Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Pirkanmaalla asuu satoja saamelaisia, mutta moni ei tiedä heistä mitään: ”Koulussa pitäisi opettaa myös saamelaisten historiaa” – Lue tästä perustiedot

Saamelaisesta Emmi Nuorgamista tuntuu käsittämättömältä, etteivät ihmiset tiedä oikein mitään saamelaisista ja heidän historiastaan. – Samalla tavalla kuin koulussa opetetaan, että Suomi on ollut Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa, pitäisi opettaa myös saamelaisten historiaa. Se puuttuu nyt kokonaan, Nuorgam sanoo. Nuorgamin mukaan ihmisten olisi hyvä tietää esimerkiksi, mikä on Saamenmaa ja miksi siellä valtionrajoilla ei ole väliä. Saamelaiset liikkuivat nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueella vapaasti satoja vuosia ennen valtioiden rajojen sulkeutumista. Asuinpaikka vaihteli vuodenajan mukaan. Nuorgamin isä on saamelainen ja äiti suomalainen. Hän sanoo olevansa kotoisin Utsjoelta. – Olen asunut Tampereella, Ylöjärvellä ja välillä Helsingissä. Nyt olen asunut Iidesrannassa viisi vuotta. Asuinpaikka on eri asia, kuin mistä on kotoisin. Lokakuussa tietovajetta paikkaamaan ilmestyi uusi tietokirja saamelaisista. Toimittaja-valokuvaaja Kukka Rannan ja toimittaja Jaana Kannisen kirjoittama kirja Vastatuuleen (S&S) kertoo saamelaisten kokemuksista etenkin pakkosuomalaistamisesta. Kirjailijat ovat suomalaisia, mutta he ovat tehneet kirjan tiiviissä vuorovaikutuksessa saamelaisten kanssa. Kirja käsittelee esimerkiksi Pohjois-Suomen maankäytön ongelmia, ilmastonmuutoksen vaikutuksia saamelaisten elämään, pakkosuomalaistamista uskonnon ja koulutuksen keinoin ja saamelaisen kulttuurin ja kielten viime vuosina tapahtunutta elpymistä ja esiintuloa. Myös Nuorgam on lukenut teoksen. – Kaikista eniten hämmentää se, miten kukaan ei tiedä siinä kuvatuista tapahtumista vaikka lähes kaikesta on olemassa dokumentaatiota. Hirveästi asioita on tehty huonosti tai noudattamatta mitään lakeja. Se on kaikista pöyristyttävintä. Moni sanoo olevansa saamelaisten puolella mutta lopulta sivuuttaa asiat sillä, etteivät ne koske itseä. Tiedon puute aiheuttaa sen, että keskustelut esimerkiksi saamelaisten maankäytön oikeuksista tai Jäämeren radasta voivat näyttäytyä älyttöminä, jos niiden historiaa ei tiedä. Nuorgam tunnisti kirjasta myös sen, miten vähemmistön edustaja joutuu aina kirjaimellisesti edustamaan kaikkia. – Sitten tuntuu, etten ole tarpeeksi saamelainen, jos en osaa kertoa kaikista puvuista tai Jäämeren radasta. Minun pitäisi aina olla valmis vastaanottamaan kaikki kritiikki tai kertomaan, miksi jotkut ovat riidoissa. Tiedän, että kysely on hyväntahtoista mutta samalla uuvuttavaa. Nuorgamin omaan elämään vaikuttaa esimerkiksi se, että hänen lapsensa olisivat oikeutettuja saamen kielen opetukseen, mutta Tampereella kukaan ei tiedä, miten se järjestettäisiin. Tiedon puute aiheuttaa ongelmia myös mielenterveyspalveluissa. Saamelaisilla on muuhun väestöön nähden suuri itsemurhan riski, mutta asioista on vaikeaa puhua, jos terveydenhoidon ammattilaisille