Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Moni käyttää aurinkovoidetta tietämättään väärin, ja se romahduttaa voiteen tehon, sanoo ihotautiprofessori – Viimevuotinen voidepurkki voi paljastaa ongelman

Kesä tekee tuloaan Suomeen, ja otsikoissa lupaillaan 30 asteen hellepäiviä jo lähiviikoille. Harmaan talven jälkeen auringonsäteet liki huumaavat. Tulee tarve kirmata porottavan auringon alle, jotta saisi vähän päivetystä. Ja eipä aikaakaan, kun valoon tottumaton vaalea iho kärähtää punaiseksi. Tähän syynä on ennen kaikkea ultraviolettisäteily. UV-säteilyn voimakkuutta ilmaistaan maailmanlaajuisesti samalla UV-indeksillä (UVI), joka alkaa nollasta ja päättyy yhteentoista tai sen yli. Jos indeksin arvo on 3 tai korkeampi, on syytä suojautua ja välttää aurinkoa. Etelä-Suomessa tämä arvo ylittyy tyypillisesti toukokuussa. Harva mieltää viileän toukokuun varsinaiseksi kesäkuukaudeksi, vaikka Suomessa keskikesä koittaakin kirjaimellisesti juhannuksena. – Ihmisillä voi kuitenkin olla harhaluulo siitä, että kesä tarkoittaa kolmea kuukautta kesäkuusta elokuuhun. UV-säteilyn kannalta näin ei ole, kertoo Tampereen yliopiston ihotautiprofessori emerita Erna Snellman . – Pitäisi muistaa, että ultraviolettisäteily on toukokuussa voimakkuudeltaan yhtä suurta kuin heinäkuussa, vaikka olisikin kylmempi ilma. Vähän samaan tapaan kuin Lapissa, jossa lämpöasteet ovat vähäisiä, mutta suojautua täytyisi. Ilman lämpötila ei siis kerro UV-säteilyn määrästä. Säteilyä itsessään on mahdotonta aistia. Vain UVI-tiedotukset kertovat, kuinka paljon indeksi kulloinkin näyttää. UV-säteilyä lisää myös esimerkiksi vedestä, lumesta, ruohosta tai hiekasta tuleva heijastus. UVB-säteily on UVA-säteilyyn verrattuna voimakkaammin ihoa polttavaa, mutta molemmat lisäävät ihosyöpien riskiä. UVA-säteily erityisesti myös rypistää ihoa, sillä se vahingoittaa ihon kollageenia. Ihotyyppi ratkaisee Ihon palamisalttius vaihtelee ihotyypin mukaan. Snellman kertoo, että jokaisella on perinnöllisesti määräytynyt pigmenttilaatu. Rusketuspigmenttiä on kahta eri tyyppiä: tavallista suojaa antavaa eumelaniinia sekä sekä heikkoa feomelaniinia, niin sanottua ”punapigmenttiä”. Punapigmenttisten iho on huomattavasti herkempi palamaan, eikä iho rusketu. Heillä on monesti punainen tukka, mutta tummatukkaisillakin iho voi palaa, jos perimässä on feomelaniinia. – Feomelaniini ei anna suojaa, vaan jos auringolle altistutaan, se vapauttaa niin sanottuja vapaita radikaaleja, jotka ovat haitallista iholle. Ne voivat aiheuttaa soluvaurioita ja siten kasvattaa ihosyövän riskiä. Altistuminen auringolle lisää ihon paksuutta. Tämä on punapigmenttisten ainoa keino parantaa UV-säteilysuojaa, mutta suojakerroin jää silloinkin vain kahden tasolle, Snellman muistuttaa. Ihotyyppiluokkia on yhteensä kuusi, ja vaaleaihoiset luokitellaan neljään luokkaan (I-IV). Suomalaisista enemmistö kuuluu toiseen tai kolmanteen luokkaan, ja pienempi osa on ykkösiä tai nelosia: I. Ei rusketu ollenkaan