Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Tästä tulee vielä jotakin: Mikrobit muuttavat Näsijärven pohjassa makaavan löyhkäävän massan arvokemikaaleiksi

Näsijärven pohjassa Tampereen Lielahdessa makaava sellunkeiton jäte eli nollakuitu saattaa mikrobien avulla muuttua ongelmasta mahdollisuudeksi ja kannattavaksi liiketoiminnaksi. Tampereen kaupunki on selvittänyt eri vaihtoehtoja puuperäisen jätteen jalostamiseksi hyötykäyttöön. Tavoitteena on ollut löytää taloudellisesti mahdollinen ja luonnon kannalta kestävä tapa hyödyntää nollakuitua ilman merkittäviä ympäristöhaittoja. Tällä hetkellä lupaavimmalta vaihtoehdolta näyttää biojalostus eli nollakuidun jalostaminen mikrobien avulla arvokkaiksi teollisuuskemikaaleiksi. Näin todetaan maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Sinisen biotalouden hankkeen ”Zero Waste from Zero Fiber” loppuraportissa. – Biojalostus antoi yllättävänkin hyvät tulokset. Taloudellisesta vinkkelistä se vaikuttaa erittäin lupaavalta. Me olemme nyt käynnistämässä tältä pohjalta lisäselvityksiä, kertoo Hiedanrannan hankekehitysjohtaja Reijo Väliharju . Biojalostamossa nollakuitumassaan sekoitetaan ensin entsyymejä, jotka hajottavat selluloosakuidut. Seuraavaksi seokseen lisätään luonnon omia mikrobeja. Arvokkaita kemikaaleja Projektin aikana osoitettiin, että nollakuidun biojalostamoajoissa saatiin tuotettua arvokkaita kemikaaleja, kuten maitohappoa ja mannitolia. Maitohappoa voidaan käyttää esimerkiksi biohajoavien muovien ja tekstiilien valmistukseen. Mannitoli puolestaan on sokerialkoholi, jota käytetään elintarvikkeiden makeutusaineena. Pitoisuuksia saatiin myös järjestelmällisesti kasvatettua ohjaamalla prosessia. – Näiden arvokemikaalien tuotannon avulla voidaan rahoittaa investoinnit eli nollakuidun nostaminen järvenpohjasta ja myös sen jalostamisen toimintakulut. Tämän lisäksi toiminta on voitollista, tutkija Elias Hakalehto uskoo. Hakalehdolla on alan tutkimus- ja kehitystoimintaan keskittyvä yritys Finnoflag, joka on toteuttanut Hiedanrannan biojalostamon testiajot. Ulkopuolinen asiantuntija Pöyry on vahvistanut tulokset. Kaupunki haluaa nyt jatkaa biojalostuksen tekniikan testausta ja varmistaa saatujen hyvien tulosten toistettavuutta. Toiminta pitäisi myös pystyä laajentamaan teolliseen mittakaavaan. Näitäkin selvitettiin Projektissa selvitettiin myös nollakuidun jalostamista biokaasuksi tai kompostoimista. Mikrobikäsittely ei vähennä nollakuidun energiamäärää. Biojalostamosta massa voitaisiin edelleen johtaa biokaasureaktoriin, jossa siitä valmistetaan metaania. Toinen vaihtoehto on kompostoida biojalostamosta tullut massa sen jälkeen, kun kemikaalit on otettu siitä talteen. Näin syntyy turvetta muistuttavaa maanparannusainetta, jonka laatua voidaan parantaa viljelykelpoiseksi mikrobien avulla. – Biokaasulaitoksen rakentaminen näin isossa mittakaavassa ei kuitenkaan vaikuta taloudellisesti järkevältä, ei liioin kompostoiminen, Väliharju toteaa. Biojalostamon rakentaminen ei sekään ole ihan yksinkertaista, sillä laitos vaatisi monen hehtaarin tontin eikä se sovi Hiedanrantaan asutuksen keskelle. – Imuruoppaamalla nollakuitua pystyttäisiin kuitenkin kuljettamaan putkessa isojakin määriä muualle jalostetavaksi, Väliharju sanoo. Haussa kumppani Nollakuidun nostaminen järvenpohjasta ja biojalostamon rakentaminen on kuitenkin jopa 40 miljoonan euron investointi. – Tämä on projektiselvityksen mukaan rahoitettavissa nollakuidusta mikrobien avulla saatavilla tuotoilla, Hakalehto sanoo. Kaupunki tarvitsisi hankkeeseen riittävän ison ja luotettavan yrityskumppanin, joka ryhtyisi kehittämään nollakuidusta liiketoimintaa. –  Tavoitteena on ensi kevään aikana linjata, mitä polkua lähdemme kulkemaan. Selviteltävää kuitenkin vielä riittää, Väliharju toteaa. Toimivalle menetelmälle olisi kysyntää, sillä yksin Suomessa nollakuituesiintymiä on kymmeniä ja maailmalla lukematon määrä. Mikrobien avulla voidaan puhdistaa myös muita luontoon kertyneitä eloperäisiä jätteitä, esimerkiksi maatalouden ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Tampereen kaupunki osti vanhan tehdasalueen Lielahdesta vuonna 2014. Vuoteen 2008 järvenrantatontti oli metsäteollisuuden käytössä. Lielahdessa toimi sellutehdas yli sadan vuoden ajan. Nollakuitua on Lielahden poukamassa Hiedanrannan edustalla käsittämätön määrä: 1,5 miljoonaa kuutiota 35 hehtaarin alueella paikoin jopa kymmenen metriä paksuna patjana. Järvenpohjassa mätänevä puuperäinen jäte estää järven virkistyskäytön ja aiheuttaa ajoittain myös hajuhaitan, minkä vuoksi se pitäisi saada pois. Lielahteen ratikkareitin varrelle on suunnitteilla jopa 25 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan uusi kaupunginosa, Hiedanranta.