Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Keski-ikäinen Tasavallan Presidentti sai arvoisensa vastaanoton – Riemunkiljahduksia ja molemmin puoleista arvostusta

Load in, eli tuttavallisemmin roudaus, on juuri alkamassa Tampereen Klubin uumenissa. Lavan eteen astelee mies, jolle se on tuttuakin tutumpaa. Vesa Aaltosesta , yhdestä illan päätähdestä, välittyy siltä seisomalta jämäkkyys ja nöyryys. Hetken jutustelun jälkeen käy ilmi, että se kuvastaa hyvin hänen mittavaa uraansa. Rumpuja soittava Aaltonen perusti vuonna 1969 Tasavallan Presidentti -yhtyeen yhdessä Jukka Tolosen (kitara, basso, koskettimet), Måns Groundstroemin (koskettimet), Frank Robsonin (laulu) ja Heikki ”Häkä” Virtasen (basso) kanssa. Yhtye oli ensimmäisenä suomalaisena rock-bändinä kiertämässä Eurooppaa. Jenkkikiertue jäi kuitenkin haaveeksi. – Elimme Briteissä viiden punnan päiväpalkalla ja asuimme kämäisissä hotelleissa. Meidän piti lähteä vielä jenkkeihin kiertueelle, mutta juuri sitä ennen hajosimme vuonna 1974. Se jäi harmittamaan, mutta olimme saaneet tarpeeksemme siitä elämäntyylistä. Yhtyeeseen liittyivät myöhemmin kosketinsoittaja Esa Kotilainen ja laulaja Eero Raittinen , jotka esiintyvät tälläkin kiertueella. Lisäksi mukana on myös Wigwamista tuttu kosketinsoittaja Jukka Gustavson ja Vesa Aaltonen proge bandin soittajat Jere Haakana (kitara), Jari Heino (basso) ja Ilmari Rönkä (saksofoni, huilu), jotka soittavat Pressan housebandina. – Kyllä tämä voisi olla omasta puolestani viimeinen keikka Pressan kanssa, mutta kun keikkapyyntöjä tulee jatkuvasti, niin joudun vielä harkitsemaan jatkoa. Aaltonen on menossa haastattelua seuraavana aamuna olkapääleikkaukseen. – Katsotaan asiaa uudestaan sitten, kun käsi on kunnossa. Kiertäjäkalvon jänne siis napsahti poikki bassorumpua nostaessa. Ei hätää, Aaltonen pystyy kyllä omien sanojensa mukaan vetämään täysillä tänä iltana. Lääkäreiden mukaan leikkaus on ennaltaehkäisevä tulevaisuutta ajatellen. Paljon kokenut rumpali saa siten huoletta jatkaa työnsä parissa. Aaltosen näköinen Aaltosen tiestä ”valtakunnan rumpaliksi” kertovaa elämänkertaa lukiessa käy selväksi, ettei ole ihme, jos paikat vähän reistailevat. Tänä vuonna julkaistun Vesa Aaltonen – Tasavallan Presidentistä valtakunnan rumpaliksi -kirjan mukaan Aaltonen on soittanut studiomuusikkona peräti 1 800 kappaleen ja 1 200 karaokeäänitteen verran. Lisäksi hän on soittanut muun muassa Hectorin ja Pekka Pohjolan bändissä sekä erilaisissa teemakonserteissa. Kun elämäkerran kirjoittaja Georg Lindström otti yhteyttä, aina taustamuusikkona ollut Aaltonen ajatteli ensin, että ketä tämä kiinnostaa. –Koska on juhlavuosi, niin ajattelin, että tehdään tämä nyt loppuun. Kirjassa on paljon ottamiani valokuvia, koska olen aina tykännyt valokuvata. Muutenkin se on minun näköiseni, Aaltonen sanoo. Perhe-elämän aika Aaltoselle tuli vasta vuonna 1997, joten hänellä oli aikaa viettää vapaata poikamieselämää