täytyy selittää kaikki historiasta ja arkielämästä. – Joudun selittämään aina uusille ihmisille, mitä teen työkseni ja miksi saan raiskaus- ja tappouhkauksia, mitä on saamelaisuus ja miten nämä liittyvät toisiinsa, Nuorgam sanoo. Nuorgam työskentelee freelance-toimittajana ja on tullut tunnetuksi bloggarina ja tapahtumatuottajana. Kielen yhteys katkesi Nuorgamin saamelainen isä adoptoitiin pienenä ja hän oli sukupolvea, joka joutui asumaan kouluaikansa asuntolassa koulun lähellä. Asuntoloissa saamelaisia kiellettiin puhumasta äidinkieltään ja heitä kiusattiin saamelaisuutensa takia. Nuorgamin isä ei koskaan opettanut tyttärilleen pohjoissaamen kieltä. – Kun synnyin, hänen oli tarkoitus alkaa puhua minulle saamea, mutta se osoittautui vaikeaksi. Siihen aikaan ei ollut lastenohjelmia tai kirjoja saamen kielillä. Sellainen luonnollinen yhteys, jossa kielen olisi voinut opettaa, katkesi kokonaan. Asuntolakokemuksista on alettu puhua vasta viime vuosina. Emmi Nuorgam huomauttaa, että nykyistä enemmän pitäisi puhua siitä, miten asuntolamenneisyys vaikutti kokonaisiin kieliin, kuten inarinsaameen ja kolttasaameen, jotka ehtivät hävitä lähes kokonaan ennen elvytystoimia. Suuri osa saamelaisista oppi asuntoloissa, että saamelaisuus on jotain huonoa eikä siksi siirtänyt kieltään eteenpäin. Nuorgam alkoi miettiä omaa saamelaisuuttaan viimeistään siinä vaiheessa, kun sai lapsia. Identiteetin rakentaminen on ollut hänen ja hänen siskojensa yhteinen projekti. Myös pohjoissaamen kieli on pitänyt opetella. – Se on vaikea kieli ja minulla ei ole mitenkään hyvä kielipää. Tavoitteenani on, että pystyn vielä käymään keskusteluja saameksi. Koko kulttuuri liittyy kieleen niin paljon, että mietin, olisiko minulla jotenkin kokonaisempi olo, jos osaisin kielen, Nuorgam pohtii. Identiteetin rakennustyö Etelä-Suomessa saamelainen kulttuuripiiri oli fyysisesti kaukana Nuorgamin perheestä. Lisäksi Nuorgamin isän adoptiovanhemmat olivat melko iäkkäitä ja kuolivat kauan sitten, joten he eivät voineet siirtää kulttuuria eteenpäin. Aikuisiällä Nuorgam on joutunut rakentamaan saamelaisen identiteettinsä lähes tyhjästä. Sosiaalisesta mediasta on ollut apua. – Esimerkiksi Instagramissa olen pystynyt tavallaan normalisoimaan itselleni niitä asioita. Tuttuni tekee minulle nyt ensimmäistä gáktia. Gákti on pohjoissaamelaisten puku, joka on aina kantajalleen henkilökohtainen ja yksilöllinen. Puvun yksityiskohdista voi lukea esimerkiksi kantajansa suvun, kotipaikan ja sivilisäädyn. Puvun pukemiseen liittyy runsaasti kirjoittamattomia sääntöjä, jotka siirtyvät saamelaisessa kulttuurissa sukupolvelta toiselle. Juuri puvun erityisyyden ja suuren kulttuurisen merkityksen takia epäaitojen saamenpukujen käyttö on ongelmallista. – Olen joutunut tasapainoilemaan sen kanssa, mitä minulla on oikeus tehdä. Meillä ei ole ollut vanhempien sukulaisten pukuja tai koruja ja olen joutunut kyselemään paljon ja ottamaan selvää. Onneksi esimerkiksi Facebookissa on avuliaita ihmisiä, jotka ovat neuvoneet, Nuorgam sanoo.