Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Yksi Suomen kirjallisuus­historian tärkeimmistä taloista muokataan arvo­asunnoiksi Helsingin keskustassa – Ullakko­huoneiston hinta koko Suomen asunto­markkinoiden kallein

Kun Waldemar Aspelin 1800-luvun lopulla piirsi asuintaloa Helsinkiin Bulevardille, ei rakennusalalla puhuttu tehoneliöistä. Vuonna 1896 valmistui Bulevardi 14:ään kivirakennus, jonka asunnot olivat suuria. Huoneita oli neljästä seitsemään. Asukkaille ja palvelijoille oli erilliset sisäänkäyntiportaansa. Asunnoissa oli koosta riippuen keittiö, ruokasali, salonki, herrainhuone ja makuuhuoneita sekä usein keittiön yhteyteen sijoitettu piianhuone. Talossa ei kuitenkaan kauaa asunut perheitä, sillä jo 1920-luvulla suurin osa huoneistoista muutettiin toimistoiksi. 1980-luvulla koko rakennus oli jo toimistokäytössä. Nyt siitä ollaan muokkaamassa jälleen asuintaloa. Ihan kenellä tahansa tuleviin asuntoihin ei kuitenkaan taida olla varaa. Kirsi Kunnaksellekin läheinen Pisimpään Bulevardi 14:ää ja viereistä Bulevardi 12:ta on hallinnut niiden historian aikana kirjakustantaja WSOY. Tulevan asuinrakennuksen seinien sisällä on siis tehty suuri osa suomalaista kirjallisuushistoriaa. Kustantamon tiloissa ovat vuosien saatossa viettäneet aikaa lukuisat suomalaiset klassikkokirjailijat. Kun WSOY vuonna 2012 myi kiinteistöt ja muutti Korkeavuorenkadulle, tamperelainen lastenkirjailija, akateemikko ja runoilija Kirsi Kunnas muisteli legendaarisia tiloja HS:n haastattelussa . Talossa oli esillä muun muassa Kunnaksen isän Väinö Kunnaksen maalaamat muotokuvat kirjailija Olavi Paavolaisesta , runoilija Katri Valasta ja runoilija Uuno Kailaasta . Arvotalon seinille ehti myös Kunnaksen oma, Marjukka Paunilan maalaama 75-vuotiskuva. – Nyt talolle sanotaan hyvästit, maalaukset ja kirjat viedään sieltä pois. Talon henki kylmenee, ja se saattaa kuolla pois kulttuurihistoriasta. Mutta kummitukset jäävät. Siellä me kaikki kuolleet ja elävät kirjailijat kummittelemme, Kunnas kertoi vuonna 2012. Samassa yhteydessä muisteli myös toimittaja, kirjailija ja entinen demaripoliitikko Lasse Lehtinen Bulevardin kiinteistöä, jossa tällä oli 1980-luvulla työhuone. – Ikkunat olivat Vanhan kirkon puistoon, ja sitä mukaa kun puisto alkoi vihertää, kasvoi Uskottu mies ​ -romaanini liuskamäärä kirjoituskoneen vieressä. Lounaalla käytiin vuoron perään Kosmoksessa ja Bulevardiassa, eikä aina muistettu tulla takaisin ennen kuin konttoriajan viimeisellä minuutilla. Vaatimukset muuttuvat Rakennuksen saneeraaminen toimistoiksi 1900-luvulla oli sopeutumista aikansa yhteiskunnalliseen muutokseen. Suomi kaupungistui, ja Helsingin kasvava keskusta oli yrityksille itsestäänselvä sijainti. Sinne tarvittiin siis toimistotiloja. Tällä hetkellä Aspelinin (1854–1923) uusrenessanssin kertaustyyliä edustava Bulevardi 14 on huputettu, eikä sen koristeellisesta julkisivusta näy pilkahdustakaan. Rakennus saneerataan takaisin asunnoiksi, koska tarkoitus on jälleen vastata muuttuneen yhteiskunnan tarpeisiin. – Toimistot eivät olleet enää nykyisten työntekovaatimusten mukaisia, sanoo kiinteistösijoitusyhtiö Taitokaaren omistajayrittäjä Jani Koivuniemi . Nykyisillä työntekovaatimuksilla Koivuniemi tarkoittaa sitä, että yritykset haluavat toimistoiksi avaria tiloja, joissa ihmisillä ei ole omia huoneita. Bulevardi 14 oli ”vanhanaikainen”, useita erillisiä koppeja ja tiloja sisältävä toimistorakennus. Koivuniemen mukaan talon saneeraaminen asunnoiksi oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto. Toimistokäyttö olisi vaatinut tilojen avaamisen yhtenäiseksi, mutta tällaisen remontin esteenä on rakennuksen kantavat rakenteet. – Se olisi ollut taloudellisesti lähes mahdoton operaatio, Koivuniemi sanoo. Kantavat seinät ja muut rakenteet on taloon jätetty, mutta muuten Bulevardi 14:ssä paljastuu pressun takaa taloluuranko. Katto, putket, hissit ja kuilut on revitty pois, ja tilalle tulevat uudet. Pystyssä ovat käytännössä vain talon perusrakenteet. Koivuniemen mukaan remontti tehdään mukaillen ”rakennuksen