Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Venäläistä jätehuoltoa: kaikki samaan säkkiin ja säkki metsään – jätteisiin hukkuva maa yrittää luoda kierrätyskulttuuria tyhjästä

Seitsemän miljardia tonnia jätettä vuodessa, ainakin 15 000 laitonta kaatopaikkaa, luontoon leviävät vaaralliset jätteet ja käytännössä olematon lajittelu- ja kierrätyskulttuuri. Luvut ovat isompia, mutta muuten Venäjällä jätehuolto on monella tavoin kuin 1970-luvun alun Suomessa. – Valtava jätekriisi on päällä, ja jätettä tulee lisää koko ajan, sanoo suomalais-venäläisen kauppakamarin (SVKK) kehityspäällikkö Tarja Teittinen . Kaatopaikat ovat takapihoilla Vuosikymmeniä retuperällä olleen jätehuollon ongelmat ovat lopulta iskeneet konkreettisesti venäläisten arkeen. Yhä suuremmiksi paisuneet kaatopaikat ovat varsinkin suurkaupungeissa käytännössä ihmisten takapihoilla. Mediatietojen mukaan esimerkiksi Moskovassa lapsia on joutunut sairaalaankin kaatopaikkojen vuoksi. – Asunnon myynnissä hyvä argumentti on se, jos kaatopaikka ei haise, kertoo SVKK:n kestävän kehityksen asiantuntija Jekaterina Pääkkönen . Muutos on kuitenkin tulollaan. Kun jätteisiin hukkuva Moskova päätti kuljettaa roskansa arktiseen Arkangeliin, nousivat kansalaiset barrikadeille. – Jätteiden vuoksi on ollut koviakin mielenosoituksia. Kansalaismielipide on alkanut kääntyä sille kannalle, että jotakin pitää tehdä, Teittinen sanoo. Suomi pyrkii pääsemään muutoksen kyytiin. Motiiveja ovat sekä ympäristö että vientibisnes. Asia nousi esille jopa presidenttien tapaamisessa elokuussa, jolloin Sauli Niinistö ja Vladimir Putin kehuivat maiden yhteistyötä jätehuollossa. Tavoitteet ovat kovia Vuoden alussa voimaan astunut Venäjän uusi jätelainsäädäntö muutti aiemmin täysin villin yhdyskuntajätehuollon keskitetyksi. Kaupungeilla ja alueilla on nyt oltava kilpailutettu jäteoperaattori, joskin esimerkiksi Moskova ja Pietari saivat tähän kolmen vuoden lisäajan. – Operaattoreilla pitäisi olla koko ketju hallussaan keräyksestä käsittelyyn, Pääkkönen kertoo. Lakiuudistukseen liittyi myös päätös suljettavista ja toimintaansa jatkavista kaatopaikoista. Operaattoreille se tarkoittaa kasvavaa painetta kehittää ratkaisuja jätteiden lajitteluun, kierrätykseen ja loppukäsittelyyn. Kierrätys- tai hyötykäyttötavoitteet ovat kovia. Vuonna 2024 yhdyskuntajätteestä pitäisi kiertää 36 prosenttia ja päätyä muuhun käsittelyyn 60 prosenttia. Ero nykyiseen on valtava, sillä lähes kaikki on päätynyt suoraan kaatopaikalle. Oleellista on myös se, että nyt jätehuollolla pitäisi olla selvä vastuutaho. Sen pitäisi tehostaa valvontaa. – Jätehuolto on ollut hämäräbisnestä 1990-luvulta asti. Lajitellako etu- vai jälkikäteen? Kärjistettynä venäläinen jätehuolto on toiminut ja toimii monissa paikoissa yhä näin: roskasäkkiin laitetaan kaikki biojätteestä lasipulloihin ja kuumemittarista säilyketölkkeihin, säkki viskataan autoon ja se kippaa lastin metsään. – Kierrätystä ei käytännössä näe, ja kaikenlainen erilliskeräys on aivan alkutekijöissään, Teittinen sanoo. Uuden lainsäädännön myötä joissakin suurkaupungeissa yritetään nyt päästä ensimmäiseen vaiheeseen, jossa kerätään erikseen märkä ja kuiva jäte. Oudolta vaikuttava jaottelu johtuu siitä, että kierrätys toimii "jälkikäteen". – Monessa paikassa kehitetään lajittelukomplekseja, joissa erotellaan sekajätteestä se, mikä on eroteltavissa, Pääkkönen selittää. – Metalli ja lasi on kohtuullisen helppo erottaa. Ongelma on se, että kun biojäte heitetään paperin ja pahvin päälle, niin ne on menetetty. Jälkijättöinen lajittelu ei mahdollista yhtä tehokasta kierrätystä kuin jätteiden lajittelu syntypaikalla ja erilliskeräys. Iso kysymys erityisesti ympäristövaikutusten kannalta onkin se, kumpaan suuntaan Venäjällä mennään. – Oma pelkoni on se, että jos sekajätteen käsittelylaitoksille löytyy nyt investointirahaa, erilliskeräystä tullaan sen jälkeen vastustamaan, Pääkkönen sanoo. Kierrätyskulttuurissa pientä heräämistä Kun maassa ei ole käytännössä lainkaan kierrätyskulttuuria, on jo kahden kategorian lajittelu valtava muutos. Edes tähän ei ole monessa paikassa päästy. Toivoa on silti. Teittisen ja Pääkkösen mukaan vielä vuosi sitten esimerkiksi