta Aalto oli tyttärensä kanssa kotona kolme vuotta. Sinä aikana hän piti välillä pop up -kauppoja, mutta keskittyi pääasiallisesti lapseensa. – Valinta jäädä kotiin oli itselleni ainoa oikea. Teen päätökseni usein tunteella. Sen tärkeämpää juttua ei ole kuin keskittyminen siihen toiseen ihmiseen. Olin myös onnekas siksi, että se oli taloudellisesti edes joten kuten mahdollista. Neljä vuotta sitten Aalto kuuli tuttavansa kautta, että liiketila Pikilinnassa olisi vapautumassa. Hän päätti kokeilla tilassa, vaikka ohikulkevia ihmisiä on vähemmän kuin keskustassa. – Historiallisuus oli ensimmäinen kriteeri. Haluan nostaa vanhat tavarat arvokkaasti esille, ja halusin oikeanlaisen tunnelman. Aalto myöntää, ettei hänellä olisi varaa samanlaiseen tilaan aivan Tampereen keskustassa. Tammelassa on se hyvä puoli, että lähettyvillä sijaitsee useampi vintageliike, joten kiinnostunut asiakas saa helposti aikaan kierroksen. Nyt Aallon liike on toiminut tilassa jo useamman vuoden, ja hänen lapsensakin menee syksyllä kouluun. – Pikkulapsiarki kaupan kanssa on välillä ollut aikamoista hampaiden kiristelyä. On ollut vaikeaa saada aika riittämään moneen tärkeään asiaan. Nyt olemme eräänlaisessa murrosvaiheessa, kun lapsi alkaa itsenäistyä. Olen tehnyt edes jotain Kymmenen vuoden aikana ihmisten mielenkiinto vintagea ja käytettyjä vaatteita kohtaan on tasaisesti lisääntynyt. Asiaan vaikuttavat esimerkiksi ympäristöasiat ja eettisyys. – Vaikka lapsityövoima ja ilmastonmuutos eivät olleet edes kymmenen vuotta sitten uusia asioita. Ihmiset ovat hitaita oppimaan ja saavutetuista eduista on vaikeaa luopua. Haluan tarjota parempia, ekologisia vaihtoehtoja. Aallolle itselleen ympäristönäkökulma on tärkeä arvo, vaikka hän ei sitä kaupassaan niin alleviivaakaan. Hänelle on tärkeää, että hän voi ajatella tehneensä edes jotain maapallon eteen. – Että pystyn myöhemmin katsomaan lastani silmiin, kun hän kysyy, että mitä ihmettä te oikein silloin puuhasitte. Aalto on tarkka siitä, että kaikki vanha ei ole vintagea. Hänelle tärkeää on se, että vaatteen valmistajalla on ollut jonkinlainen ajatus tai kunnianhimoa sitä tehdessään. – Minun täytyy itse innostua vaatteesta tai tavarasta, jotta muutkin innostuvat. Hän hankkii myytävää tavaraa ympäri maailmaa. Viimeisin hankintareissu suuntautui Ruotsiin juuri ennen koronaepidemian puhkeamista. Välillä tavaraa tulee hankittua lomareissujen sivussa, välillä hankinta on pääasia ja lomailu sekoittuu siihen. Aalto pitää mieluiten vähintään 20-30 vuoden välin myytävän vaatteen ja nykyhetken välillä. Toki hyvin tehty 2000-luvun vaatekin voi olla jo vintagea, sillä muoti kiertää noin 20 vuoden sykleissä. – Nykyajalle on tyypillistä, että kaikki aikakaudet ja tyylit sekoittuvat. Maailma on niin avoin, että vaikutteita tulee koko ajan valtavasti. Juhlamekot kannattavat Palkitsevinta eivät silti ole hyvät löydöt hankintamatkoilla, vaan se, kun asiakkaat tulevat uudestaan ja kertovat, että aiemmin ostettu vaate on toiminut hyvin käytössä. – Myyn näitä vaatteita kuitenkin tavallisille ihmisille käyttöön. En halua kaupitella turhaa tavaraa. Vuodet tiskin takana ovat osoittaneet, mitä tamperelaiset haluavat ostaa: vaatteita ja asusteita. Aiemmin Aallolla oli myynnissä enemmän huonekaluja, mutta vaatteiden ja etenkin juhlamekkojen myyminen on osoittautunut kaikista järkevimmäksi. – En halua laajentaa toimintaa ja siksi en voi palkata työntekijää. Vaatteita pystyn kuljettamaan ja huoltamaan helposti. Lisäksi yksilöllisiin juhlamekkoihin ollaan valmiita panostamaan rahallisesti, joten Aallon itsensä kuluttama aika ja vaiva tulee helpommin korvatuksi. – Hinta koostuu monesta asiasta. Minun täytyy etsiä, tunnistaa ja ostaa vaate sekä kuljettaa, pestä ja silittää se, ehkä korjata, tuoda esille, mitata ja kuvata sekä ehkä pestä vielä uudestaan. Lisäksi täytyy tietysti huolehtia liiketilasta ja myydä. Myös vuokraisäntä ja valtio saavat osansa. Pystyn vaatetta katsoessa nykyään sanomaan, millä hinnalla myisin sen, jotta hommassa olisi jotain järkeä ja jos se tuntuu liian kalliilta, jätän sen ostamatta. Aalto kuitenkin myöntää, että on palkitsevaa huomata pölyn ja lian alta romukopasta potentiaalinen vaate ja saada se uudelleen loistamaan. – Minua kiehtoo se tunne, mikä tulee siitä, että vaatteilla ja tavaroilla on jo elämää takanaan. Koronakevään aikana Aalto myi sosiaalisen median välityksellä paljon koruja, koska niitä oli helppo lähettää postipaketilla ihmisille. Kevät oli täynnä epätietoisuutta, mutta mikään täyskatastrofi se ei kokeneelle yrittäjälle ollut. – Olen jo tottunut siihen, että koko ajan on vähän vaikeaa ja kaikkea ei voi hallita. Toisaalta yrittämisen parhaita puolia Aallolle on juuri se, että aika montaa asiaa voi hallita. – Saan itse päättää, miten teen tätä hommaa. Päätin heti aluksi, että teen tätä mahdollisimman aitona, omana itsenäni ja omilla arvoillani ja jos se onnistuu, hyvä. Jos ei, minulle ei tuottaisi vaikeuksia myöntää sitä ja tehdä jotain muuta. Itseäni en ala muuttaa. Jos kauppaa haluaisi pyörittää nykyistä enemmän bisnes edellä, Aallon pitäisi vähintään palkata työntekijä. Hän on pohtinut asiaa, mutta uskoo, ettei uskaltaisi luovuttaa vastuuta kaupasta ja läheisiksi käyneistä toiselle ihmiselle ja toisaalta menettäisi yöunensa siitä, pystyykö maksamaan työntekijän palkan. – Nyt olen vastuussa vain itselleni ja asiakkailleni. Vaikka vintage on Aallolle intohimo ja harrastus työn lisäksi, hän myöntää, että yhteen asiaan ei osannut varautua alkaessaan yrittäjäksi. – En osannut ajatella, että käyttäisin näin paljon aikaa silittämiseen. Toisaalta, se on hyvä keskittymisharjoitus kaltaiselleni, siinä ei voi sekoilla tai vaatteet menevät pilalle. Suvi-Vintage Tampereen Tallipihalla 1.–2.8.2020 kello 11–17. Mukana myös Vintage Garden.