Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Tampereella veneilijät odottavat jo kesää: ”Viime kesänä lähdin purjehtimaan viikko ennen juhannusta ja palasin lokakuun ensimmäisellä viikolla”

Janne Hurme nostelee painavia pressuja nokkakärryyn Naistenlahdessa Tampereella. Nyt on vene paljastettu! Vaikka vähän tuppaa huimaamaan, Hurme kiipeää metallitikkaita pitkin Tuittu-veneeseen, jonka aiempi omistaja on nimennyt Muumien Tuitun mukaan. – Täällähän on kaikki niin kuin syksyllä jätin, useimmiten yksin purjehtiva mies ilahtuu. Koko talven Hurme on kulutellut aikaa ja odottanut kevättä. – Viime kesänä lähdin vesille viikkoa ennen juhannusta ja palasin lokakuun ensimmäisellä viikolla, Tampereen Työväen Teatterissa aiemmin soittajana toiminut Hurme kertoo. Hän reissasi Tampereen Pursiseuran tukikohdissa, kuten Taulaniemessä, Ruovedellä ja Virroilla. Näissä paikoissa seurustellaan, saunotaan ja viihdytään. Yhteishenki on Hurmeen mukaan hyvä, ja keskustelua uskonnosta ja politiikasta vältellään. Naistenlahdessa sinisen pressun alta pilkistää kaksi päätä. Menossa on kahvitauko. Pispalalaisten Soila ja Petri Laaksosen keittiö- ja vessaremontin pitäisi olla valmis kolmen viikon päästä. Kustannusarvio on 5–10 000 euroa. – Ei siinä mene kauan, kun ei tule vesieristeitä eikä laatoituksia, sanoo rakennusinsinööri, Tampereen Pursiseuran kilpailu- ja valmennuspäällikkö Petri Laaksonen. Parin tuore purjevene Inferno 31 on noin 10-metrinen ja 4 500-kiloinen. – Tehdään tällä varmaan ainakin kolmen viikon reissu Ruovedelle, tuotekehityspäällikkönä lääkeyhtiö Santenilla työskentelevä Soila Laaksonen kertoo. ”Takana 30 vuotta kisaamista” Pariskunnalla toinenkin vene: H-vene, jolla kilpaillaan ratapurjehduksessa. Tämä vene lepää vielä kuivalla maalla Petri Laaksosen vanhempien pihalla Raholassa. Petri Laaksonen on purjehtinut kilpaa 30 vuotta. Onko Näsijärvellä sellaista myrskyä, ettet uskaltaisi vesille? – Ei Näsijärvellä ole sellaista tuulta, etten pystyisi lähtemään. Sitten vain pienennetään purjepinta-alaa, hän vastaa. – Ei kovalla tuulella tietysti järvelle mielellään mene, Soila Laaksonen lisää. Esko Erenius irrottaa peitteitä kahdeksanmetrisen risteilijänsä etuosasta. Alta paljastuu lasikuituinen If-purjevene, kansainvälinen kansanvene vuosimallia 1972. Pituutta noin 8 metriä, painoa reilu 2 000 kiloa. Tämä on jo hänen viides purjeveneensä. Yksi hänen purjeveneistään täytti juuri 80 vuotta. Purjeveneellä hän matkaa esimerkiksi Tampereen Pursiseuran tukikohtiin. Siellä saunotaan ja oleillaan. Mikä purjehtimisessa viehättää – sekö, että saa olla villi ja vapaa? – Kai se, että se on vaikeampaa kuin moottoriveneily. Purjehtimista ei opi kirjoista. – Enää en ole paljon vesillä, kun olen jo iällä. Ei se sillai enää polta päästä vesille. Nuorena Erenius purjehti kilpaa. – Voisin leuhkia, että tällä järviseudulla liki kaikki tuntevat minut. Yhteen aikaan korjasin liki kaikki Pyhäjärven puuveneet.