tai palaa aina. Älä ota aurinkoa! II. Voi olla auringossa vähän aikaa. Iho ruskettuu hieman, mutta palaa usein. III. Iho ruskettuu ja palaa välillä. IV. Iho ruskettuu helposti ja palaa harvoin. V. Iho tummuu ruskettuessa ja palaa hyvin harvoin. VI. Iho ei pala. – On myös pieni joukko suomalaisia, jotka eivät juuri koskaan pala vaan ruskettuvat, kun käyvät vain pihalla kääntymässä. Se voi antaa itselle väärän kuvan valoihotyypistä. On tärkeää tuntea oma ihotyyppinsä, jotta osaa suojautua oikealla tavalla. Tähän liittyy Snellmanin mukaan kuitenkin haasteita, sillä ihmiset käyttäytyvät hyvin eri tavoin auringonpaisteessa. – On riskinottajia, jotka käräyttävät ihonsa uudelleen ja uudelleen. Sitten on henkilöitä, jotka voivat olla punapigmenttisiä, mutta eivät polta ihoaan, koska ovat varovaisia. Vaikka voimakas rusketus antaa osittaisen suojan UV-säteilyä vastaan, rusketuksen läpi iho altistuu lisää UV-säteilylle. Näin ollen ruskettuminenkin käynnistyy soluvauriosta. Rusketus ei juuri suojaa Samoilla linjoilla on myös Terveystalolla työskentelevä, sosiaalisessa mediassa Lääkäri-Annina tutuksi tullut Anni Saukkola . – Moni ajattelee, että jos alkukesästä on ruskettunut, ei tarvitse enää loppukesästä rasvata. Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka ihonväri tummenee, rusketus antaa suojakertoimen, joka on noin 2 tai 3, vaikka sen pitäisi olla 30–50. Ainoa poikkeus tästä on vanhan, ihossa ennestään olevan pigmentin nopea eli noin 15 minuutissa näkyvä uudelleenjärjestäytyminen, Snellman toteaa. Kyse on välittömästä rusketuksesta. – Tämä asettuu ikään kuin taistelukilveksi UV-säteilyn vaikutuksesta. Välitöntä rusketusta esiintyy vain voimakkaan rusketustaipumuksen omaavilla, siinä missä muut saavat vain uudisrusketusta, sanoo Snellman. Rusketusriippuvuus Miksi ihmiset silti lekottelevat hellepäivinä suorassa auringonpaisteessa? Asiantuntijat kertovat, että ruskettumiseen voi jäädä myös koukkuun. Snellman kertoo käynnistäneensä monia tutkimuksia, joissa on selvitetty rusketusriippuvaisuutta. – Aiemmin on kokeellisesti todettu, että hiirillä UVB-säteily saa aikaan endorfiinituotannon, mikä synnyttää riippuvuuden UVB-säteilyyn. – Tutkimuksessamme UVB-säteily lisäsi vapaaehtoisilla ihon pintakerroksen endorfiinipitoisuutta. Verinäytteissä endorfiinin pitoisuudet vaihtelevat kuitenkin hyvin merkittävästi. Siksi pitäviä päätelmiä iholle saadun UVB-säteilyn systeemivaikutuksista on vaikea todentaa. Iholla on kuitenkin osoitettu olevan kyky tuottaa mielihyvähormoneja. – Ajatellaan, että iho kykenee keskustelemaan välittäjäaineiden välityksellä aivojen kanssa kaksisuuntaisesti. Ihotautilääkärit kuulevat usein potilaiden kokemuksia stressin pahentavasta vaikutuksista ihottumaan. Mahdollisesti ihokin voi viestiä aivoille. Tällaisten asioiden tutkiminen on kuitenkin hyvin haastavaa, toteaa Snellman. – Puhutaan paljon siitä, että ihon koskettaminen on tärkeää. Ei ole siksi tavatonta, että ihon kautta UV-säteilykin