Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Huoli vaikuttaa vasta todellisiksi teoiksi muutettuna – lapset ovat ottaneet aikuisten roolin, ja se on kohtuuton taakka

Olen huolissani nuorten huolesta. Olen huolissani siitä, miten moni kanavoi ilmiselvän poliittisen vaikutushalunsa huoleksi kuvitellen ehkä, että huolestumalla oikein kovin ja kertomalla siitä kaikille maailma pelastetaan. Kun puhumme huolestamme, muutkin alkavat ehkä huolestua. Näin ei kuitenkaan saada aikaan muutosta. Ilmastonmuutos on vakava asia, mutta sen korjaamiseksi tarvitaan toimia ja tekoja. Huolestuminen on hyödyllistä vain, jos se saa aikaan sellaisia. Murehtiminen itsessään on huono asia: sekin pahentaa yhteistä kuormitustamme. Mediaraporttien mukaan ilmastoahdistus on tuttu hashtag jo alakouluikäisille. Kun koululainen tulee ruokapöytään, hän ei edellispolvien lailla yököttele sinertävien perunoiden takia, vaan nähdessään lihaa tai oletettua ympäristökuormitusta. Tätä menoa ilmastoahdistuksesta tulee vielä luvallinen poissaolon syy kouluissa ja päiväkodeissa. Ehkä aikuiset seuraavat esimerkkiä: sairausloman todistamiseksi alkaa kelvata lääkärin lausunto, että ilmastoahdistus ylittää tavanomaiset raja-arvot. Kautta aikojen me aikuiset ja vanhemmat olemme kertoneet lapsille, että maailma on teidän ja tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia – menkää ja tehkää siitä omanlaisenne. Nykyasetelmassa roolit ovat kääntyneet: globaalisti tunnettu teini-ikäinen tyttö kiertää maailmaa kertomassa päättäjille ihmiskuntaa uhkaavasta tuhosta. Ruotsalainen Greta Thunberg esittelee itsensä Twitterissä ”16-vuotiaaksi ilmastoaktivistiksi, jolla on asperger”. Hänelle toivoo tunteva ihminen kaikkea hyvää. Silti panee miettimään, millainen psykologinen kerrannaisvaikutus lapsiin ja nuoriin on sillä, että kaikki instituutiot ja aikuiset tahot menettävät arvovaltansa. Mehän olemme ilmaston möhlineet, eikä kukaan usko toivon ja tulevaisuudenuskon puheitamme. Jos alamme nuorille saarnata lentämisen ja autoilun lopettamista tai kasvisravintoon siirtymistä, todennäköisesti he järkeilevät päinvastaisen olevan totta. Tiedettä puolustaakseen he saattavat mennä koululakkoon. Jos taas annamme teineille ja lapsille velvollisuudeksi olla maapallon moraalisia johtajia, asetamme kohtuuttoman painolastin kapoisille harteille. Twitter-seuraajia Thunbergillä on 1,4 miljoonaa eli 400 kertaa enemmän kuin minulla. Mietin, miltä se mahtaa tuntua ja kauanko hän jaksaa. Toisaalta Donald Trumpilla on vielä melkein 50 kertaa enemmän. Jokin tasapaino vastuunkannon jakautumiseen aikuisten ja nuorten kesken on palautettava. Miten se tehdään Trumpin kaltaisten johtajien aikakaudella, menee yli oman ymmärrykseni. Haluanpahan vain ilmaista huoleni. Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja.