Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Ystävä muistelee urheiluvaikuttaja Kalevi Tuomista: ”Hän näki kaikessa positiivisen puolen”

Jaakko Kailajärvi ja Kalevi Tuominen kohtasivat ensimmäistä kertaa kunnolla Tokion olympialaisissa vuonna 1964. – Tietysti olimme sitä ennen seuranneet toistemme toimia Pyrinnössä, mutta vasta Tokiossa sanailtiin ja väännettiin juttua pidempään. Päällimmäisenä aiheena oli – kuinkas muutenkaan – Pyrintö. – Painonnostojaosto oli perustettu paria vuotta aikaisemmin, ja Kallu oli utelias kuulemaan, miten toiminta oli lähtenyt käyntiin, Kailajärvi muistelee. Kailajärveä puolestaan kiinnosti, mitä Tuominen oli oppinut kolmen kuukauden opintomatkallaan Yhdysvalloissa. Torstaina 92-vuotiaana menehtynyt suomalainen urheilulegenda Tuominen teki ensin koripallossa mittavan pelaaja- ja valmennusuran ja toimi sitten Suomen Olympiakomitean valmennuspäällikkönä vuosina 1969–1992. Kailajärvi osallistui painonnostajana neljiin olympialaisiin ja toimi Suomen Painonnostoliiton päävalmentajana vuosina 1976–1992. Miehiä yhdistää Tampereen Pyrintö. Tuominen pelasi koripalloa seurassa vuosina 1952–1963 ja toimi valmentajana vuosina 1960–1969. Tokiosta alkanut ystävyys kesti läpi vuosikymmenien. Viimeksi miehet olivat yhteyksissä tammikuun alkupuolella. Tuominen oli osallistunut Olympiakomitean järjestämään entisille olympiakävijöille tarkoitettuun tilaisuuteen. – Puhuttiin siitä tilaisuudesta. Minähän en kutsua koskaan saanut, vaikka takana on neljät kisat. Voihan olla, että posti oli sen hukannut. Tiukka ja vaativa Yllättävää kyllä, Kailajärvi ei koskaan nähnyt Tuomista tositoimissa koripalloparketilla. – Mutta valmentajana hän oli tiukka ja vaativa. Korkean vaatimustason hän oli oppinut Amerikassa ollessaan. Sittemmin miehet kyllä kävivät yhdessä Pyynikillä seuraamassa Pyrinnön otteita. – Viimeksi olimme katsomossa parisen vuotta sitten ja olimme samanmielisiä siitä, mitä näimme. He näkivät, etteivät pyrintöläiset pärjänneet kunnolla korinalusväännöissä. – Sanoin Kallulle, että nyt tarvittaisiin ruutia lisää. Hän vastasi, että oikein sinä nämä asiat näet. Koripallon lisäksi Tuominen oli melkoinen palloiluihme, joka koripallon ohella pelasi muun muassa käsi-, jalka- ja lentopalloa. – Hän oli viimeisen päälle palloilija. Hänellä vain oli luontainen taipumus sellaiseen. Kallu ja adjutantti 1970-luvulta lähtien Tuominen ja Kailajärvi olivat urheiluympyröissä niin tiiviisti tekemisissä, että heitä kutsuttiin Kalluksi ja adjutantiksi. – Urheilun parissa Kallu oli aina ennen kaikkea tehokas ja järjestelmällinen. Ihmisenä hän oli rakentava ja näki kaikessa positiivisen puolen. Jos oli kritisoitavaa, hän sanoi sen suoraan ja esitti aina vaihtoehdon. Kailajärven mukaan Tuomisella oli myös tilanneälyä, ja hän osasi reagoida nopeasti, jos tarvittiin keventävää huumoria. Kailajärvi muistaa lämmöllä monet loppukesän ravustusretket Lempäälän Ammejärvelle. – Istuimme nuotiolla ja odotimme, että merrat täyttyvät. Kallu oli mestari ravustuksessakin, ja Aila sai elokuun rapujuhliinsa hyvät saaliit. Aila on Tuomisen puoliso Aila Arajuuri-Tuominen . – Viemistä riitti siksikin, että itse olen enemmän kalan ystävä.