Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Löytyykö Suomea vaivaavaan osaajapulaan ratkaisu korkeakouluista? Tampereella vieraillut tiedeministeri kertoo, kuinka huippututkimus ja maailman paras koulutus yhdistetään

Korkeakoulut ovat avainasemassa, kun Suomessa ratkaistaan työllisyyden suuria kysymyksiä. Joillakin aloilla kärsitään osaajapulasta, ja samaan aikaan pitää ratkaista se, kuinka suomalaisten osaaminen saadaan vastaamaan työn jatkuvaa muutosta. Kysyimme Tampereella vierailleelta tiede- ja kulttuuriministeriltä Hanna Kososelta (kesk.), kuinka osaajapula ratkaistaan ja mitä korkeakoulujen yhdistymisestä opittiin Tampereella. Mitkä ovat korkeakoulutuksen suurimmat haasteet lähivuosina? – Suurimpia haasteita on se, miten vastaamme osaajapulaan pitkällä tähtäimellä. OECD:n mukaan 80 prosenttia tulevaisuuden työpaikoista Suomessa vaatii korkeakoulutusta. Aloituspaikkoja pitäisi lisätä ainakin teknologiapuolella, sillä sieltä valmistuneet päätyvät suoraan töihin. Myös varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja tarvitaan lisää, ja sote-puolella on selvä tarve, kun väestö ikääntyy. Korkeakoulut välittävät opetusministeriölle ennakkotietoa yrityskentältä, millaisia osaajia tarvitaan. – Toinen suuri haaste on, että Suomi pysyy kärjessä niillä aloilla, joilla olemme jo maailman huippuja. Suomen pitää olla houkutteleva maa, joka kerää maailman parhaat tutkijat. Pari vuotta sitten arvioitiin, että miljoona suomalaista pitää kouluttaa uudelleen seuraavan 10 vuoden aikana. Kuinka tähän haasteeseen vastataan? – Perinteisen koulutuspolun rinnalle täytyy saada pienemmistä opintokokonaisuuksista koostuvia koulutusmahdollisuuksia niin työelämässä oleville kuin korkeakouluopiskelijoillekin. Osaamisen päivittämiseksi pitää olla muitakin vaihtoehtoja, kuin kokonaisia tutkintoja. Tarvitaan kuitenkin suurta asenteiden muutosta, että näitä vaihtoehtoja lähdetään tarjoamaan. Korkeakoulutettujen osuus nuorista aikuisista on tavoitteena nostaa 50 prosenttiin. Miten se tapahtuu? – Yksi toimi on lisätä rahoitusta korkeakoulujen aloituspaikkoihin, jotta koulut pystyvät lisäämään opiskelijoiden sisäänottoa. Korkeakoulujen kanssa on parhaillaan käynnissä sopimusneuvottelut, joissa tutkintokattoja nostetaan. Tutkintokatto määrittelee kuinka monesta valmistuneesta korkeakoulu saa valtiolta rahaa. Myös opintokokonaisuuksien selkiyttäminen ja erilaiset tukitoimet voisivat jouduttaa opiskelijoiden valmistumista. Yliopistoilta odotetaan paitsi huippututkimusta myös työelämään valmistavaa koulutusta. Miten nämä yhdistetään? – Jotta meillä on huippukoulutusta, tarvitaan myös huippututkimusta. Yliopistojen tehtävä on tuottaa laadukasta tutkimusta, ja tutkitun tiedon pohjalta kouluttaa opiskelijoita. Tämä on jatkuva vuoropuhelu, eivätkä tutkimus ja koulutus ole lainkaan toisiaan vastaan. Tärkeää, että molemmille on varattu erikseen rahaa. Pitääkö korkeakoulujen yksityistä rahoitusta lisätä? – Korkeakouluja on jatkossakin rahoitettava julkisesti, jotta säilytämme autonomian. Maksuton koulutus on todella arvokas asia Suomessa. Tavoitteena on nostaa tutkimus, kehitys- ja innovaatiomenojen osuus bruttokansantuotteesta neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja siihen pääsemiseksi erityisesti yksityisen rahoituksen osuutta on lisättävä. Korkeakoulujen pitää pystyä houkuttelemaan yrityksiä kumppaneiksi ja näyttää korkeakouluyhteistyöstä tuleva hyöty. Mitä oppeja Tampereen korkeakoulujen yhdistymishankkeesta on saatu? – Siinä on paljon herkkyyksiä, kun kolme isoa koulutuslaitosta yhdistyy, ja että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Osallistaminen on todella tärkeää: että kuullaan mahdollisimman suurta joukkoa asianosaisia. Ne ovat haastavia kokonaisuuksia, mutta näin tänään paljon toiveikkuutta, että yhdistymisen uskotaan olevan kaikille hyödyksi. Katsomme sopimusneuvotteluiden yhteydessä, miten opetusministeriö voi tulla vastaan Tampereen yliopiston rahoituksessa. Miten Suomi säilyttää asemansa koulutuksen huippumaana? – Suomalaisen koulutuksen menestystarina perustuu tasa-arvoon, parhaisiin opettajiin ja ketteriin uudistuksiin. Koko Suomessa saa laadukasta koulutusta ja väestöryhmät ovat sekoitettuina. Tästä pitää huolehtia jatkossakin esimerkiksi kaavoituksella. Myös opettajakoulutuksen tasosta ja koulujen hyvästä arjesta täytyy pitää huolta, että ala pysyy houkuttelevana. Kuinka kansainväliset opiskelijat saadaan jäämään Suomeen töihin opintojen jälkeen? – Lupakäytäntöjä pitää joustavoittaa. Joissain yliopistoissa on hyviä malleja, joilla autetaan opiskelijoita kotoutumaan. Asenteissa on vielä aika paljon tekemistä. Suomessa on tälläkin hetkellä paljon ulkomaalaisia osaajia, mutta heidän on vaikea saada töitä. Tarvitaan avarakatseisuutta, että heitä otettaisiin paremmin töihin. Millaisia mahdollisuuksia koulutusvienti tarjoaa Suomelle? – Suomella on valtavan hyvä brändi ja kysyntä on todella kova. Ihan sama mihin menee maailmalla, niin melkein aina joku kehuu koulutusjärjestelmäämme. Yksi haaste on tuotteistus, eli mitä me tarjoamme, kun kyselyjä tulee. Suomessa koulutusviennissä pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, jotta pystyisimme paremmin vastaamaan kysynnän mittakaavaan. Kuka. Tiede- ja kulttuuriministeri, keskustan toisen kauden kansanedustaja. Syntynyt. Savonlinnassa vuonna 1976. Koulutus. Valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2003. Lukenut muun muassa taidehistoriaa ja viestintätieteitä. Ura. Toiminut ennen kansanedustajan uraa yrittäjänä ja asiantuntijatehtävissä Diges ry:ssä. Perhe. Kaksi tytärtä. Oho. Voittanut hiihtosuunnistuksessa muun muassa viestin maailmanmestaruuden ja henkilökohtaisen MM-pronssin.