Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Heille, joille kaikki kulttuuri ja urheilu on humpuukia, se suotakoon – itse laumasieluna muistan parhaiten puistokonsertin, jossa olkapäähän nojaava lämpö tuntui varpaissa asti

Tuleeko väki enää maaseutukeskusten festivaaleille vai vaeltaako kansa isoille festareille Turkuun, Tampereelle, Helsinkiin ja Poriin? Juhannus meni nuorisolla Himoksella ja RMJ:ssä. Ruisrock jyrää loppuviikon Turussa, Lumous Gothic ja Sauna Open Air ensi viikolla Tampereella, Tangomarkkinatkin heiluttavat tuolloin Seinäjokea ja sitten tulevat Pori Jazz ja WKND Helsingissä. Some-nuorisoa lienee turha houkutella isoista rytinöistä vähänkään perinteisille festivaaleille. Työikäiset ja sitä vanhemmat jakaantuvat, osaavat vaatia ja osaavat myös viihtyä. Mutta mikä saa heidät jättämään Särkänniemeen ja PowerParkiin kärttävät mukulat ja lähtemään yksin, kaksin tai ”aikuisten jengissä”? Vaikkapa tällä viikolla Aitoon Kirkastusjuhlille, Ruoveden noitakäräjille tai Ikaalisiin Sata-Häme Soihin? Entä laulajien kevyen klassista kuuntelemaan Mänttään? Savonlinnaan oopperajuhlille? Niiden tekijät ainakin yrittävät kaikkensa, että kansa kiinnostuisi ja ostaisi tarjottavia. Tottumus on liian yksinkertainen vastaus. Elämys, mukava muistojen ja uuden innoituksen sekoitus, sitä kai haemme. Se saattoi olla hiljattain löydetty vanha kirja Sastamalasta. Ihkaelävästi edessä soitettu ja laulettu musiikki vie paatuneimmankin ihmisen. Makuasia on, tykkääkö Aitoon suomalaisrokkareista, harmonikan virtuooseista Ikaalisten estradeilla vai metsäasiantuntijoiden väittelystä, leiskuvista turpakäräjistä markkinatorin kupeessa Ruovedellä. Sellolehtori Hannu Kiiski yrittää jotakin tyrmäävää kuudennen kerran Virroilla. Ensi viikon KesäVirratSoi hyppyyttää muun muassa Micke Björklöfiä , Emma Salokoskea , maaseutuoopperat kiertänyttä Valtteri Torikkaa ja sopraano Marjukka Tepposta , Rajattomia, Suomen huippusellistejä ja ehkäpä Suomen tämän hetken kuuminta viulistia Petteri Iivosta . Kattaus on aivan huhhuh. Kun nyt rutikuivan alkukesän jälkeen näyttää, että taas edessä on sataa Häme Soi, liotettu noita ja märät Kirkkarit, pitääkö vain jäädä kihauttamaan kiuas kuumaksi ja ryystää mielijuomaa pyyhkeeseen kääriytyneenä? No ei. Mökkitelevision ruutua voi töllöttää turtana aina. Se latistaa minkä tahansa loiston, yllätykset ja tunnelman, jotka ovat vain paikan päällä. Pieni sade helteiden jälkeen vain virkistää, emmekä taida olla sokerista. Suurin osa konserteista on katon alla ja puistossa viihtyminen on pukeutumiskysymys. Itse muistan parhaiten ne puistokonsertit, joissa jätesäkki toimi sadeviittana, festarinurmikosta tuli kahluuallas ja puun alla oli tungosta. Juoma laimeni silmissä ja mansikat maistuivat taivaallisilta. Enin osa yleisöstä naureskeli säälle ja pönöttäjiä en nähnyt yhtään. Olkapäähän nojaavan lämpö tuntui varpaissa asti. Okei, olemme laumasieluja, minä ainakin olen. Menemme sinne, mihin tutut ja ystävätkin menevät. Jaettu kokemus meitä vetää. Jonkun tutun pitää nykäistä hihasta ja kysyä, lähdettäiskö. Sitten on niitä, jotka haluavat istua ongella aivan yksin, vain lokkien käkätys korvissaan. Tai niitä, jotka nauttivat eniten nähdessään kättensä töitä. Heille kaikki kulttuuri ja urheilu on humpuukia. Se suotakoon heille.