Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tero Pitkämäki löysi sittenkin kipinän valmentamiseen, vaikka kovan kilpakumppanin mielestä se on kuin ajaisi autoa ilman rattia

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki lähti uransa ankarimpiin kilpailuihin rohkein tavoittein ja kyyristelemättä. Seitsemän arvokisamitalin huippu-urheilijataival päättyi lopullisesti viime syksyyn. Nyt keihäsmestari on valmis seuraaviin koitoksiin. Pitkämäki aloittaa syksyllä valmennuskurssit ja hakee Urheiluliitosta keihäsvalmentajan paikkaa. –  Haluan antaa tietotaitoni nuorten heittäjien käyttöön, Pitkämäki kertoo. Pitkämäen läheisimpiin kilpakumppaneihin kuuluva kaksinkertainen olympiavoittaja Andreas Thorkildsen sanoo valmentamisesta, että se on kuin ajaisi autoa ilman rattia. Pitkämäki uskoo, ettei se ole aivan niin hankalaa. –  Toivon, että pikkuisen pystyisin vaikuttamaan suuntaan, Pitkämäki naurahtaa norjalaisen puheille. –  Haluan kokeilla, onko minulla valmennukseen taitoja kuten oletan. Eikä kyse tosiaan ole epäluottamuksesta liiton valmennusta kohtaan. Se on huippuluokkaa. Kirja käänsi kelkan Pitkämäen, 37, ajatukset valmennuksesta ovat kiepahtaneet päälaelleen muutamassa kuukaudessa. Viime syksynä hän oli purskahtaa nauruun, kun Urheiluliitto päätti palkita hänet mittavasta urasta ilmaisella valmennuskoulutuksella. –  Meinasin nauraa ääneen ja ajattelin, ettei tarjoukselle taida olla juuri käyttöä, Pitkämäki tunnustaa. Mieli alkoi muuttua alkuvuodesta, kun hän perkasi uraansa toimittaja Keijo Leppäsen kanssa. Tuloksena on sunnuntaina julkaistava kirja Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä. Hanke herätti halun valmentaa. Pitkämäki uskoo, että hän voi auttaa nuoria tiedostamaan huippu-urheilun kokonaisvaltaisuus. –  Pitää ymmärtää myös niiden vuorokauden 22 tunnin merkitys, jolloin ei harjoitella. Se pitää sisäistää. Sen jälkeen se ei niin vaikeaa olekaan. Siitä tulee rutiinia. Valmentajana Pitkämäki korostaisi yksilöllisyyttä, yhteisharjoituksin hiottuja kilpailijanominaisuuksia ja keihäspiirien yhtenäisyyttä. Pitkämäen mielestä suomalaisilla ei ole enää varaa siiloutumiseen toisistaan erilleen. Hän ottaisi mallia perinteisestä yhteisleirityksestä, jollaista on viime vuosina toteutettu esimerkiksi Saksassa ja Tshekissä. –  Suomi ei enää ole lajin ykkösmaa, Pitkämäki alleviivaa asian. Valmentajalla monta roolia Pitkämäen ja valmentaja Hannu Kankaan yhteistyö jatkui pitkään, mutta kaksikon suhde kehittyi jatkuvasti. Kangas kykeni toimimaan ensin opettajana, seuraavaksi tasavertaisessa yhteistyössä ja lopulta "luottohenkilönä". –  Vastasin vuodesta 2012 valmennuksestani ja sen ohjelmoinnista itse, Pitkämäki kertoo. –  Mutta henkisesti tarvitsin Hannun tuekseni myös sen jälkeen. Valmentajan on sopeuduttava vaihtuviin rooleihin. Urheilijan uran alkupuolella valmentajasta täytyy löytyä johtajuutta. Lopputaival saattaa vaatia lähinnä luotettavuutta ja rehellisyyttä. –  Yhteisharjoittelussa kilpailuasetelma voi kasvattaa vammojen riskiä. Esimerkiksi siinä tilanteessa valmentajan pitää ottaa vastuu kokonaisuudesta, eikä vain hymyillä mukana, Pitkämäki kertoo kokemuksistaan. Kilpailutilanteessa Kangas oli kaksikosta se, joka vaikutti näkyvästi hermostuneelta. Se ei Pitkämäkeä häirinnyt. –  Tärkeintä on olla rehellinen, Pitkämäki korostaa. –  Sen huomaa heti, jos valmentaja yrittää näytellä jotain.