keikkaillen ja matkustellen. – Pressan jälkeen lähdin soittamaan muun muassa Veskun (Vesa-Matti Loiri) bändiin, josta aloin saada elantoa. Ulkomaiden kiertely loppui kuitenkin perheen perustamisen myötä. Nykyään musiikin avulla elättäminen on vielä haastavampaa, joten olenkin kehottanut poikaani harkitsemaan vielä tätä ammattia. Onneksi hän lähti opiskelemaan myös muuta alaa. Nykyään Aaltosella on rutkasti vapaa-aikaa, koska taiteilijaeläke on antanut vapauksia valita mieleiset työtarjoukset. – Emme ole tehneet keikkoja Pressan kanssa vuoden 2006 jälkeen. Olen tehnyt studiomuusikon töitä ja sen lisäksi olen ollut mukana muun muassa eriteemaisilla konserttikiertueilla. Haluan tehdä töitä niin kauan, kunnes se ei ole enää järkevää. Sen eteen on treenattava ja harrastankin paljon liikuntaa. Tästä joudutaan eläkkeelle sitten, kun joku sanoo niin. Musassa kuuluu kaikki tarvittava Jo Klubille saapuessani aistin valtavaa läsnäolon energiaa ilmassa. Lähtiessäni narikoilta kohti salia vastaan astelee kaksi miestä ohitseni kohti vessoja. Toinen herroista on Tolosen entinen bändikaveri Raimo Rape Pikanen ja toinen vannoutunut progediggari Jari Hautala . – Perustimme Jukan kanssa Indians of Justice -nimisen bändin Ruotsissa aikoinaan ja olemme yhä ystäviä, Pikanen kertoo. Hautalan mukaan Pressan musassa kuuluu kaikki tarvittava. – Tähän musaan kuuluu rokkenrollia, bluesia ja jazzia sekä aivan mahtavia huilulurituksia. Sen takia tämä on niin mahtavaa. Mut nyt musa alkaa, let’s go! Yleisöstä huokuu todella suuri hurmos, joka ei tule suurena yllätyksenä lavan meininkiä katsellessa; puuhamies Aaltonen heiluu rumpujen lisäksi mikin varressa ja kertoo kiintoisia yksityiskohtia kappaleista Tolosen puuttuessa niihin aika ajoin hänen saadessa ylimääräistä kunniaa. Vaikka Tolosen virtuoosimaiset sormet eivät nivelrikon takia taivu enää kitaraan, hän näppäilee keikalla hymyssä suin sekä bassoa että kosketinsoittimia. Lisäksi Junnu Aaltosen ja Ilmari Röngän vuoropuhelu sooloissa on aivan maagista katseltavaa ja Gustavson revittelee kuin viimeistä päivää. Ikä on näköjään pelkkä numero, kappaleet soitetaan ”ihan kuin levyllä”. Yhä marginaalissa Vaikka taannoinen Tavastian-konsertti olikin Aaltosen mukaan loppuunmyyty eikä Klubillakaan ole tilaa liiaksi, proge voidaan silti lukea kuuluvaksi marginaali-genreihin. On kuitenkin mahtavaa, että joukossa tanssii myös nuoria. Karoliina Työläjärvi löysi Tasavallan Presidentin keikalle isän vanhojen vinyylien kautta. – Ilmassa leijui tosi kutkuttava tunnelma ja nostalgiapiikki meni suoraan ytimeen. Huomio kiinnittyy Hautalaan ja Pikaseen, jotka marssivat lavan eteen kysymään, josko herra Tolonen olisi paikalla. Samassa tämä ilmestyy sivuovesta, jossa fanijoukko jonottaa vinyylien kanssa. Hautala ja Pikanen siirtyvät kiltisti jonon hännille. On ilahduttavaa nähdä, miltä vuosikausien omistautuminen voi parhaimmillaan näyttää ja miten se saa ansaitsemaansa vastakaikua.