Pietarissa päättäjät ja jätehuoltoyritykset olivat varmoja, etteivät kuluttajat tule koskaan lajittelemaan jätteitään. – Nyt kelkka on kääntynyt ja viesti on mennyt perille. Jätehuoltoon otetaan mallia Suomesta ja muista Euroopan maista. Teittisen mukaan myös kansalaiset ovat paikoin osoittaneet viranomaisille, että valmiuksia jätteiden lajitteluun on. – Valistuneet nuorehkot venäläiset alkavat vaatia erilliskeräystä. Aktiiviset ihmiset näkevät paljon vaivaa toimittaakseen jätteensä erilliskeräyksiin ja kaupungeissa järjestetään paljon tapahtumia, Teittinen kertoo. Yksi motiivi on raha. Jo valmiiksi tiukoilla olevilta venäläisiltä veloitettavat, jätehuollon kattavat kunnallishuoltomaksut ovat nousseet uuden lain mukana. – Kansalaiset ovat käärmeissään. He odottavat, että palvelu alkaisi myös parantua. Toisaalta vain joka toinen on suostunut ylipäätään maksamaan. He haluavat ensin nähdä, mitä rahalla saa. Tämä taas jarruttaa jäteoperaattorien mahdollisuuksia investoida. Pääkkösen mukaan monet delegaatiot ovatkin tulleet Suomeen katsomaan erityisesti sitä, miten täällä on saatu aikaan toimiva jätehuolto näin alhaisilla maksuilla. Kierrätyksen muna ja kana Toimivakaan erilliskeräys ei vielä riitä. Teittisen mukaan tulppana on heti seuraava vaihe. – Kierrätysraaka-aineen hyödyntäminen on vielä lapsen kengissä. Vasta kun alkaa löytyä jälkimarkkinoita, kierrätys kiihtyy. Ongelmaa vaikeuttaa muna ja kana -asetelma. Vaikka maa hukkuu jätteisiin, huonosti toimivan järjestelmän vuoksi kierrätysraaka-aineita tarvitseville yrityksille ei aina riitä materiaalia. Pääkkösen mukaan esimerkiksi kierrätysmuovin tuonti kasvoi viime vuonna kolmanneksen. Tehokkaaseen erilliskeräykseen liitetty nykyaikainen jätteenpoltto tarjoaisi nopeita ratkaisuja jätevuorten pienentämiseen, mutta polttolaitokset eivät tunnu venäläisille kelpaavan. Sekin johtuu Teittisen mukaan kansalaismielipiteestä. – Venäläiset eivät luota siihen, että laitoksiin hankittaisiin kunnon savunpuhdistus. Suomalaisille etsitään kokonaisuuksia Yhteiskunnan perustoimintoihin kuuluvan alan jättimullistus avaa ulkomaisille yrityksille huimasti bisnesmahdollisuuksia. SVKK on kuluvan vuoden ajan pyrkinyt avaamaan suomalaiselle ympäristöalalle ovia ja löytää yhteistyökumppaneita. Yhteistyötä on tehty vientimahdollisuuksia kehittävän Team Finlandin kanssa työ- ja elinkeinoministeriön sekä ulkoministeriön tuella. Monet yritykset ovat toki toimineet itänaapurissa jo pitkään, ja yksittäisiä kauppoja syntyy koko ajan. Nyt yritetään keskittyä kokonaisiin laitoksiin, kuljetusketjuihin ja muihin mittaviin projekteihin. Erittäin suuri kysymys on käytöstä poistuvien kaatopaikkojen sulkeminen ja siihen liittyvä osaaminen. – Sekä Suomen että Venäjän valtioiden puolella on tavoitteena saada tehtyä isoja kokonaisratkaisuja. Siinä on paljon tekemistä vielä Suomenkin päässä, Pääkkönen miettii. Toisaalta liian suurta ei voi tavoitella. Venäjällä jätevirrat ovat niin mittavia, että suomalaisyritysten volyymi ei riitä kuin laajalla yhteistyöllä. Parhaat mahdollisuudet saattavatkin löytyä Pietarin ja Moskovan sijaan muista isoista kaupungeista. Niissä on myös vähemmän kansainvälistä kilpailua. Julkishallinnon osaaminen on vientituote Yritysosaamisen lisäksi Suomella voisi olla paljon annettavaa julkishallinnon puolella. Pari viikkoa sitten Suomessa vieraili 12 federaation alueen korkeinta johtoa kuvernööreistä kaupunginjohtajiin ja ympäristöministereihin. Heitä kiinnosti erityisesti jätealan valvonta. – Venäjällä lainsäädäntö alkaa olla hyvää, mutta kysymys kuuluu, miten sitä valvotaan. He olivat ihmeissään siitä, millaisia sanktioita Suomessa voi jätehuollossa saada. Koko federaation tasolla jäteuudistuksen toteutuksesta vastaa uusi valtiollinen jäteoperaattori REO. Sen johtaja Denis Butsajev vieraili Suomessa viime viikolla. Lainsäädännön kehittämisen ja tilastoinnin lisäksi REO:n pitäisi kehittää alan rahoitusinstrumentteja. Pääkkösen mukaan juuri rahoitusongelmat nousevat esille yhä uudelleen. – Kun venäläisten kanssa käydään suomalaisilla jätteenkäsittelylaitoksilla, ensimmäinen kysymys on se, miten ihmeessä niistä on saatu kannattavaa liiketoimintaa ilman valtion tukea.