Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Minäkö muka väkivaltainen – lähisuhdeväkivalta on muutakin kuin lyömistä, ja ensimmäinen askel on myöntää ongelma

Mitä jos vika onkin minussa? Ajatus välähti keski-ikäisen Pekan mielessä kolme vuotta sitten. Hän oli jälleen riidellyt raivoisasti vaimonsa kanssa. Se oli heillä arkipäivää, mutta tällä kertaa riita päättyi uudella tavalla: vaimo pyysi, että Pekka hakisi apua väkivaltaisuuteensa. Pekka kohdisti säännöllisesti fyysistä ja henkistä väkivaltaa puolisoonsa yli viidentoista vuoden ajan. Käytämme Pekasta muutettua nimeä, koska oikean nimen julkaiseminen loukkaisi hänen lähipiirinsä yksityisyyden suojaa Ulospäin kaikki näytti normaalilta: Pekalla oli korkeakoulututkinto, hyvä työpaikka ja ystäviä. Kotona mies oli kuitenkin jäärä, joka määräsi perheen säännöt. Pekka saneli kaiken tiskirätin paikasta lähtien ja pani lapset tekemään matematiikan läksyjen jokaisen lisätehtävänkin. Jos vaimo ja lapset eivät toimineet sääntöjen mukaan, Pekka räjähti. Hän karjui aggressiivisesti pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Kerran vaimo alkoi siivouksen yhteydessä järjestellä vaatehuonetta. Se ei ollut Pekan mielestä siivoamista, joten mies raivostui ja veti vaimonsa väkivalloin pois vaatehuoneesta. Sanaharkat etenivät yleensä siihen, että Pekka huusi ja vaimo hiljeni. Se sai Pekan esimerkiksi tarttumaan vaimoa kädestä, mikä aiheutti tälle mustelmat. Pekka oikeutti käytöksensä sillä, että uskoi syyn olevan muissa, eikä koskaan hänessä itsessään. Täytyihän perheenjäseniä ojentaa huonosta käytöksestä, hän ajatteli. Ja oli Pekalla toinenkin ajatusharha: hän ei tunnistanut tekojaan väkivallaksi. Hän ei lyönyt vaimoaan, eikä siksi pitänyt itseään väkivallantekijänä. – Jos vaimolla on musta silmä, tilanne on selkeä. Muita väkivallan muotoja on hankalampi tunnistaa, hän sanoo nyt väkivallan katkaisuohjelman ryhmätapaamistilassa. Samaisen pöydän ääressä Pekka alkoi tavoitella elämää, jossa kenenkään ei tarvitsisi pelätä sitä, millä tuulella hän on. Kuntoutus vie aikaa Lyömätön linja Espoossa ry on tarkoitettu pääosin espoolaisille ja kirkkonummelaisille miehille, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa perheessään tai muussa läheisessä suhteessa. Tavoite on väkivaltaisen käyttäytymisen loppuminen ja väkivallattomuustaitojen opettelu. – Koko prosessin idea on kääntää katse toisen ihmisen kokemukseen ja ottaa vastuu omista teoistaan, sanoo Lyömätön linja Espoossa ry:n väkivaltatyön asiantuntija Miika Peltonen . Peltosen mukaan ensimmäinen askel kuntoutuksessa on saada fyysinen väkivalta loppumaan. – Se ei kuitenkaan vielä riitä. Kyse on kuin mistä tahansa katkaisuhoidosta. Todellinen muutosprosessi vie aikaa, Peltonen sanoo. Väkivallan katkaisuohjelma alkaa asiakkaan omasta yhteydenotosta. Usein motivaatio tulee puolisolta, kuten Pekankin tapauksessa. Kun Pekka aloitti yksilötapaamiset Peltosen kanssa, hän vähätteli väkivaltaisuuttaan. Vasta kun hän siirtyi vertaisryhmään, hän alkoi hiljalleen myöntää tekojensa vakavuuden. Ryhmässä oli muita, joiden tarina oli hyvin samankaltainen kuin hänen: he olivat koulutettuja miehiä, jotka olivat alkaneet käyttää väkivaltaa. – Välillä tuntui, kuin olisi katsonut peiliin. Ymmärsin, että okei, ei tämä minun