Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Balladit hallitsivat Jarkko Aholan loppuunmyydyllä keikalla – Sankaritenori avasi live-toimintansa varovasti, mutta myös yllätti

Lapsuutta lukuun ottamatta en ole eläissäni ollut näin pitkään ilman live-musiikkia, nyt meni pakon edessä neljä kuukautta. Tuntui hienolta päästä sitä taas kuulemaan. Yllätyin kyllä, kuinka luontevalta paluu tuntui. Etukäteen kuvittelin sen tuntuvan jotenkin oudolta, mutta sujahdin vanhaan rooliin kuin kala veteen. No, olihan siinä hienoinen erikoisuuden vivahde, kun G Live Lab oli loppuunmyyty, mutta ei silti – tällä haavaa sallitulla kapasiteetilla – vaikuttanut täydeltä. Kaikki istuivat eikä salissa ollut juurikaan liikennettä kun palvelu hoidettiin talon puolesta pöytiin. Loppuun oli myyty jo Jarkko Aholan lauantai-iltakin, samoin kuin Yonan jamitkin sisältänyt torstai, jota paikalla ollut ystävä kehui kovasti. Järjestyksenvalvoja tilitti tuskaansa, koska oli molempina iltoina joutunut käännyttämään ovelta lukuisia, elävän musiikin puutteen näännyttämiä innokkaita tulijoita. Se oli kuulemma tuntunut todella pahalta. Osallistumani Ahola-illan yleisöstä oli ainakin kaksi kolmasosaa naisia, ei toki mikään yllätys Aholan tapauksessa. Teräsbetonin ex-solisti nyt vaan on sillä tavalla ylen sankia priha melkein pilvimäisesti kasvojaan reunustavine pitkine hiuksineen. Tietty itsevarmuus Aholasta nytkin säteili, mutta huumorintaju on hyvä ja usein sen kärkenä oli hän itse. Kesto yllättää Vähintään yhtä usein hän muistutti, että ”mitään rankkaa kamaa ei nyt tule, kuten varmaan olette huomanneet”. Siinä määrin, että huomasin pohtivani, josko Ahola käy jonkin sortin Jaakobin painia itsensä kanssa viihteellistymisestään. ”Se ei nyt vaan toimi”, 42-vuotias laulaja totesi yhdessä vaiheessa melkein kuin itselleen. Jos varsinaisen hevin ja nopeiden tempojen poissaolo hiukan yllätti niin vielä enemmän keikan kesto. Kuvittelin, että mitä tahansa bändiä on vaikea saada lavalta pois pitkän kuivan kauden jälkeen, mutta Ahola esiintyi kahden biisin encorella nipin napin tunnin ja 20 minuuttia. Menussa oli balladi toisensa perään. Niistä huomasi, että päivänselvien esikuvien lisäksi Aholan polkua ovat ohjanneet myös Kirkan ja Pepe Willbergin hitit. Jälkimmäinen tuli mieleen jo neljäntenä kuullusta, parisuhteen ongelmia purkaneesta omatekoisesta Kauas -kappaleesta. Kuin varmemmaksi vakuudeksi pian kuultiin Saat miehen kyyneliin. Sen tulkintaa säestivät lempeän ironiset kommentit siitä, miten ”kylmiä naiset osaa olla”. Välissä Ahola yllätti Baddingin Tähdet tähdet -sävelmällä. Se tiivisti mistä pohjimmiltaan oli kyse. Ahola teräsbetonoi hauraan ujosti mietiskelevän alkuperäisen kohtalokkaalla draamalla alkuperäisen vastakohdaksi ja alleviivasi muutosta strategisesti sijoitetuilla hevikiekaisuilla, jotka lähtivätkin sankaritenorilta komeasti. Vaimeammissa kohdissa Aholan laulu tuli toisinaan liiankin hiljaa. Muita kohokohtia olivat wah-wah-kitaran maustama Bobby Blue Blandin jylhä soulblues Ain’t No Love In the Heart of the City ja suuren innoittajan Ronnie James Dion sielukkaan kaunis As Long As It’s Not About Love. Love At Last You Have Found Me meni jo liiaksi löysän ravintolaviihteen puolelle. Suspicious Minds encoressa nyökkäsi Elvikselle, kuten Aholan tapauksessa kuuluukin. Nelimiehinen bändi soitti miellyttävän vivahteikkaasti, mutta esityksen kokonaisuutta vaivasi turha varovaisuuden tunne. Se ei oikein istu Jarkko Aholalle. Jarkko Ahola, G Live Lab, perjantai 10. Heinäkuuta ★★★