Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tampereella tällä viikolla järjestettävä Tanssivirtaa on aidosti pienisuuri festivaali

Kuusipäiväinen nykytanssiin keskittyvä Tanssivirtaa Tampereella -festivaali on todellinen pienisuuri festivaali. Pieni, koska suurin osa sen esityksistä on alle tunnin mittaisia yhden tanssijan sooloja tai kahden tanssijan duettoja. Pieni, koska se järjestetään pienellä budjetilla ja sen nykytanssista kiinnostunut yleisökään ei ole suuren suuri. Festivaalia järjestävän Tanssiteatteri MD:n toiminnanjohtaja Anniina Kumpuniemi toteaa, että nykytanssiesityksissä voidaan olla tyytyväisiä viidenkymmenen katsojan joukkoon. Kuudelle teospaikalle yli 60 hakijaa Tanssivirtaa on kuitenkin myös suuri, sillä se nostaa esiin suomalaista nykytanssia, pidentää osaltaan pienten teosten esityskaarta ja työllistää koulutettuja taiteen tekijöitä. Se on suuri, koska se on kyennyt vakiinnuttamaan paikkansa tamperelaisella kulttuurikentällä toimimalla pitkäjänteisesti jo yli kaksikymmentä vuotta. Tanssivirtaa on suuri, sillä se kertoo, millaiset asiat kiinnostavat nykytanssin tekijöitä juuri nyt. Tekijöiden parissa se on myös haluttu, sillä kuuden illan kuudelle teospaikalle haettiin tänäkin vuonna yli 60 teoksella, kertoo Kumpuniemi. Nykytanssiesitysten lisäksi festivaalilla on mahdollisuus keskustella tekijöiden kanssa esitysten jälkeen, katsella tanssilyhytelokuvia tai törmätä ilmaiseen tanssiesitykseen jossain päin Tampereen keskustaa. Festivaali päättyy sunnuntaina. Haastava pala kokeneellekin Festivaalin aloittanut Mira Kauton (koreografia ja tanssi) Station to station to station ei ollut helppo pala kokeneellekaan katsojalle. Kun esityksen alussa edessäni kolme nuorta tunki korvatulpat korviinsa, tuli itselle huolestunut olo. Oliko minulta jäänyt jokin varoitus huomioimatta? Timo Kaukolammen humiseva, ujeltava ja jyskyttävä äänimaailma pysyi mahdollisesti sallituissa desibeleissä, mutta raastoi korvia ja tuntui rintalastassa saakka. Jenni Pystysen likaisen hämärä valaistus muuttuvine väreineen oli epäilemättä tarkasti suunniteltu ja näytti tanssija Kautosta lähinnä ääriviivat. Visuaalinen kokemus oli raskas. Koreografia eteni lattiatason mötköttelystä sykkivään poukkoiluun ympäri tilaa rauhoittuen tukahdutettuihin huutoihin. Tekijöiden mukaan teos on sekä näkymä tulevaisuudesta että selkäytimestä nouseva muisto. Hartaasti toivon, että tulevaisuus suo meille valoisampiakin näkymiä ja hiljaa itsekseni kiitän, ettei omassa selkäytimessäni muhi nähdyn kaltaisia muistoja. Kaksi vahvaa tanssijaa toimivat hyvin yhdessä Keskiviikon esitys The Days on syntynyt tanssijoidensa Maria Nurmelan ja Ville Oinosen halusta työskennellä englantilaisen koreografin Theo Clinkardin kanssa. Näyttämökuva on yksinkertainen ja osa yleisöstä istuu näyttämöllä tanssijoiden ympärillä. Visuaalisuus ja valotilanteet ovat karsittuja. Jopa äänimaailma tuntuu alkua ja loppua sitovaa laulettua kappaletta lukuun ottamatta katoavan muistista pian esityksen jälkeen. The Days on kahden vahvan ja toisiaan tarkasti lukevan tanssijan teos, jossa improvisaatiolla on suuri merkitys. Teoksen rakenne ja liikkeeseen johtavat käskyt ovat selkeitä ja nopeasti ennakoitavissa. Paikoitellen toivoo, että eteenpäin mentäisiin nopeammin, tai dynamiikka tai tunnelma muuttuisi selkeämmin. Nurmelan ja Oinosen yhteistyötä on kuitenkin kiinnostava seurata lähietäisyydeltä. Ikäpari Ritva Af Ursin ja Hanno Eskola viimeistelevät parisuhdetarinan herkästi ja sitovat teoksen lopun sen alkuun. Station to station to station. Koreografia ja tanssi Mira Kautto. Hällä-näyttämö 21.5. The Days. Konsepti ja ohjaus Theo Clinkard, tanssi Maria Nurmela ja Ville Oinonen. Hällä-näyttämö 22.5.