Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Suomi tarvitsee uuden liiton presidentin – Nykyinen perustuslaki on tuottanut vaikeuksia Niinistölle, Haloselle ja Ahtisaarelle, kirjoittaa valtio-opin dosentti

Äskettäin edesmennyt valtiosääntöprofessori Antero Jyränki , emeritus, tunsi Suomen tasavallan presidentin valtiosääntöisen aseman parhaiten Suomessa valtio-opin professorin, emeritus Jaakko Nousiaisen ohella. Jyränki oli johdonmukaisesti parlamentarismin kannalla, ja hänen kädenjälkensä näkyy vahvasti Suomen vuosituhannen vaihteessa voimaantulleessa uudessa perustuslaissa. Sen sijaan presidentin valtaoikeuksien väheneminen on ollut kova paikka kaikille kolmelle uuden perustuslain kanssa tekemisiin joutuneelle presidentille, Martti Ahtisaarelle , Tarja Haloselle ja Sauli Niinistölle . On nähty kahden lautasen ongelma ynnä muuta. Presidentille perustuslaissa jätetty ulkopoliittinen valta on osoittautunut melkoiseksi valuviaksi. Martti Ahtisaari Ahtisaari korosti vaalikampanjassaan parlamentarismia, mutta joutui virassaan toimimaan aivan päinvastoin. Ahtisaaren toimintaa presidenttinä haittasi Suomen poliittisen järjestelmän, eduskunnan, hallituksen ja puolueiden toiminnan heikko tuntemus. Hän ei koko virassa olonsa aikana kyennyt luomaan luottamuksellisia suhteita sdp:hen, ja näin häneltä puuttui väline toteuttaa ideoitaan. Näin hän joutui käpertymään presidentin valtaan. Syitä oli sekä sysissä että sepissä. Ahtisaaren avustajat Alpo Rusi ja Jussi Lähde eivät nauttineet luottamusta sdp:ssä. Toisaalta sdp:n "sorsalaiset" olivat huonoja häviäjiä ja yrittivät kaikin tavoin estää Ahtisaaren toisen kauden yrittämällä pakottaa Ahtisaaren jäsenäänestykseen presidenttiehdokkuudesta. Silloisen puolueen puheenjohtajan, Paavo Lipposen lepsu toiminta asiassa ihmetyttää näin jälkikäteen. Ahtisaari ehti kuitenkin ennen virkakautensa loppua hoitaa vielä Kosovon kriisin Nobel-palkinnon arvoisesti. Hatun noston arvoinen suoritus. Tarja Halonen Sdp otti suuren riskin asettaessaan presidenttiehdokkaakseen Tarja Halosen. Tällä kertaa riski kannatti. Ahtisaaresta poiketen Halonen tunsi Suomen poliittisen järjestelmän läpikotaisin, olihan hän ollut sekä kansanedustajana että ministerinä. Halonen ei päässyt koko virkakautensa aikana irti poliitikon imagostaan. Halosen kehonkieli viesti kaiken aikaa, että ettekö te tiedä, kuka minä olen, minä olen muuten presidentti. Ero esimerkiksi Mauno Koivistoon oli huimaava. Kahden lautasen ongelma jatkui Halosen aikana. Vasta Matti Vanhanen pystyi pääministerinä ollessaan viheltämään pelin poikki: EU-asiat määrättiin pääministerin hoidettaviksi. Halosen kipuilu presidentin aseman suhteen johti siihen, että hän pystyi juoksupoikiensa avustuksella torppaamaan puolueensa perinteisen parlamentarismia korostavan kannan. Sauli Niinistö Halosen tavoin myös Sauli Niinistö tunsi Suomen poliittisen järjestelmän munaskuita myöten, olihan hänkin ollut sekä kansanedustajana että ministerinä. Niinistön toiminnasta eduskunnan puhemiehenä jäi ristiriitainen vaikutelma. Hän karsi aivan oikein eduskunnan toiminnasta turhia rönsyjä, mutta hän ei juurikaan käyttänyt puheenvuoroja, joissa hän olisi korostanut eduskunnan asemaa ja arvovaltaa. Ei ihme, että kansanedustajat olivat välillä täydessä kapinassa. Niinistö on useaan otteeseen korostanut, että hän tulee hyvin toimeen nykyisen perustuslain kanssa. Käytännössä se ei aina ole siltä näyttänyt. Niinistö ottaa kantaa vähän kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Hän on myös arvostellut varsin suorasukaisesti esimerkiksi hallitusten talouspolitiikkaa. Äskeisessä Kultaranta-keskustelussa Niinistö esitti varsin vahvoja mielipiteitä EU:sta, vaikka EU-asiat eivät presidentille kuulu. Minkähänlainen äläkkä siitä syntyisi, jos pääministeri Sanna Marin kehottaisi Niinistöä olemaan varovainen Vladimir Putinin kanssa, koska Venäjällä on ilmeinen "moraalikato"? Uuden liiton presidentti Edellä mainitut kolme presidenttiä ovat selkeästi vanhan liiton miehiä ja naisia, jotka peilaavat toimintaansa presidentin aikaisempaan asemaan. Jyränki näki Suomen presidentillä viisi roolia: symbolin, valtiollisen vallankäyttäjän, sovittelijan, poliittisen päätöksentekijän ja yhteiskunnallisen vaikuttajan. Uuden liiton presidentiltä voitaisiin karsia pois valtiollinen vallankäyttö ja poliittinen päätöksenteko. Se voi tapahtua joko perustuslakia muuttamalla tai niin, että presidentti peesaa valtioneuvostoa päätöksenteossaan. Presidentin uusi toimenkuva avaisi myös presidentti-instituution muillekin kuin poliitikoille Ahtisaaren tavoin. Kirjoittaja on valtio-opin dosentti.