Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Risto Laineen autotalliin kätkeytyy ainutlaatuinen kokoelma pirkanmaalaista jääkiekkohistoriaa: Wayne Gretzkyn ainoa MM-näyttäytyminenkin on noteerattu, mutta Patrik Laineen maila katosi mystisesti

Risto Laineen vapaa-ajan asunnon pihapiirissä seisoo rakennus, joka on päältäpäin aivan tavallinen autotallin ja pihavaraston yhdistelmä. Sen nosto-oven takaa paljastuu kuitenkin yllätys, jota ei äkkiseltään arvaisi löytävänsä keskeltä hämeenkyröläistä mökki- ja maaseutuidylliä. Autotallin puoli on täynnä erilaisia jääkiekkovarusteita ja -muistoja: mailoja, kiekkoja, pelipaitoja, kuvia ja julisteita – muiden muassa. Vanhimmat esineet ovat 1960-luvulta. Kokoelmassa yhdistyy Laineen pitkä tausta jääkiekkovalmentajana ja lajivaikuttajana sekä hänen työuransa urheiluliikeketjussa ja jäähalliyhtiöissä. – Se lähti siitä, että löytyi jokin kummallinen maila, jonka heitin vain tuonne sivuun. Niitä alkoi sitten kertyä sinne vuosien saatossa, Laine kertoo ja viittaa kädellään autotallin ylisille. – Jossain vaiheessa aloin vedellä niitä alas ja ajattelin, että näitähän on pirun paljon. Laine ei muista tarkalleen, mikä mailoista päätyi talliin ensimmäisenä, mutta sittemmin niitä on kertynyt komea rivi. Mukana on sekä urheiluvälineteollisuuden erikoisuuksia että nykyisten ja entisten huippukiekkoilijoiden käyttämiä pelivälineitä. Mailoja on niin paljon, etteivät kaikki mahdu rinnakkain samalle seinälle. Osa lepää edelleen ylisillä. Viimeisimpänä Laine raivasi riviin tilaa Kristian Kuuselan ja Eemeli Suomen mailoja varten. – Kaikilla mailoilla on jokin tarina tai syy, jonka takia se on tuossa rivissä. Mutta siinä menee liian pitkä aika, jos käymme läpi kaikki, Laine naurahtaa. Muutaman helmen hän kuitenkin kertoo. Gretzky ja Anttila samassa rivissä Mailariviä silmäillessä katse pysähtyy helposti erääseen valkoiseen yksilöön. Se on muiden mailojen rinnalla aika keskimittainen, jopa himpun lyhyempi, eikä muutenkaan kovin erityinen. Silmiinpistävän siitä tekee varteen painettu teksti ”W.Gretzky 99”. – Kun tästä [kokoelmasta] on ruvettu puhumaan, niin tämä näyttää olevan jääkiekkoniilojen keskuudessa se maila, joka nousee ylitse muiden, Risto Laine myöntää. Hän ei itse nosta mielellään mitään autotallista löytyvää kapistusta muiden yläpuolelle. Kaikki ovat omalla tavallaan rakkaita. Wayne Gretzkyn , yhden kaikkien aikojen jääkiekkolegendan, maila on harvinaisuus. Se on peräisin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuista, jotka pelattiin Tampereella ja Helsingissä keväällä 1982. – Tein jotain hommia niissä kisoissa, ja näin sitten sen kaverin siellä käytävillä. Pyysin mailan ja sen sain, Laine kertaa ja naurahtaa, kuinka helposti kaikki kävi. Gretzky voitti Suomen kisojen pistepörssin ja avitti Kanadan MM-pronssille. Sen koommin häntä ei MM-jäillä nähtykään, kun kanadalaistähti keskittyi loistamaan NHL:ssä. Jos ei huomioi mailojen kirjallista antia, Laineen rivistä selvimmin erottuu maila, joka on muita paljon pidempi. Se kuului Marko Anttilalle . Laine huomauttaa, että pitkänä pelaajana ja pitkää mailaa käyttävä Anttila on valtavan ulottuva kentällä. – Jokaisella pelaajalla on oma tyylinsä mailan pituuden suhteen. Monta kertaa vähän hämmästyttää, että miksi joku pitkä kaveri pelaa niin lyhyellä mailalla, mutta siihen on omat syynsä. Ja mailaa on