Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kolumnisti Arto Köykkä sanoo, että hänellä on oikeus olla väärässä ja vaihtaa häpeämättömästi kantaa

Kriisiaikojen käyttäytymistä säätelee ihmisen kuolemanpelko, joko sen puute tai sen alituinen läsnäolo. Minun vaivani on jonkinlainen kuolemanpelon vajaus. Niinpä olen noudattanut varsin hyvin koronaohjeita, mutta olen tehnyt sen velvollisuudesta ja solidaarisuudesta, en sisäisestä pakosta tai omista peloistani. Olen järkeillyt, että korona on varsin epätodennäköinen kuolinsyy. Kuolemanpelkoa enemmän minua vaivaa korkeanpaikankammo. Jos pitäisi kiivetä henkeni säilyttämiseksi uudelleen koottavaan Pispalan Haulitorniin, en kuuna päivänä kykenisi sellaiseen urotekoon. Kun Juha Miedon Minna -vaimo aikanaan kuoli, hiihtäjälegenda ajatteli ensimmäiseksi, että kymmenen vuotta olisi jaksettava. Sitten poika olisi täysi-ikäinen ja pärjäisi omillaan. Mieto tajusi, että kun ihminen on saanut lapsensa kahdeksantoista ikään, hänellä ei ole erityistä velvoitetta pysyä elossa. Hän on tärkeimmän tehtävänsä hoitanut, eikä hän ole enää maailmalle velkaa. Tämä ajattelutapa ei ole elämän halveksintaa, vaan realistista suhtautumista siihen, mikä on yhden ihmisen merkitys suuressa kokonaisuudessa. Enimmälti pidän elämästäni. Lähimpien ihmisten hyvästeleminen sattuisi. Tunnen, että elämäni on vielä kesken, vaikka lapset ovat lähteneet kotoa pois. Vasta hiljattain olen saavuttanut sen osaamisen ja tietämisen tason, josta joskus nuorempana unelmoin. Haikeasti ajattelen lukematta jäävien kirjojen pinoa. Joitakuita esimerkkivanhuksia maailma tarvitsee, mutta muuten historiantutkimuksesta ei saa tukea sille ajatukselle, että joku ihminen olisi korvaamaton. Ainutlaatuisen tärkeänä pidetty Urho Kekkonen oli kuin olikin korvattavissa, ja sama pätee muihin merkkihenkilöihin, isoihin ja vähäisiin. Ekologisista syistä vanhaksi eläminen ei ole perusteltavissa. Toisin kuin yleensä ajatellaan, korkea syntyvyys ei ole maapallon kestokyvyn kannalta ongelma. Paljon vaarallisempaa on, että nämä lukuisat lapset elävät niin vanhoiksi kuin elävät. Vastasyntynyt ei juuri kuluta luonnonvaroja, mutta hänen kolmesti vuodessa ulkomailla lomaileva isovanhempansa on kuin romaani, ja niin kuin tunnettua, romaani on sika, joka syö kaiken. Elämässä vielä tiukasti kiinni olevana ihmisenä minäkin olen luopumisen asioissa vasta harrastelija. Parempia asiantuntijoita ovat esimerkiksi ne, joille lääkäri on antanut tylyn ennusteen. Siksi on mahdollista, että vielä joskus pyörrän nämä sanani ja käteni alkavat kuolemasta puhuttaessa täristä ja silmääni tulee roska. Se on sen ajan murhe se. Minulla on oikeus olla väärässä ja vaihtaa häpeämättömästi kantaani, kun elämässä tapahtuu jotain, minkä vuoksi on pakko. Kirjoittaja on Pirkkalan seurakunnan kappalainen. "Korkea syntyvyys ei ole maapallon kestokyvyn kannalta ongelma. Paljon vaarallisempaa on, että nämä lukuisat lapset elävät niin vanhoiksi kuin elävät."