Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Jonne Niemenmaan öinen kuljetus toi 7,67 metriä leveän hävittäjän kolhuitta Parkanoon, vaikka tiukkaa teki – MIG21-kone on yksi tulevan sotamuseon tähdistä

Kaksi ukkoa katsoo toisiaan Parkanon Pahkalassa hävittäjä MIG21R:n nokan edessä ja yrittää olla hymyilemättä. Pokerinaamat pettävät tämän tästä. Kuljetusliike Sami Koskisen ”renki” Jonne Niemenmaa ja yrittäjä Vesa Friman saattomiehineen toivat viime perjantaita vasten yöllä hävittäjän Riihimäeltä Parkanoon. Siitä tulee Frimanin sotamuseon tähti, yksi niistä. Joka kuvittelee operaatiota helpoksi, käyköön mittaamassa aikoinaan Puolassa pari äänennopeutta lentäneen taistelukoneen. Sen siipien kärkiväli on 7,67 metriä, vaikka äkkikatsomalla mittaa ei uskoisi. Yksikään muu auto ei mahtunut kahdelle kaistalle, kun Niemenmaa pujotti Riihimäeltä Nokialle, Sastamalan Häijääseen ja Hämeenkyrön kautta Parkanoon. Paikoin siipien kärjistä oli alle 10 senttiä pylväisiin ja muihin teiden reunaesteisiin, vaikka kuljetusvehkeen takimmaiset, kääntyvät pyörät olivat linkussa. Ainuttakaan kolhua hävittäjä ei saanut. – Ammattimaiset saattajat tekivät täysin virheetöntä työtä, hetkeäkään missään kohtaa epäröimättä, pitääkseen väylän auki. Vain kerran yksi kuljetusta kuvannut saattomies joutui pakenemaan kiireesti alta pois. Juhani Nurmi , Petri Ojala , Mico Mäenpää , Sami Tolamo ja Mikko Koskela , he osaavat, Niemenmaa kiittelee. Hankalaa? Niemenmaa katsoo kysyjää ja rykii, että ei kai ammattilaisilla. Ensimmäinen, sähköinen teräsporttikin Riihimäellä teetti tunnin töitä. Niemenmaa kumppaneineen latoi lankkuja pinoon portin toiselle reunalle, kallisti rekan lavettia niin paljon kuin säätöjä riitti ja hivutti toisen siiven porttipielen yli. Siitä kuskin oli päästävä 90 asteen kulmassa kadulle. Hävittäjän omistaja Friman veti henkeä toisenkin kerran, kun Niemenmaa sompaili. Ei vielä puoliakaan Uljas idän ihme on pieni osa Frimanin operaatiota, sillä Riihimäellä hänen satojen neliöiden sotamuseossaan on vielä yli puolet kalustosta, panssarivaunusta alkaen. 67-vuotias ikiliikkuja on rakentanut Parkanoon uuden talonsa viereen hirrestä huiman näyttelytilan ja tekee toisen samanmoisen tänä vuonna. Ehkä hienoin ja tiukimmin varjelluin näyttelyesine on P.E. Svinhufvudin Lahti-pistooli vuodelta 1943, jonka Friman sai ostettua Eero Lahdelta . Siinä on jopa Suomi-konepistoolin ja tuon 9-millisen aseen suunnitelleen Aimo Lahden veljen, asetehtaassa toimineen Eeron isän Aarno Lahden tarkastusleima. Näyttelyaseet ovat aidoista sota-ajan torrakoista deaktivoituja aseita. Yksi Pahkalan yllätyksistä on valtava korsu. Maan alle Friman rakentaa mahdollisimman täydellisen sota-ajan majoituskämpän kapteeninhuoneineen, saunoineen ja kanttiineineen. Jopa sota-ajan pontikkavehkeet Friman etsii näytille. – Olen hakenut korsuun vain semmoista, jotka olivat sota-aikana käytössä. Soppatykin on oltava nuotion päälle laitettava. Muuhun näyttelytilaan pitäisi saada muun muassa vanha kyläkauppani 1950-70 -luvulta tarvikkeineen. Vanhat mopopumput 1960-luvun jakajineen ja pystytorneineen täydentävät paikan. Onhan näitä, tälle mäelle, Friman myhähtää. Friman on niitä, jotka tekevät, mitä tahtovat. Hän on koonnut ja lämpöeristänyt korsun varaovineen entisistä rahtikonteista. Sisälle tulee jyhkeä, kärvennetty pintalaudoitus, kuten aidoissa korsuissakin oli homehtumista vastaan. Jättikuvat ovat aitoja rintamalta. 1990-luvun lopulla työmaiden perässä Parkanosta lähtenyt kaapeliurakoitsija havitteli Riihimäellä lisätonttia sotamuseolleen. Kun tonttia ei löytynyt, Friman päätti muuttaa avopuolisonsa Pirjo Heikkilän kanssa koko museonsa Parkanoon. Toinen syy on suku: pojalla ja kahdella tyttärellä on perheensä Parkanossa. Lastenlapsiakin on jo kahdeksan. Samoin Vesa Frimanin äiti on parkanolainen. Hän arvelee lähtevänsä joskus saappaat jalassa, mutta jälkikasvulle jää perinnöksi tekemistä. – Tähtäin on aukaista museoni ensi vuoden alkukesästä, Parkanon Erämessujen alla, Friman kertoo.