hankala pidentää muuten kuin ihan pikkuisen kerrallaan, Laine sanoo. Kokoelmansa perusteella Laine tietää esimerkiksi Alekander Barkovin ja Olli Palolan pitkiä mailoja suosiviksi. Gretzky puolestaan käytti melko lyhyttä mailaa, ja Laine muistelee hänen pelanneenkin aika kyyryssä. Konservatiivinen kiekkoväki Samaan aikaan mailojen kanssa Laineelle alkoi kertyä myös jääkiekkoja. Nykyään niitä on yli 300 erilaista. Laine keräsi ja osti kiekkoja kisoista, joissa on itse kiertänyt. Niitä siunaantui myös lajin parissa touhunneilta tutuilta ja ystäviltä, kuten muitakin esineitä. – Varsinkin kisakiekot ovat nykyisin niin varjeltuja, että oikeita pelikiekkoja ei myydä enää missään. Jos aito pelikiekko menee laidan yli, niin se on kova juttu sille, joka sen löytää. Eri tapahtumien ja seurojen logoilla koristettujen lätkien lisäksi kiekkoseinällä on erikoisempiakin yksilöitä. Niihin kuuluu esimerkiksi rinkelin muotoinen kiekko sekä kiekko, joka on toiselta puolelta rinkelimäinen ja toiselta puolelta ihan tavallisen jääkiekon näköinen. Laine kertoo, että niiden kaltaisia kevennettyjä kiekkoja on kokeiltu nuorisotoiminnassa. Niiden ajateltiin olevan samankokoisia kuin aikuisten kiekot ja yhtä kevyitä käsitellä kuin juniorikiekkoilussa tavallisemmin käytetyt pikkukiekot. – Nämä olisivat menneet vielä jäähallissa jotenkuten, mutta ulkojäillä ne eivät tule kysymykseenkään. Ne ovat äkkiä lunta täynnä. Se kokeilu sammui siihen. Myös mailojen tuotekehityksessä moni kokeilu loppui lyhyeen. Laine esittelee rivistään esimerkkinä ellipsivartisen mailan, jonka kaltaiset tuppasivat katkeamaan aina lavan yläpuolelta. Uudet valmistajatkaan eivät aina saaneet lyötyä itseään läpi jääkiekkomarkkinoilla. Laine muistaa, kuinka hiihtosauvoistaan tunnettu Exel yritti laajentaa tuotantoaan hiilikuituisiin jääkiekkomailoihin mutta epäonnistui siinä. – Jääkiekkoväki on vähän sellaista konservatiivista. On ne tietyt merkit, joiden ympärillä pyöritään, Laine sanoo ja arvioi, että asennoituminen on sekä merkkiuskollisuudesta että välineiden ominaisuuksista kiinni. – Nykyisin varsinkaan ei pärjää markkinassa, jos ei ole tarjota koko konseptia eli kaikkia varusteita, mailoja ja luistimia. Jursinov sytytti palon valmentamiseen Tavoitteellisimmin Laine on kerännyt pelipaitoja: valmennusvuosinaan hän otti joka kaudelta ainakin yhden paidan talteen muistoksi. Tallin perällä roikkuu paitoja myös muista syistä. Paita, jonka selässä lukee ”V. Jursinov 60” muistuttaa Lainetta Vladimir Jursinovista , joka tuli 1970-luvulla Neuvostoliitosta Tampereelle pelaajavalmentajaksi Kooveen edustusjoukkueeseen. Laine valmensi samaan aikaan Kooveen A-junioreita. Laine itse oli päätynyt valmennustehtäviin ”ihan puskista”. Hän kertoo tulleensa pyydetyksi junioritoimintaan, kun hän teki järjestyksenvalvojan tehtäviä Hakametsän alkuvuosina. – Juoksin alkuun vain joukon jatkon ja tein, mitä päävalmentaja käski. Silloin ajattelin, ettei tästä tule kyllä mitään eikä minulla ole minkäänlaista paloakaan valmennushommaan. En löytänyt siihen mitään punaista lankaa, Laine kertoo. – Kun Jursinov tuli, olin kuitenkin sen verran utelias, että kyselin häneltä kauheasti, mitä hän teki valmentaessaan. Hän pyysi minua katsomaan heidän harjoituksiaan, ja siinä sitä sitten heräsi se palo, että tämähän on ihan fiksua, kun vain tietää, mitä tekee, hän naurahtaa. Jursinov oli