sielua ja historiallista ilmapiiriä”. Talon julkisivu on museoviraston suojelema, joten se säilytetään. Julkisivu on koristeltu ajalle tyypillisesti pilarein sekä enkeleitä ja naisten päitä esittävin yksityiskohdin. Julkisivu on jaettu visuaalisesti kolmeen osaan, mikä jäljittelee renessanssin ajan kolmikerroksisia kaupunkipalatseja. Koivuniemi kertoo, että myös julkisivun yksityiskohdat kunnostetaan. – Se ei ole mitään kustannusoptimoitua tehdastyötä, vaan paikalla tehtävää käsityötä. Suomen kallein asunto Bulevardi 14:stä tulee siis teknisesti uusi, vaikka vanhat rakenteet jäävät osittain pystyyn. Koivuniemi ei kerro investoinnin hintaa, mutta kuvailee, että tällaisen remontin kohdalla summa on ”valtava”. Jos taloon olisi tehty pelkkä putkiremontti, sen osuus nykyisestä investoinnista olisi hänen mukaansa ollut ”murto-osa”. Jätti-investointi näkyy luonnollisesti myyntihinnoissa. Talossa myynnissä oleva 263-neliöinen ullakkohuoneisto on tällä hetkellä asuntovälityssivusto Oikotiellä Helsingin ja koko Suomen kallein asunto. Neljä huonetta ja keittiön sisältävässä loft-henkisessä huoneistossa on kattoikkunat ja kaksi terassia, joista on toinen on katettu. Lisäksi huoneistossa on ”yksilökohtainen viilennysjärjestelmä”. Asunnosta pyydetään lähes viisi miljoonaa euroa. Koivuniemen mukaan talon noin 40 asunnosta suurin osa on myyty. Arvokkain huoneisto on 550 neliön kokoinen, ja pienimmät asunnot ovat 20-neliöisiä. Nekin ovat maksaneet useita satojatuhansia euroja. Miten suuri ostajakunta Suomesta löytyy näin kalliille asunnoille? – Hyvin marginaalinen, Koivuniemi sanoo. Asuntoja vai toimistoja? Koivuniemen mielestä vanhoja toimistokiinteistöjä kannattaisi kuitenkin saneerata asunnoiksi, sillä vaatimukset toimistotiloille ovat muuttuneet. Lisäksi pääkaupunkiseudulle on rakennettu uusia, isoja toimistokeskittymiä, kuten Pasila, Ruoholahti, Keilaniemi ja Aviapolis. Koivuniemi uskoo, että myös koronan tuoma etätyön yleistyminen muuttaa työelämää. – Tulevaisuudessa työ tulee yhä enemmän työntekijän luo. Helsingin kaupungilla kysymys toimitilojen määrästä keskustassa on nähty toisin. Muutama vuosi sitten kiinteistösijoittajilla oli kova hinku päästä muuttamaan keskustan vanhojen kiinteistöjen toimistoja asunnoiksi. Syy oli se, että asuntojen tuotto-odotukset olivat toimistoja korkeammat. Tuolloinen kaupunkisuunnitteluvirasto halusi kiristää asunnoiksi muuttamisen ehtoja, koska pelättiin, että toimistot käyvät kantakaupungissa liian vähiin. – Silloin nähtiin huoli siitä, että jos vanhoja toimistoja muutetaan yhä enemmän asunnoiksi, Suomen vetovoimaisimmalla alueella ei ole tarjota uutta tilalle. Keskustassa uudisrakentamisen mahdollisuutta ei samalla tavalla ole, sanoo tiimipäällikkö Hanna Pikkarainen Helsingin kaupungin asemakaavoituksen eteläisestä alueyksiköstä. Pikkaraisen mukaan halu muuttaa toimistoja asunnoiksi keskustan lähellä on sittemmin laantunut, sillä toimistojen vuokrat ovat koventuneet. Kiinteistönomistajat saavat siis toimistotiloistaan aiempaa parempaa tuottoa. Pikkarainen kertoo, että keskustassa toimitilojen määrä ei ole kokonaisuudessaan radikaalisti vähentynyt, ja toimistojen käyttöasteet ovat Helsingin korkeimpia. Yrityksille voi siis olla vaikeaa löytää tiloja keskustasta. Ennen 1950-lukua rakennetut kiinteistöt ovat Pikkaraisen mukaan jopa koko kaupungin alhaisimmalla vajaakäytöllä. Vaikka uudet toimistokeskittymät vetävät yrityksiä, on keskustalla Pikkaraisen mukaan edelleen valttikortteja, mitä muilla alueilla ei ole. Sellaisia ovat hänen mukaansa erityisen hyvä saavutettavuus, sekoittunut kaupunkirakenne ja kasaantumisedut eli se, että toisistaan hyötyvät yritykset sijaitsevat lähellä toisiaan. – Keskusta houkuttelee erilaisia yrityksiä kuin uudemmat toimistokampukset esimerkiksi Keilaniemessä. Tänne haluavat esimerkiksi asiantuntijakonsultit, mainostoimistot sekä arkkitehti- ja lakimiestoimistot. Väittäisin, että arvokkaassa arkkitehtuurissa ja valmiissa kaupunkirakenteessa sijaitseminen on yrityksille myös statustekijä, Pikkarainen kertoo.