tilanteeni olekaan niin uniikki. Väkivallan monet muodot Kiinni pitäminen, liikkumisen estäminen, perheenjäsenen siirtäminen väkisin toiseen tilaan. Töniminen, potkiminen, lyöminen, alistaminen, oman pahan olon purkaminen särkemällä tavaroita. Mököttäminen, itsemurhalla uhkailu, katoaminen perheestä, lelujen särkeminen, huutaminen, kontrolloiminen. Ulkonäön kritisoiminen, nolaaminen muiden ihmisten edessä, pettäminen, taloudellisen aseman väärinkäyttö. Vanhemmuuden kritisoiminen, vähätteleminen. Lista väkivallan erilaisista muodoista on pitkä. Muun muassa nämä kaikki löytyvät väkivallan ja turvallisuuden arviointilomakkeesta, jonka jokainen Lyömätön linja Espoossa ry:n uusi asiakas täyttää toisella tai kolmannella tapaamiskerralla. On hyvin tyypillistä, että väkivallantekijä vähättelee ongelmaa tai oikeuttaa teot itselleen ja muille, sanoo psykologian professori Juha Holma Jyväskylän yliopistosta. Hän on tutkinut perhe- ja parisuhdeväkivaltaan syyllistyneiden miesten hoitoa. – Harva tunnistaa käytöstään väkivallaksi. Usein puhutaan parisuhdeongelmista ja saatetaan mennä pariterapiaan, jos koetaan esimerkiksi, että toinen jyrää. Kun katsoo tarkemmin, kyse voi kuitenkin olla henkisestä väkivallasta, Holma sanoo. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna viranomaisten tietoon tuli 10600 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta. Kaikista epäillyistä 78,2 prosenttia oli miehiä. Aikuisista uhreista 76,8 prosenttia oli naisia ja kaikista uhreista alaikäisiä oli vajaa neljännes. Tilastossa ovat vain viranomaisten tietoon tulleet tapaukset, sillä läheskään kaikkea perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa ei ilmoiteta viranomaisille. Vuonna 2010 Markku Heiskasen ja Elina Ruuskase n tekemässä tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa, miesten kokema väkivalta Suomessa todetaan, että miehet ja naiset olivat kokeneet suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää fyysistä väkivaltaa. Sen sijaan entisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi naiset olivat joutuneet miehiä selvästi useammin. Lisäksi naiset ilmoittivat miehiä useammin, että he olivat saaneet kumppaninsa tekemästä väkivallasta fyysisiä vammoja, ja he kokivat parisuhdeväkivallan seurauksena psyykkisiä oireita kolme kertaa useammin kuin miehet. – Tämä saattaa selittää sen, miksi miesten määrä parisuhdeväkivallan kohteina muun muassa poliisin ja oikeusjärjestelmän rekistereissä on pienempi kuin naisten, Juha Holma pohtii. Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan entisen tai nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua oli kokenut vuonna 2018 naisista 5,1 prosenttia ja miehistä 3,6 prosenttia. Tilastollisesti tarkasteltuna väkivallan taustalla on usein omia väkivaltakokemuksia tai traumoja, psykologian professori Juha Holma sanoo. – Väkivallantekijä saattaa toistaa oppimaansa käyttäytymismallia tai vanha trauma aktivoituu esimerkiksi parisuhteessa. Trauma ei välttämättä liity lapsuuden väkivaltakokemukseen vaan esimerkiksi koulukiusaamiseen tai edellisessä suhteessa itse koettuun henkiseen väkivaltaan. Osa lähisuhdeväkivallantekijöistä käyttäytyy väkivaltaisesti joka paikassa, mutta tyypillisempää on, että tilanne purkautuu vain kotona. Väkivaltaisuus ei näy