Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Yhä useampaa tamperelaismakuuhuonetta piinaavat kutsumattomat vieraat – Näin tunnistat lutikan ja ehkäiset sen leviämisen

Lutikat ovat runsastuneet suomalaisissa kodeissa. Näin sanovat terveystarkastaja Matti Naukkarinen Tampereen kaupungilta ja museoamanuenssi Tomi Kumpulainen luonnontieteellisestä museosta Vapriikista. Lutikka on yksi yleisimmistä asuntojen tuhohyönteisistä. Ne eivät leviä itsestään, vaan lutikat kulkeutuvat uusiin paikkoihin ihmisen mukana, esimerkiksi lomamatkalta matkatavaroissa tai käytettynä hankituissa huonekaluissa tai vaatteissa. Lutikat eli seinäluteet liikkuvat öisin. Muulloin ne ovat piilossa sängyssä, listojen alla tai muualla asunnon rakenteissa. Ne imevät ihmisen verta, siksi lutikat viihtyvät etenkin makuuhuoneessa. Lutikan voi havaita sen ulostejäljistä eli pienistä mustista pisteistä patjassa tai sängyssä, tai pienistä veritahroista vuodevaatteissa. Muulloin lutikka pysyttelee suojapaikassaan eikä lähde liikkeelle muihin tiloihin. Lutikan elämä Lutikka eli seinälude on aikuisena 3–5 milliä pitkä, litteä ja yleensä väriltään punaruskea hyönteinen Lutikanmunat kuoriutuvat 5–12 päivässä. Lutikan kehitykseen kuuluu viisi muodonmuutosta ja se tarvitsee veriaterian muodonmuutosten välissä. Aikuinen lude elää 6–12 kuukautta. Se kykenee olemaan kuukausia ilman ravintoa. Lutikan pistos ei satu, sillä lutikka erittää syljen kautta puuduttavaa ainetta. Ruokailtuaan lutikka hakeutuu takaisin suojaan. Matkalla se ulostaa. Ulostetahrat ovat mustia pisteitä, ne usein paljastavat lutikoiden olemassaolon. – Lutikoiden hävittäminen on hankalaa, koska ne pystyvät piiloutumaan rakenteisiin, sanoo Tomi Kumpulainen luonnontieteellisestä museosta. Tampereella on tunnistamispalvelu Jos epäilet, että kotonasi on lutikoita, älä aikaile. Kannattaa aloitta siitä, että tarkastaa, onko kyseessä todella lutikka. Tampereen kaupungilla on eliöiden tunnistamispalvelu. Jos tarvitaan tunnistamisapua, eliön voi tuoda Frenckellin palvelupisteeseen. Tunnistaminen on tärkeää oikean torjunnan vuoksi. Terveystarkastaja Naukkarinen muistaa tapauksen, jossa ilman tunnistusta harmiton kirjolude olisi johtanut torjuntatoimiin. Ennaltaehkäisy kannattaa Tuhohyönteisten torjuminen ennalta on helpompaa kuin niiden saaminen pois asunnosta. Toimi ohjeiden mukaan matkalla, palattuasi kotiin ja hankkiessasi käytettyjä tavaroita. 1. Reissussa ollessa, älä säilytä matkalaukkua sängyn lähellä tai alla. 2. Laita käytetyt vaatteet muovipussiin ja tyhjennä se kotona suoraan pyykkikoneeseen. 3. Matkatavarat kannattaa matkan jälkeen joko lämpökäsitellä saunassa tai pakastaa. - On tärkeää, että käsittelylämpötila on riittävän korkea tai matala. Matkalaukun sisuksen lämpötilan tulisi nousta useaksi tunniksi 60 asteeseen. Vaatteet voi saunottaa tai pestä pesukoneessa 60 asteessa, kertoo Tukesin ylitarkastaja Oskari Hanninen . Kylmäkäsittelyn noin -20 asteessa on hyvä kestää 2–3 vuorokautta. Kuumuudelle herkät pienemmät esineet voi pakastaa suljetussa pussissa noin viikon ajaksi. Parvekkeelle vieminen ei todennäköisesti auta lutikoihin, sillä parvekkeen lämpötila ei ole riittävän kylmä. 5. Ennen käytetyn huonekalun ostopäätöstä tarkista, näkyykö siinä merkkejä lutikoista, kuten mustia pisteitä. 6. Kierrätyshuonekalu kannattaa käsitellä huolellisesti pyretriiniä sisältävällä torjunta-aineella. Käytetyt vaatteet on syytä pestä heti kuumassa eli vähintään 60-asteessa. Älä salaile Jos vahinko on päässyt käymään, ja epäilet tuhohyönteisiä. Ensimmäinen tehtävä on selvittää, mistä lajista on kyse. Lutikoita voi yrittää saada kiinni liima-ansoilla tai kiertämällä teippiä liimapinta ylöspäin sängynjalkojen ympärille. Myös mustat pilkut sängyssä ja vuodevaatteissa voivat johtaa oikeille jäljille. Kun lutikoiden olemassaolo on varmistunut, toimiin pitää ryhtyä heti. Omakotiasujan on syytä ottaa yhteyttä tuholaistorjuntayritykseen. Kerrostaloasujan on otettava yhteyttä isännöitsijään, jotta taloyhtiössä voidaan ryhtyä toimiin. Lutikoiden torjunta kotikonstein on vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa ongelma pitkittyy ja lutikat leviävät talon rakenteiden kautta toisiin asuntoihin. Lutikan voi huomata tummista ulosteläiskistä, jotka näyttävät pieniltä pisteiltä. Vuodevaatteissa saattaa olla pieni veritahroja tai juovia. Puremajälkiä ilmestyy oisin. Tavallisimmin ne ilmestyvät kaulalle, jalkoihin ja käsiin pinnallisten verisuonten läheisyyteen. Purema voi olla kivulias. Jäljet ja turvotus on tunnistettavissa punaisina kohonneina paukamina. Lähde: Anticimex