Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kokenut jäänveistäjä lohduttaa kotitekoisen jäälyhdyn tekijöitä: edes hän ei aina onnistu ämpärilyhdyn teossa – tässä ammattilaisen vinkit jäätaiteen tekoon

Ämpäri on ollut muutaman asteen pakkasessa nyt pari yötä. Valelen suihkussa jäisen koppuran lämpimällä vedellä ja käännän varovasti ympäri. Kuuluu räksähdys ja vesi pulppuaa yli äyräiden. Älä tule paha jäälyhty, tule hyvä lyhty. Nostan ämpäriä nähdäkseni toivotun tuloksen. Jäälyhdyllä on paksu pohja, mutta ikkunalasinohuet reunat ovat säpäleinä. Tuli jäämurskaa. Jääveistämisen mestari Kari ”Kaapo” Manninen , mikä tässä jäälyhdyn teossa meni nyt pieleen? – Älä huoli! En minäkään ole juuri koskaan onnistunut jäälyhtyä tekemään. Tosin enpä ole liiemmin niitä tehnytkään. Melkein 30 vuotta jääveistoksia tehnyt tamperelainen ei leiki ämpärien kanssa, vaan muovaa taidettaan Näsijärvestä nostetulla materiaalilla. Jää on nostettu viime maaliskuussa ja viettänyt kesän kylmäkontissa. Luonnonjää ei ole niin kirkasta kuin kylmälaitteilla koneellisesti valmistettu jää, mutta Mannista luonnon jättämät jäljet viehättävät. – Koneellinen jää on virheetöntä ja kirkasta, mutta eläväisessä luonnonjäässä on jo valmiiksi kevään poreita ja kauniita kuvioita. Veden pitää pysyä jäätyessä pienessä liikkeessä Keski-Euroopassa järjestetään paljon jääveistostapahtumia, joissa jäät tehdään koneellisesti. Jäämateriaali on laatikoissa tehtyjä määrämittaisia paloja. Koneellisesti valmistettu jää jäädytetään pohjasta lähtien ja veden pinta pidetään liikkeellä pienen pumpun avulla. Kotipakastimessa tai luonnonoloissa takapihalla paukkupakkasessa tällainen jäätymisjärjestys ei onnistu. – Pakastimessa jäätyminen alkaa astian ulkokehältä ja etenee sieltä keskelle muodostaen laajentuessaan epätasaisen pinnan. Jää on paikoin toki kirkasta, mutta myös harmaata ja läpinäkymätöntä. Jään tekeminen ei ole yksinkertaista. Manninen neuvookin siirtymään isompien jäiden ääreen. Jos moottorisaha pysyy kädessä ja järvellä on hyvä paksu jää, sieltä löytyy materiaalia useammallekin jääveistäjälle. Jäänhakupaikka tulee kuitenkin merkitä näyttävästi muille jään käyttäjille. – Ei kannata ahnehtia, vaan sahata sellainen pala, minkä jaksaa nostaa pulkan kyytiin. Jäähän pitää ottaa ronski ote Tällä hetkellä Mannisen ja yhdeksän muun jääveistäjän jäätaidetta on esillä Tampereella Jääteltassa ja helmikuussa Ikurin perinteisessä Jääpolku-tapahtumassa. – Kieltämättä mukaan on tullut ilmastoa vastaan taistelu. Kotona tällaisen jääteltan rakentaminen kylmälaitteiden avulla ei ole mahdollista. Vuosikymmenten opit eivät ole karttuneet ilman jään edessä nöyrtymistä, mutta vuodet ovat tuoneet myös taidon puhutella luonnonmateriaalia oikealla tavalla. Jäähän pitää ottaa ronski ote. Nypläämiseksi menee, jos alkaa pelätä, että jää menee rikki. Jää mahdollistaa myös pienenpienet yksityiskohdat. Isoissa linjoissa Manninen käyttää moottorisahaa. Viimeistelytyössä kuuluu kuitenkin vain suhinaa, kun Manninen liikuttaa pientä japaninsahaa jään pinnalla. Sillä terävistä kulmista tulee pehmeitä ja jäänpinnasta karheaa mutta samalla sileää. – Jäätä on helppo työstää, kunhan on taito pitää työkalut terävänä. Perinteisellä puutaltalla ei saa aikaan mitään, sillä jäällä on erilaiset pelisäännöt kuin puulla. Jäätä pitää lähestyä jyrkemmällä kulmalla, talttakulman on oltava pienempi. Myös jyrsin on varsin yleinen työkalu, kun jäästä muovataan taidetta. Sillä voi vaikka kirjoittaa jäähän. – Jää on materiaalina sellainen, että siitä suorastaan hullaantuu. Lasikuppi sileällä pinnalla on kaunis jo sellaisenaan, mutta huurrepinta vangitsee katseen vieläkin tiukemmin. Tiesitkö, että voit saada aikaan huurrepinnan helposti ja huokeasti vain kahdella joka kodista löytyvällä ainesosalla: suolalla ja vedellä? Ongelmana on lähinnä aika ja maltti. Valmisteluihin menee vain pari minuuttia, mutta huurteen valmistuminen vaatii muutaman vuorokauden aikaa. Ja muista: Näpit irti huurteesta, sillä pienikin kosketus jättää sormenjäljen. Voit käyttää lasia vaikkapa tunnelmallisena tuikkukuppina. Tarvitset 2-3 rkl merisuolaa lasikuppi vettä Laita lasiastian pohjalle muutama ruokalusikallinen merisuolaa. Täytä sen jälkeen astia vedellä niin, että suola juuri ja juuri peittyy. Liikuta astiassa olevaa vettä varovasti niin, että astian seinämät ja reunat kastuvat kauttaaltaan. Aseta astia sellaiseen paikkaan, jossa se saa olla rauhassa paikallaan. Lasia pitäisi säilyttää mieluiten myös tasaisessa lämmössä, sillä lämpötila vaikuttaa huurrekiteiden kasvunopeuteen. Suolahuurre kovettuu astian reunoille parissa päivässä.