Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Pahimmillaan avoimeen virkaan ei yhtään hakijaa, OAJ pelkää pienten koulujen jäävän ilman luokanopettajia – Opiskelija: "Loppusijoituspaikkana jokin Kainuun korpi ei kiinnosta"

Luokanopettajien rekrytointiongelmat ovat pahenemassa maakuntien pienillä paikkakunnilla. Pätevien opettajien palkkaaminen muuttuu vielä astetta vaikeammaksi, kun kouluun pitäisi saada aineenopettajia tai erityisopettajia. Opettajille olisi kuitenkin työtä tarjolla, sillä uusia virkoja avautuu eläköitymisen vuoksi. – Pahimmillaan tilanne on se, että avautuvaan virkaan ei ole yhtään hakijaa. Ongelma koskee nimenomaan sellaisia paikkakuntia, jotka ovat päiväajomatkan päästä jostain isommasta maakuntakeskuksesta, eli työpaikkakunnalla on asuttava, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo. Työnantajajärjestö Kuntatyönantajien (KT) mukaan opettajapulaa ei ole, mutta kelpoisia opettajasijaisia on vaikeampi löytää kasvukeskuksissa. Työnantajaleirissäkin tunnistetaan myös aineenopettajien ja erityisopettajien rekrytointiongelmat. – Meidän tilastoissamme tämä näyttäytyy siten, että Uudenmaan maakunnassa ja Päijät-Hämeessä epäpätevien opettajien määrä on suurempi kuin syrjäseutumaakunnissa kuten Kainuussa, neuvottelupäällikkö Hannu Freund Kuntatyönantajista sanoo. Freundin mukaan ongelman yksi syy on se, että opettajat eivät halua muuttaa opettajakoulutuspaikkakunnilta työn perässä Etelä-Suomen kasvukeskuksiin, jonne myös lapsiperheet kasautuvat. – Opettajisto ei siirry samalla tavalla kasvukeskuksiin kuin lapset. Opettajat jäävät mielellään pienemmille paikkakunnille eivätkä halua muuttaa sieltä pois, vaikka kasvavissa kaupungeissa lasten määrä kasvaa, hän sanoo. Kuntien imagot kuntoon OAJ tarjoaa tilanteen ratkaisemiseksi kahta lääkettä: pienille paikkakunnille työn perässä muuttaville opettajille pitäisi maksaa lisää palkkaa ja kuntien pitäisi pitää huolta omasta imagostaan. – Tämä on iso yhteiskunnallinen kysymys, sillä opettajapula voi johtaa koulutuksen epätasa-arvoistumiseen. Kunnissa pitäisi miettiä sitä, mitkä ovat oman alueen vetovoimatekijät, jotka vetävät nuoria puoleensa. Jos kaikki koulutetut lähtevät paikkakunnalta, niin silloinhan imagolla on merkitystä, Luukkainen sanoo. Freundin mukaan ratkaisu ei suinkaan löydy rahasta, sillä jos näin olisi, palkkakorttia voitaisiin hyödyntää jo nyt. – Jos tämä olisi palkasta kiinni, sen pystyisi hoitamaan jo nyt nykyisten virkaehtosopimusten puitteissa. Mutta jos tunteja on vähän, silloin palkka jää niin pieneksi, ettei sitä voi ratkoa rekrytointilisällä, hän sanoo. Opettajille muuntokoulutusta Perusopetuksen tulosalueen johtaja Päivi Rissanen Kajaanista tuntee ongelman. Hän sanoo, että vielä viisi kuusi vuotta sitten avoinna olevaan virkaan oli lähemmäs sata hakijaa. Nyt hakijoita on muutama kymmenen. – Tilanne heikkenee vuosi vuodelta. Tässä näkyy myös se, ettei Kajaanissa ole enää opettajakoulutusta, Rissanen sanoo. Oulun yliopiston opettajakoulutusyksikkö lopetti toimintansa vuonna 2013. Rissasen mukaan Kainuussa tarvittaisiin edelleen alan koulutusta, joka vaikuttaisi koko maakunnan alueella. – Koulutuksen pitäisi olla lähellä, ja yksi ratkaisu meidän mielestämme olisi muuntokoulutus. Silloin esimerkiksi luokanopettajat voisivat pätevöityä erityisopettajaksi, Rissanen sanoo. Aineenopettajien tunnit eivät täyty Koulujen rekrytointiongelmat muuttuvat vaikeammiksi, kun kouluun pitäisi löytää päteviä aineenopettajia tai erityisopettajia. Sama tilanne koskee myös varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia. Erityisopettajista on pulaa koko maassa, mutta tiettyyn aineeseen erikoistuneiden opettajien tilanne