Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Nyt on melkoinen tavoite! Antti Lepistö ja kolme muuta havittelevat maailmanennätystä: juoksevat Tampereen Mustavuoren rinnettä ylös alas 24 tuntia ilman taukoja

Perjantaina viides päivä kesäkuuta Tampereen Mustavuoren laskettelukeskuksessa suoritetaan erikoinen ihmiskoe. Sastamalalainen Antti Lepistö , kangasalalainen Ville Maksimainen , hyvinkääläinen Hannes Pasanen ja vantaalainen Juha Jumisko ovat ultrajuoksijoita, jotka aikovat juosta Mustavuoren rinnettä ylös ja alas. Vuorokauden. Ja ilman taukoja. He kiertävät hissilinjalle tehtyä 485 metrin pituista reittiä. Mustavuoren hissilinjan korkeusero mitattiin ammattilaislaitteilla, ja virallinen yhden kierroksen nousumäärä on 69,5 metriä. Tarkoitus on kerryttää mahdollisimman monta nousumetriä. Lajin nykyinen miesten yksilösarjan maailmanennätys on 15 238 metriä. Maailmanennätyksen rikkomiseksi mäki pitäisi kiivetä 220 kertaa vuorokauden aikana. Antti Lepistön henkilökohtainen tavoite on saavuttaa maailmanennätys. – Säväytämme ajatuksella, että juoksemme tauotta vuorokauden. Tarkoitus on pysyä intensiivisesti mäessä koko aika. Hieman voimme kiinteää ruokaa naukata välissä ja jalkoja ravistella, mutta muuten juostaan tauotta, Lepistö sanoo. Rankinta suorituksessa ei suinkaan ole nouseminen, vaan alastulo, jossa jalat väsyvät paljon enemmän. Pääasia on koetella lihaskestävyyttä ja henkistä sietokykyä. Lepistö on jo testannut mäkeä sadan nousun verran Maksimaisen kanssa. Aikaa sataan nousuun Lepistöltä kului yhdeksän ja puoli tuntia. Kaikilla neljällä juoksijalla on kokemusta massiivisista juoksusuorituksista. Lepistö on juossut sadan kilometrin matkaa, Juha Jumisko on puolestaan juossut Pyreneiden halki. Tulehtuneet jänteet veivät mäkiin Lepistö kiinnostui mäkijuoksusta kolme vuotta sitten, kun hänen akillesjänteensä tulehtuivat kroonisesti. Hänen on hankala juosta kovalla ja tasaisella alustalla, joten nousut ja laskut mahdollistavat treenaamisen. Kun nousu on tarpeeksi jyrkkä, se ei rasita jänteitä. – Nilkkani ovat pyörähtäneet muutaman kerran ikävästi, kun olen ollut juoksemassa Alpeilla. Kun nilkat menevät sijoiltaan useamman kerran, akillesjänne tulehtuu herkästi. Tämä on hyvin tyypillinen ultrajuoksijan vaiva. Vuorokauden mittaisessa juoksussa on pysyttävä koko ajan liikkeessä. Jos pysähtyy, ei välttämättä pääse enää liikkeelle. – Kun on vetänyt tietyllä teholla monta tuntia ja sitten yhtäkkiä pysähtyy, lihakset menevät helposti lukkoon. Iltakuudesta iltakuuteen Maailmanennätyksen tavoittelu aloitetaan perjantai-iltana kello kuusi, ja sitä jatketaan seuraavan päivän iltakuuteen. Lepistö arvelee vaikeimpien hetkien koittavan 12.–16. tunnin välillä. – Yö tulee vastaan heti, ja sen pystyy valvomaan helposti. Neljän aikaan alkaa valaistua, mikä piristää hetkeksi. Yritän kerryttää nousuja hyvällä tahdilla ennen puolta väliä, sillä rankinta on varmaan lauantaina päivällä, kun maali ei vielä häämötä. Tiheätahtista treenaamista Sastamalassa Lepistö juoksee esimerkiksi Kukkurissa ja Ellivuoren metsissä. Hän harjoittelee joka päivä noin kolme tuntia, joten viikossa treenitunteja kertyy yli kaksikymmentä. – Joinain päivinä vedän vain kuntosalitreenin, se käy levosta. Mustavuoren pääpäivää edeltävällä viikolla Lepistö keskittyy lepäämiseen, mutta syö saman verran kuin normaalisti. Energia vuorokauden mittaiseen juoksuun tulee kehon rasvoista, jotka on saatava palamaan suorituksen aikana. Juoksun aikana tarvitaan sokereita ja suoloja, joten nelikko juo suolapitoisia juomia ja sokeria sisältäviä geelejä. – Meille tulee paikan päälle hyvä tarjoilu ja huoltoteltta. Kaikki nesteet ja ruuat tarjoillaan pöydälle, josta voimme napata ne juoksun lomassa. Itse syön juostessa lakuja, koska ne pitävät verenpainetta ylhäällä. Juostessaan Lepistö kuuntelee äänikirjoja tai pohdiskelee elämänsä seuraavia peliliikkeitä. 24 tunnin mäkihaastetta suoritettaessa tahti on sellainen, että juoksutovereiden kanssa ehtii myös keskustella. – Kyllä siinä silti ikään kuin vankilassa ollaan, kun jalat huutavat jo ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Välillä kuitenkin unohtaa ihanasti, mitä on tekemässä.