Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Käsistä putoavat neulepuikot ovat varma merkki alkaneesta kesästä

Kesä konkretisoituu jokaiselle monin eri tavoin, mutta minulle yksi takuuvarma merkki kevään päättymisestä on se, että neulepuikot eivät tahdo enää pysyä käsissä. Iltojen pidetessä villa alkaa yhtäkkiä hiostaa kämmeniä enemmän kuin aiemmin, ja samalla kitka silmukoiden ja puikkojen välissä kasvaa sietämättömäksi. Yhden silmukkakerroksen ylityskin tuskastuttaa, vaikka vasta hetki sitten kokonaisia töitä on valmistunut parhaimmillaan monta kuukaudessa. Onnistuin unohtamaan tämän ilmiön vuosikausiksi, sillä älypuhelin oli sysännyt puikot syrjään jokailtaisista rutiineista. Neuleinnostus tarttui uudestaan ja eteni jopa neuloosiin asti toissa talvena, jonka vietin vaihto-opiskelijana Norjassa. Kansainvälisen asuntolan yhteistiloissa ei tuntunut soveliaalta räplätä kännykkää koko ajan eikä televisiotakaan avattu kuin satunnaisia elokuva-iltoja tai hiihdon MM-kilpailuja varten. Suomalaiskämppiksen esimerkistä syntyi ensin viattomasti muutama hiuspanta, sitten kolme kokonaista kirjoneulepaitaa. Minun lisäkseni neulekärpänen puri sellaisiinkin asuinkumppaneihin, jotka eivät olleet koskaan aiemmin puikkoja nähneetkään. Siinä sitä sitten opeteltiin ja opetettiin oikeiden ja nurjien silmukoiden eroa, ohjekuvioiden lukemista ja tarpeeksi löyhää päättelyä englanniksi, joka ei ollut kenenkään ensimmäinen eikä edes vahvin kieli, mitä neulesanastoon tulee. Jossain vaiheessa kevättä yhteisistä tiloista oli helpompaa laskea ne asukkaat, jotka eivät neuloneet, kuin ne, jotka neuloivat. Kerran jos toisenkin joku neuloosilta välttynyt ihmetteli, emmekö tarvinneet edes viiniä puikkojen ja lankakerien ääressä vietettyihin illanistujaisiimme. Harrastustamme edesauttoi se seikka, että paikalliset villalangat olivat laadukkaita ja varsin edullisia suhteessa – no, ihan kaikkeen muuhun, mitä Norjasta voi ostaa. Vaihtokaupunkimme käsityöliikkeistä sai myös tuntuvan opiskelija-alennuksen. Minun kohdallani neulominen loppui kuin seinään, kun paluukyyti Suomeen starttasi toissa toukokuussa. Vielä silloin luulin, että harrastus jäi, koska en ollut enää rakkaan käsityöpiirini keskellä. Viime kesää seurannut ajanjakso on kuitenkin osoittanut, että kyse on pikemminkin vuodenaikaan sidonnaisesta ilmiöstä. Tänä vuonna kesän tulo on konkretisoitunut villapaitaan, jonka aloitin pääsiäisen jälkeen innosta puhkuen. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada neule valmiiksi vapun etäjuhliin, mutta nyt olisin tyytyväinen, jos saisin vedettyä sen ylleni edes juhannusyönä. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.