voisi vaikuttaa mielialaan. Saukkolakin tunnistaa ilmiön. – Hankalimmillaan kyse on siitä, että kaikki ajatukset pyörivät ruskettumisen ympärillä. Se saattaa kuulostaa aluksi hassulta, mutta pakonomainen ruskettaminen ei ole ollenkaan tavatonta Suomessakaan, Saukkola toteaa. – Addiktiosta puhutaan, jos käyttää aurinkoisina päivinä kaiken energiansa siihen, että ruskettuisi. Kaipuu rusketukselle selittyy myös opituilla psyykkisillä malleilla. – Ruskettunutta ihoa pietään yhteiskunnassa terveen näköisenä, ja ruskettunut ihminen on itsestään huolehtiva. Tämä on sinänsä täysin paradoksaalista, sillä rusketus on vain ihon puolustusreaktio, Saukkola pohtii. Palaminen on syöpäriski Vaikka ruskettuminen ei siis ole turvallista, on palaminen kaikkein turmiollisinta. Melanoomariskiä kasvattaa varsinkin palamiset lapsuudessa. – Siksi lapsen ihon suojaaminen on aina erittäin tärkeää, Snellman painottaa. Melanoomariskiä lisäävät myös runsasluomisuus, epätyypilliset tai isot luomet sekä suvun ihosyöpätapaukset. Miehiltä melanooma löytyy usein selästä, josta vaimot sen huomaavat. Naisilla syöpää esiintyy etenkin säärissä. Snellman muistuttaa myös okasolusyövästä, jonka taustalla on usein krooninen altistuminen auringolle. Riski on ulkoilmaharrastuksissa, kuten veneilyssä, golfissa, pallopeleissä tai ulkotyössä, esimerkiksi pelloilla ja muilla ulkotyömailla. – Okasolusyövän esiasteita ovat niin sanotut aurinkokeratoosit. Ne näkyvät hieman hilseisinä tai karheina täplinä aurinkoalttiilla iholla, tavallisesti kasvoissa, päälaella ja korvalehdissä. Näistä saattaa hoitamattomina kehittyä okasolusyöpiä. Vaatteet ja runsaasti voidetta Tärkeä ja helppo suojautumiskeino on pysytellä pois auringon paahteesta keskipäivän aikaan. – Aurinko on korkeimmillaan kello 13, joten neuvoisin pysymään varjossa 11–15 välillä. Suojavaatetus on toinen luotettava vaihtoehto. Aurinkovoidetta kannattaa levittää iholle, mutta sen käyttöön liittyy Snellmanin kokemuksen mukaan väärinymmärryksiä. – Ihmiset laittavat liian vähän voidetta, kukaan normaali ihminen ei käytä niin paljon voidetta kuin pitäisi. Professori arvioi, että voidetta pursotetaan putkilosta ehkä noin neljännes suosituksesta. Tämän takia suojakin pienenee neljäsosaan. Esimerkiksi 100 millilitran tuubista kolmannes eli noin kaksi isoa ruokalusikallista pitäisi käyttää kerralla. Todellisuus on, että moni kaivaa tänäkin vuonna viimevuotisen purkin esille, mikä kuvaa osuvasti voiteen käytön vähäisyyttä. – Jos siis laittaa kymppiä, kerroin iholla on liian ohuelti voidellessa vain 2,5. Tämän vuoksi laittaisin viisikymppistä eli SPF50- ja UVA -merkinnöillä varustettua suojavoidetta. Voiteen tehoon ei pidä tuudittautua. Iholla ei tulisi jättää mitään paikkoja rasvaamatta. – Miehillä unohtuu usein korvien rasvaus, vaikka nämä palavat helposti ja usein. Olipa kyseessä vesiliukoinen tai kestävä voide, Snellman neuvoo lisäämään sitä aina uinnin jälkeen ja muutoin parin tunnin välein ulkosalla ollessa.