Kooveessa lopulta vain parin kauden ajan, mutta yhteys Laineen kanssa säilyi. Parikymmentä vuotta sitten Jursinovin oli määrä tulla käymään Tampereella Tampere-cupin yhteydessä. Hän vietti kuusikymppisiään samana vuonna, joten hänelle teetettiin erityinen paita. Jursinov ei kuitenkaan päässyt Tampereelle. – Hän oli lähtenyt Bostoniin vetämään jääkiekkokoulua NHL-pelaajille, Laine naurahtaa. – Sitten kun mies täytti 65, hän ilmestyi tänne ja me kiireessä hommasimme hänelle uuden paidan ja pidimme Kooveen toimistolla pienen kahvitilaisuuden. Ja minulle jäi se toinen paita. Laineella on erityinen muisto myös Jursinovin pojasta, Vladimir Jursinov juniorista eli ”Vovasta”. Jääkiekkoliiton Hämeen alue kutsui hänet pelaamaan Pirkanmaalle niihin aikoihin, kun Neuvostoliitto hajosi ja Jursinovilta meni oma seura alta. Jursinovia yritettiin aluksi saada Vammalan Palloseuran riveihin, mutta hän ei saanut työlupaa seuraan eikä edes sen sponsorina toimineeseen Vammalan Lihaan. – Suomessa oli kova työttömyys siihen aikaan, eikä mitään työlupia herunut, Laine muistaa. Seuraavaksi pelaajasta innostuttiin Kokkolan Hermeksessä. Laineen mukaan hän ilmoitti Hermeksen väelle Vammalassa puihin menneistä työluvista, mutta Kokkolasta kuitattiin, että sieltä soitetaan ”Eskolle”. – Ja minä siihen, että kelle Eskolle. No, Esko Aholle , joka oli pääministerinä silloin, Laine nauraa. – He soittivat, mutta eivätpäs saaneet työlupaa. Ei auttanut, vaikka tunsi pääministerin. Vova joutui lähtemään kotiin. Seuraavaksi Kukkonen, Puljujärvi ja Laine Risto Laineen henkilökohtaisen jääkiekkomuseon tulevaisuus on jo selvillä. Omille perillisille esineet eivät jää, sillä Laine on kehitellyt hyväntekeväisyyteen liittyviä suunnitelmia. Hän ei kuitenkaan halua vielä paljastaa niitä. Toistaiseksi Laine pyrkii vielä kasvattamaan kokoelmaansa. Mielessä on jo, miten mailariviä voisi täydentää. – Listalla ovat Lasse Kukkonen ja Jesse Puljujärvi . Pitäisi tehdä tilaa heidän mailojensa verran. Kukkonenhan lopetti juuri pelaajauransa, ja Puljujärvi on muuten vain pelimies, Laine perustelee. Häneltä puuttuu vielä myös sukunimikaima Patrik Laineen maila. – Se oli aikanaan jo olemassa. Tapparan entinen huoltaja Männistön Pämi [ Jarmo ] oli laittanut sen minulle sivuun, mutta kun menin hakemaan sitä, mailaa ei ollutkaan. Se oli mennyt johonkin toiseen tarkoitukseen, ja kysyntääkin oli varmaan aika lailla, Risto Laine kertoo. – Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Lajiväki aktivoitui Pari päivää tämän artikkelin julkaisun jälkeen Laine viestitti Aamulehdelle : – Patrik Laineen maila löytyi museoon Tapparan toimesta. Heinäkuun viimeisenä päivänä hän sai vielä tietää, että myös Kukkosen ja Puljujärven signeeraamat matkustavat pian Hämeenkyröön. – Kivaltahan se nyt tuntuu, kun tavallaan joki tavoite täyttyy. Enää ei nyt ole mitään semmoista, mitä välttämättä haluaisi saada [kokoelmiin], ilahtunut Laine kommentoi tuoreeltaan. Kokoelman tuoreimmat yksilöt saapuvat Laineen autotalliin samaan tapaan kuin moni siellä jo lepäävä esine: pitkäaikaisen jääkiekkoaktiivin laajojen lajiverkostojen avulla. Kukkosen ja Puljujärven mailat Laineelle junaili hänen entinen työkaverinsa. Päivitys 31.7.2020 kello 16.35: Lisätty tieto Tapparan lahjoituksesta. Päivitys 31.7.2020 kello 20.39: Lisätty tieto myös Puljujärven ja Kukkosen lahjoittamista mailoista.