Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Luet tämän vain varautuaksesi ja voidaksesi pahoin, koska hyvät uutiset eivät kiinnosta ketään

Olen viime aikoina lenkkeillyt Jaron Lanierin 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt -kirjan tahdissa. Yhdysvaltalainen Lanier on Piilaakson pioneeri, muusikko ja kuvataiteilija, joka on varoitellut sosiaalisen median haittavaikutuksista jo vuosikausia. Viihdyttävässä kirjassaan Lanier opettaa, kuinka toimia algoritmien maailmassa kuin kissa, itsenäisesti. Lanierin kritiikki kohdistuu somen riippuvuutta aiheuttaviin tekijöihin. Hän muistuttaa, kuinka sosiaalisen median taipumus addiktoida käyttäjänsä on myös omiaan voimistamaan kielteisiä tunteita: kateutta, pettymystä, vihaa ja katkeruutta. Kaikkea sellaista, mikä saa itsetunnon heikkenemään. Tässä vaiheessa kolumnia kaikki digitaloudesta elävät repivät jo pikkutakkejaan. Se on täysin ymmärrettävää, kukapa meistä haluaisi vaarantaa elinkeinoaan. En minäkään, ja digiajan journalistina olen samassa veneessä. Kuitenkin minusta on tärkeä tietää, että koska ihminen luonnostaan varautuu vaaraan, huomiomme uutisvirrassa kiinnittyy ensimmäisenä kaikkeen kielteiseen. Vaikka voisimme jo valmiiksi huonosti, emme voi olla ahmimatta tietoa aina vain uusista uhkatekijöistä. Vihapuhe ja huonot uutiset toimivat kuin varoitushuuto. Omassa somekuplassani aurinkoisen, leskenlehtien ja sinivuokkojen värittämän sunnuntain katkaisi pakistanilaisen Iqbal Masihin surullinen katse. En tiedä miksi vuonna 1995 murhatun lapsioikeusaktivistin sinällään tärkeä asia tavoitteli huomiotani juuri silloin. En tiedä sitäkään, miksei uutisvirrassani ole näkynyt yhtäkään juttua siitä, kuinka Suomi on maailman onnellisin valtio, henkirikosten määrä on maassamme viime vuosikymmeninä vähentynyt tai, että ihmiset elävät yhä terveempinä ja pidempään. Nämä uutiset ovat liian hyviä kiinnostamaan ketään. Nykypäivän ihminen ei täysin voi elää ilman Googlea, sosiaalista tai digitaalista mediaa, sen Lanierkin myöntää. Riippuvuuden ja kielteisten uutisten vaarat on kuitenkin terveellistä tiedostaa. Maailmasta ei ole vieläkään tullut mustavalkoista. Edelleen on asioita, jotka asettuvat harmaan eri sävyihin, muualle kuin hyvä–paha -akselin ääripäihin. Itse olen alkanut yhä tietoisemmin valikoida, mihin vapaa-aikani käytän. En enää lue juttuja, joista voin ainoastaan pahoin, pystymättä lainkaan vaikuttamaan ongelman todellisiin syihin. Lukeminenhan on siitä ihmeellinen taito, että kun sen kerran on oppinut, sitä ei voi olla tekemättä. Olemme kuitenkin kulkeneet aimo matkan ajoista, jolloin lukutaito oli vain ylemmille sosiaaliluokille mahdollista ylellisyyttä ja kirjat harvojen saatavilla. Meillä on jo varaa valita. Kirjoittaja on Aamulehden kulttuuritoimittaja.