Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Ekaluokkalaisen kuvaus koulupäivästä järkytti - lyöntejä, potkimista, varastelua, tönimistä ja kiroilua

Tytär tuli koulusta järkyttyneenä. Ei varmaankaan silti niin järkyttyneenä kuin se oppilas, jonka kohtalosta hän oli kuullut. Tai niin järkyttyneenä kuin minä kuulemani jälkeen. Heräsin seinään tuijottelultani hyvin nopeasti pohtimaan maailman tilaa. Lapsi kertoi martinlutherkingmäisellä paremman huomisen voimalla pienestä tytöstä, jota oli kiusattu kotimatkalla. Tosin kiusaaminen tuntuu tässä tapauksessa aivan liian vähäpätöiseltä sanalta. Koulussa kiersi tarina, jonka mukaan tyttö oli kaadettu nokkosiin, häntä oli potkittu ja hänen tavaransa oli rikottu ja levitelty pitkin metsää. ”Voitko kuvitella, kiusaajat ovat lapsia itsekin!” tyttäreni vaahtosi. Mieleeni jäi soimaan järkyttävän väkivallan lisäksi sanapari: lapsia itsekin. Tunsin surua ja raivoa - olettaen, että kiertänyt tarina oli totta. Mietin, mistä eka- tai tokaluokkalaiset saavat mallin tai tarpeen käydä toisen ihmisen kimppuun. Mikä saa lapsen potkimaan maassa makaavaa toista lasta, vaikka tämä itkee ja pyytää apua? Mitä potkijan mielessä liikkuu tapahtumaa suunnitellessaan, sen tekohetkellä tai sen jälkeen? Miltä tuntuu vanhemmista? Samalla viikolla tytär oli jo kertonut muitakin kuulumisia. Kaverilta oli varastettu kyniä ja kumia. Paino sanalla: varastettu. Eka- ja tokaluokkalaisten keskuudessa oli lähetelty ”epäsopivaa aikuisten kuvamateriaalia.” Oli tönitty. Oli kiroiltu. Oli noustu pulpetille seisomaan. Opettajalta oli palanut pinna. Vaikka kouluaikana vastuu lapsista on koulun henkilökunnalla ja iltapäiväkerhojen ohjaajilla, täydellistä kasvatusvastuuta heille ei voi ulkoistaa. Opettaja menetti hermonsa, hyvä, kuka tahansa menettäisi. Hänen tehtävänsä on opettaa, ei ojentaa. Ainakaan toistuvasti. Lapsen tehtävä on olla lapsi. Hänen etuoikeutensa on saada tietoa oikeasta ja väärästä, hänellä hyvän elämän malleihin. Lapsi on sieni. Lapsi imee tapoja, joilla käsittelemme tunteitamme tai emme käsittele. Hän näkee liikaa, jos hänen annetaan nähdä. Ja mikä tärkeintä, hän haluaa, että hänet nähdään. Haluan uskoa, että lapsi on viaton. Haluan ajatella, etteivät kiusaajat lähde aamulla kouluun tarkoituksenaan tehdä pahaa ja satuttaa. Lapsen käyttäytymiseen voimme vaikuttaa me, aikuiset. Tosin, aikuisuus ei vielä takaa taitoa kunnioittaa muita ihmisiä tai kypsyyttä nähdä itseään pidemmälle. Eikä lapsen saaminen tee meistä automaattisesti hyviä vanhempia. Näitäkin taitoja voi silti opetella. Ehkä me siinä samalla näytämme sitä hyvän elämän mallia.