yleensä päällepäin. – Kahdenkymmenen vuoden työkokemuksellakaan en pysty sanomaan mitään tiettyjä piirteitä, jotka yhdistäisivät kaikkia lähisuhdeväkivallantekijöitä ja joista heidät voisi tunnistaa. Holma uskoo, että väkivallantekijän on mahdollisuus muuttua, kunhan hänellä on itsellään motivaatio muuttaa käytöstään. Lyömättömän linjan kaltaisiin väkivallan katkaisuhoitoihin hakeudutaan itse. Väkivaltaisia naisia auttaa puolestaan esimerkiksi Maria Akatemia Helsingissä ja Omatila Espoossa. Pääkaupunkiseudun ja Kuopion lisäksi Lyömätön linja toimii verkossa ja puhelimitse. Lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn on tehty myös verkkokurssi . Väkivallan tekijöitä pyritään saamaan avun piiriin myös esimerkiksi terveydenhuollon, poliisin ja lastensuojelun kautta. Itsestä kiinni Holma muistuttaa, että käytöksen muuttaminen vaatii aikaa. – Ei kannata tuudittautua siihen, että ongelma on kerrasta ratkaistu. Täytyy pitää huolta itsestään ja parisuhteestaan, jotta väkivalta ei ole enää ratkaisukeino ongelmien mahdollisesti kasautuessa. Vaikka kaksi viime vuotta ovat sujuneet jo hyvin, Pekka kokee edelleen elävänsä väkivallan varjossa. Vaikka väkivalta loppuu, muisto siitä jää. – Onneksi puolisoni on myös käynyt omassa väkivaltaa kokeneille tarkoitetussa ryhmässään käsittelemässä tunteitaan. Aluksi Pekan paha olo lisääntyi, koska muutos ei tapahtunutkaan sormia napsauttamalla. – Lipsahdukset ja karjumistilanteet tuntuivat häpeällisiltä, koska olin luvannut pyhästi sekä muille että itselleni, että käytökseni muuttuu. Kun tilanne ei kertalaakista korjaantunutkaan, koin hirveää syyllisyyttä. Toisaalta Pekka näkee tilanteessa hyvääkin. Sietämätön olo kertoi ainakin siitä, että vihdoin hän ymmärsi olevansa tilanteen väärintekijä eikä pakoillut enää vastuuta. Ilon hetkiä on löytynyt yllättävistä paikoista. Jokainen rakentava riita tuntuu voitolta, koska enää puoliso ei pelkää Pekkaa. Nyt he voivat riidellä tasavertaisesti. Väkivaltatyön asiantuntija Miika Peltosen mukaan moni heidän asiakkaistaan voikin olla uuden edessä: puoliso saattaa ensimmäistä kertaa panna vastaan tai jopa kostaa, kun ei enää pelkää olla hankala. – Se voi tuntua epäreilultakin, kun perhe ei vain kiittelekään muutoksesta. Pekka on kiitollinen siitä, että on pystynyt käsittelemään tekojaan perheen kesken. Oli esimerkiksi silmiä avaavaa kuulla lapsilta, miten he kokivat isänsä käytöksen. – Olin yllättynyt, että heistä kaikkein pahinta olikin pelko siitä, milloin taas räjähdän. Ilmapiiri kotona oli heistä uhkaava ja itse räjähdys tavallaan huojentava. Pekka haluaa kantaa teoistaan vastuun, ja hän on sopinut lastensa kanssa, ettei heidän ole pakko olla hänen kanssaan enää tekemisissä aikuistuttuaan. Ei, vaikka se selvästi tuntuu hänestä pahalta. Suurimman avun Pekka kokee saaneensa Lyömättömän linjan jatkoryhmästä, johon hän osallistui kaksi vuotta sitten. Pekka toimii edelleen vapaaehtoisena kokemusasiantuntijana muille Lyömättömän linjan asiakkaille, koska hän pitää ulkopuolista apua keskeisenä muutoksessa. – Ensimmäisellä kerralla Lyömättömän linjan ovikellon soittaminen oli todella vaikeaa, mutta sitten tuli helpotus. Pääsi kertomaan salaisuutensa jollekin, joka ei tuominnut muttei hyväksynytkään. Sai varmuutta, että asiat pyritään korjaamaan.