maakunnissa voi olla hyvinkin tukala. Jos paikkakunnalla on vain yksi koulu ja oppilasmäärät ovat pieniä, opetettavan aineen tuntimäärät ovat niin pieniä, ettei palkalla elä. Yhden koulun kuntia Suomessa on jo 63. Joskus ongelma voi olla sekin, että opettajalta vaaditaan niin erilaisten aineiden opetustaitoja, ettei sellaisia yhdistelmiä yksinkertaisesti ole. – Jos jossain koulussa tarvitaan biologian ja kuvaamataidon opettajaa, niin tällaisia kombinaatioita ei oikein ole olemassa, Luukkainen sanoo. KT: Opettajien kelpoisuusvaatimukset liian tiukat Opetusministeriön laatimat kelpoisuusvaatimukset ovat Kuntatyönantajien Freundin mukaan niin tiukat, että avoimiin virkoihin on vaikea saada päteviä työntekijöitä. – Oppiainekohtaisia kelpoisuusvaatimuksia pitäisi helpottaa, jotta kunnat voisivat tarjota helpommin eri aineiden yhdistelmävirkoja riittävällä tuntimäärällä, hän sanoo. Kelpoisuusvaatimuksilla tarkoitetaan sitä, että luokanopettajilla pitää olla maisterin loppututkinto valmiina ja aineenopettajilla on oltava lisäksi vähintään 60 opintopisteen laajuiset opinnot opetettavasta aineesta sekä riittävän laajat pedagogiset opinnot. OAJ:n mukaan kelpoisuusvaatimusten avaaminen ja muuttaminen ei käy päihin. Kelpoisuusvaatimukset ovat Luukkaisen mukaan tae siitä, että opetus on laadukasta. – Tämä on tyypillistä työnantajapuhetta. Kelpoisuusvaatimukset eivät ole kohtuuttomia, vaan ne on laadittu, jotta koulutus on laadukasta. Esimerkiksi kotitalouden opettajan koulutuksella ei voi opettaa englannin kieltä. Kelpoisuusvaatimusten avaaminen ei ratkaise ongelmaa, Luukkainen sanoo. Myös Päivi Rissanen näkee, ettei kelpoisuusvaatimuksia ole syytä helpottaa, koska se johtaisi opettajakoulutuksen laadun laskuun. – Tämä näkyisi jollain aikavälillä myös opetuksessa ja suomalaiskoululaisten Pisa-tuloksissa. Opettajakoulutuksen hakumäärät ovat viime vuosina laskeneet, mutta maailmanlaajuisesti opettajan ammatin vetovoima Suomessa on maailman huippuluokkaa. OAJ:n Luukkaisen mukaan opettajakoulutuksen määrä on kohdillaan, eikä aloituspaikkoja tarvita lisää. – Päinvastoin. Alhaisen syntyvyyskehityksen myötä koulutusmääriä on laskettava, Luukkainen lisää. Kainuun korvet eivät kiinnosta Luokanopettajiksi opiskelevat Sara Hagelberg ja Niklas Puurunen jakavat OAJ:n puheenjohtajan huolen pienten ja syrjäisten seutujen opettajatilanteesta. He kertovat, että moni opiskelutoveri haluaisi työllistyä sellaiselle paikkakunnalle, jossa työn lisäksi on tarjolla muutakin aktiviteettiä. Pienten ja syrjäisten paikkakuntien opettajan paikat kiinnostavat vain silloin, kun työsuhde on määräaikainen. – Sijaisena voisi olla, mutta loppusijoituspaikaksi jokin Kainuun korpi ei kiinnosta, Niklas Puurunen sanoo kepeästi. Puurunen itse toivoisi löytävänsä työpaikan ajomatkan päästä Oulusta, joka on hänen koti- ja opiskelupaikkakuntansa. Toivo paluumuuttajissa Syrjäseuduilla toivo voi olla paluumuuttajissa. Hagelberg tietää, että opiskelijoiden kynnys lähteä töihin syrjäseuduille madaltuu, jos opiskelijalla on jo entuudestaan kytköksiä paikkakunnalle. – Tiedän tapauksia, joissa opiskelija on lähtenyt vuodeksi Sodankylään opettajaksi, mutta onkin jäänyt sille tielle. Oulusta kotoisin oleva Hagelberg itse suuntaa valmistautumisen jälkeen etelään. – Haluan työskennellä Etelä-Suomessa, koska siellä työpaikkoja on paremmin saatavilla. Täällä yhtä virkaa kohden hakijoita on satoja. Hagelberg ja Puurunen näkevät, että syrjäseudut voivat kilpailla myös rahalla eli niin sanotulla "Lappi-lisällä". – Moni lähtee töihin pienemmälle paikkakunnalle säästämään. Kun itse joutuu luopumaan jostain, silloin lisät ovat hyvä korvaus siitä, molemmat opiskelijat sanovat.