Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Antti Rinne sortui kerros kerrokselta, kun politiikan realiteetit tulivat vastaan – Avaako joku hallitusneuvotteluissa Pandoran lippaan?

Sosiaalisessa mediassa kiertää kuva kyltistä, jossa lukee: VAROKAA SORTUVAA RINNETTÄ. Niin siinä kuitenkin kävi. Antti Rinne sortui kerros kerrokselta. Oikeastaan pelin olisi voinut viheltää poikki jo maanantain vastaisena yönä. Silloin julkisuuteen levisi kuva, jossa tiistaina eropyyntönsä jättänyt Rinne istuu virka-autonsa takapenkillä lyötynä. Vielä maanantai-iltana kansa näki salkustaan kiinni pitävän, jopa uhittelevan pääministerin. Puoluehallitukselta rapisi tukea. Tiistaina median eteen asteli toisenlainen Rinne, rauhallinen ja sovinnainen. Hän otti lusikan kauniiseen käteen. Politiikan realiteetit olivat tulleet vastaan. Puolueen puheenjohtajuudesta hän tosin pitää toistaiseksi kiinni – jopa niin tiukasti, että pohtii, josko olisi ehdolla ensi kesän puoluekokouksessa. Jos väki valitsisi hänet jatkoon, tilanne olisi outo. Pääministeri ja puoluejohtaja olisivat kaksi eri henkilöä, ja kaksilta rattailta on vaikeaa johtaa puoluetta. Keskusta on ollut keskiössä, ja sen rooli pysyy vahvana. Se on onnistunut pyörittämään rulettia keväästä lähtien. Kannatus ei ollut hääppöinen vaaleissa, mutta Rinne halusi punamultaa. Sitä hän saikin, vaikka osa keskustaväestä olisi pitänyt puolueen visusti oppositiossa kannatusta kasvattamassa. Rinne sai tuen kaikilta muilta hallituskumppaneilta paitsi keskustalta. Tukea nykyiselle kokoonpanolle ja jo olemassa olevan hallitusohjelman toteuttamiselle annettiin pitkin tiistaita. Hallitusohjelmaa kehuttiin kilvan. Hallitusriveistä heitettiin, että hyvässä lykyssä uudet hallitusneuvottelut ovat selvät päivässä. Tosin on kuulunut puheita, että etenkin vihreät voivat haluta hallitusohjelmaan lisäpanostuksia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Jos näin käy, alkavat muutkin sorkkia ohjelmaa. Se on sama kuin avaisi Pandoran lippaan. Oppositiopuolue kokoomus katseli sdp:n alkuviikon kärvistelyä sivusta, mutta aktivoitui tiistaina. Puheenjohtaja Petteri Orpo muistutti, ettei pääministerin vaihtuminen ole ilmoitusasia, josta päätetään sdp:n kabinetissa. Ensin on käynnistettävä perustuslain mukainen prosessi. Siinä eduskunta keskustelee hallituksen muodostamisesta kaikkien eduskuntaryhmien kesken. Kokoomuksessa odotetaan, miten keskusta lopulta suhtautuu uuteen hallitukseen. Jos pääministeriksi valitaan sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marin , miten keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni selviää kovan vihervasemmistokolmikon eli Marinin, Li Anderssonin (vas.) ja Maria Ohisalon (vihr.) rinnalla? Riittääkö Marinin hallitukselta riittävästi ymmärrystä aluepolitiikalle sekä maa- ja metsätalouden kehittämiselle? Vaikka kukaan keskustalaisista ei sanonut sitä ääneen, sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman olisi heille mieluisampi pääministeri. Moni arvostaa Lindtmanin pitkää kokemusta ja kykyä toimia yli puoluerajojen. Toisaalta kokoonpano on tuttu, jos pääministeriksi valitaan Marin. Onhan hän istunut Kulmunin kanssa samassa hallituksessa jo keväästä. Tosin ei ole tiedossa, millainen naisten välinen kemia on. Marin tiedetään erittäin määrätietoiseksi ja kunnianhimoiseksi poliitikoksi – ja samoja adjektiivejä on käytetty Kulmunistakin. Keskusta on lähdössä mukaan puhtaalta pöydältä. Mielipide on, että puntit ovat tasan. Sdp petti keskustaväen vuonna 2003, kun Anneli Jäätteenmäelle (kesk.) näytettiin punaista korttia. Politiikan teko on raakaa. Potut maksetaan pottuina, vaikka aikaa on kulunut yli 16 vuotta. Kokoomuksen hellimässä visiossa keskusta ei jäisi rimpuilemaan Marinin tai Lindtmanin peukalon alle, vaan aloittaisi uuden suhteen. Uuden hallituksen muodostaisivat kokoomuksen lisäksi perussuomalaiset, keskusta ja kristilliset. Kansanedustajia olisi enemmistö, 113. Sillä pärjättäisiin. Kokoomus katsoo, että se voisi tarjota sellaista hallitusohjelmaa, joka nostaisi keskustan kannatuksen uuteen kukoistukseen. Kuten näkyy, keskusta on taas mieluinen kumppani, ainakin kokoomukselle.