Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tampereen yliopiston emeritaprofessori Elli Jansson on kuollut – epäitsekkyys ja harkitut mielipiteet tekivät vaikutuksen kollegoihin

Professori emerita Elli Jansson kuoli 21.3.2020 Tampereella 92-vuotiaana pitkälliseen sairauteen. Hän oli syntynyt Tampereella 19.9.1927 Tampereen Teknillisen Opiston monivuotisen rehtorin, teollisuusneuvos Uno Janssonin ja Tampereen tyttölyseossa pitkän päivätyön tehneen käsityönopettaja Jenny Janssonin seitsenhenkisen lapsikatraan toiseksi nuorimmaisena. Elli Jansson omaksui jo pikkutyttönä kodin arvot ahkeruuden ja työnteon ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen tyttölyseosta luokkansa parhaimpana vuonna 1947. Lapsuutta varjostivat sodissa kaatuneiden rakkaiden veljien menetykset, mikä osaltaan vaikutti hänen ammatinvalintaansa. Elli Jansson valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1955, väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1960 ja sai erikoislääkärin oikeudet laboratoriotutkimuksissa 1962. Hänen työuransa alkoi Helsingissä Auroran sairaalan bakteriologian ja immunologian laboratoriossa ja päättyi Tampereen yliopiston vasta perustetun lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäisenä mikrobiologian ja immunologian professorina, mistä virasta hän jäi eläkkeelle 1992. Elli Jansson julkaisi ylilääkäri Odd Wagerin kanssa jo vuonna 1957 kokemuksia CRP:n käytöstä keskushermostoinfektioiden diagnostiikassa. Artikkeli oli ensimmäisiä kuvauksia CRP:n kliinisestä soveltamisesta. Hänen julkaisutoimintansa käsitteli myös listeria- ja adenovirusinfektioiden diagnostiikkaa. Väitöskirjassaan Elli Jansson tutki lintujen levittämän klamydiakeuhkokuumeen esiintyvyyttä. Tästä aihepiiristä hän siirtyi tutkimaan mykoplasmoja. Hän julkaisi 1960-luvulla havaintoja mykoplasmoista kollageenitaudeissa ja keskittyi myöhemmin tutkimaan niiden osuutta nivelreuman etiologiassa. Hänen ohjauksessaan tutkittiin laajasti mykoplasmainfektioiden diagnostiikkaa. Elli oli luonteeltaan pidättyväinen ja vaatimaton mutta tinkimätön itselleen tärkeissä asioissa. Hän oli alaisilleen lojaali, kannustava ja salliva. Hänen johtamistapaansa kuvaa neuvo: ”Älä kerro huonoja uutisia alaisillesi ennen viikonloppua, jos se ei ole välttämätöntä”. Professorikollegat arvostivat Ellin harkittuja mielipiteitä ja harvinaista epäitsekkyyttä. Häneltä oli helppo kysyä neuvoja ja saada asiantuntevat vastaukset ilman vastapalvelusten vaatimuksia. Vaativan työn vastapainoksi Elli matkusti usein lomillaan ja osallistui säännöllisesti moniin oman alansa kansainvälisiin kongresseihin. Lukuisat olivat ne postikortit, joiden kautta saimme lukea kuulumisia eri matkakohteista. Rauhoittumisen paikka oli myös hänen kaunis kotinsa, jonka ikkunoista avautui esteettömät näkymät Näsijärvelle. Lapsuuden kesäpaikka Näsijärven Karso-saaressa vaihtui 1970-luvulla omaan merenrannalla sijaitsevaan kesäasuntoon Inkoon Orslandetissa, missä hän nautti luonnon rauhasta ja puutarhanhoidosta. Elli oli rakastettu täti sisarusten perheille, joiden elämää hän seurasi mielenkiinnolla ja joiden tukena hän oli tarvittaessa. Erityisen tärkeitä olivat hänen ennenaikaisesti kuolleen sisarensa neljä lasta Itävallassa, joiden hyvinvoinnista hän kantoi huolta. Ellin tapoihin ei kuulunut neuvoa sanomalla, miten asioiden pitää olla, vaan hän opasti puhumalla tarinoita omasta elämästään. Näin hän rakensi meille arvojen sillan sukupolvesta toiseen. Kirjoittajat ovat Elli Janssonin kollegoita sekä veljenpoika.